Lue keskustelun säännöt.
Huutavat äidit
09.03.2006 |
Hei te äidit, jotka huudatte pienille lapsillenne. Yrittäkää hillitä itseänne, koska huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Lapset vain pelästyvät ja loppujen lopuksi huutamiselta menee teho.
Joskus tekisi mieli sanoa äidille, joka huutaa naama punaisena alle 2-vuotiaalle esim. ruoan kanssa sotkemisesta, että lopeta hyvä ihminen. Eikö hän tajua, että hän itse on kyvytön kasvattajana, jos hän ei ymmärrä, että alle 2-vuotiaan kuuluukin vielä harjoitella syömistä. Ainakaan huutaminen ja uhkailu ei ole oikea menetelmä saada lasta oppimaan ruokatapoja.
Toki komentaminen on ihan OK, mutta puhunkin nyt ihan todellisesta karjumisesta, joka kuullostaa aikuisenkin korvaan pelottavalta.
Kommentit (31)
Ystävälläni on 2- ja 3-vuotiaat pojat, ja hän huutaa pojille yleensä ihan asiasta kuin asiasta. Ei mitään itsehillintää, räjähtää pienimmästäkin asiasta ja alkaa karjumaan. Kauheeta kuunneltavaa. Aluksi pojat pelkäsi huutamista, mutta nykyään eivät enää juurikaan piittaa kun ovat tottuneet. Ovat kyllä itsekin oppineet huutamaan heti jos asiat ei mene niinkuin haluaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huuda sen enempää lapsilleni kuin kenellekään muulle.
aina ulkopuolinen ei edes käsitä, miksi äiti alkaa huutaa. Hän vaatii tytöltä ihan mahdottomia, lapsiparka sopertaa kyyneleet silmissä ja hokee " anteeksi" . Välillä äiti passittaa lapsen ilman ruokaa nukkumaan. Haloo! 2-vuotiaan, tosi kiltin ja rauhallisen tytön!
Ehkä olisi syytä käsitellä omia tunteita?
En oo ikinä huutanu lapsilleni. Ja siis kaksi alle kaksivuotiasta meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin vakaa päätös että ei huudeta.
Sen jälkeen johdonmukaista toimintaa. Lapsille puhutaan normaalilla äänellä ja selkeästi. Jos enne non tottunut siihen, että rääkyy naama punaisena, että nyt korjaat ne lelut, niin taktiikkaa vaihdetaan näin: Lasta pyydetään pari kertaa normaalisti keräämään lelut, sen jälkeen sanotaan, että jos äiti ne kerää, niin sen jälkeen ne menee jemmaan ainakin seuraavaksi päiväksi. Vastaavasti voi sanoa, että nyt kun keräät ne, niin ehditään vielä lukea illalla joku kiva satu, jonka saat valita.
Sama taktiikka kaikessa. Normaalipuhetta, mukana houkutin/uhkaus jos ei muu tepsi.
Alussa jos lapsi ei enää osaa kuunnella normaalipuhetta, mennään lapsen luokse, pysäytetään lapsen toiminta, otetaan katsekontakti lapsen tasolta, ja puhutaan asia rauhallisesti lapselle.
Toimii jokaiselle lapselle, mun ei ainakaan ole koskaan tarvinnut kenellekään huutaa (paitsi hätätilanteessa, jos lapsi esim. juoksemassa autotielle. Vaan silloin ovatkin pysähtyneet kuin seinään, kun se huuto on erikoinen juttu)
Kun on kaksi poikaa (2v. ja 4v.) ja itse vielä raskaana siihen päälle, niin miten säilytät itsehillinnän, kun lapset ovat mahdottomia? En huuda kaikesta ja aina, mutta tähän asti olen kuvitellut lähes kaikkien äitien joskus korottavan ääntään. Nyt huutaminen on yhtä paha kuin ruumiillinen kuritus, vai?
Pitäsikö minun laittaa lapseni päiväkotiin, jotta heitä hoidettaisiin paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat pystyy hoitamaan muutenkin, ja yleensä lapsetkin rauhoittuu yleisesti, kun niille ei koko ajan huudeta, vaan meininki on rauhallinen.
Tarpeen vaatiessa voi sanoa napakasti, mutta se on eri asia kuin huutaminen.
lasta samasta asiasta kymmeniä kertoja ja mitkään puheet eivät enää auta, on pakko korottaa ääntänsä. Vaikka eihän se mikään pakko ole,
mutta kun vaan ottaa niin hermoihin, kun tuntuu, että mikään ei tehoa.
Yleensä siis sellaisissa asioissa, joita lapsi tekee ihan tahallaan (esim. kaivaa roskiksesta tavaraa), palaa välillä mamilla pinna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kuin teini-ikäisten maailma tämä palsta; kaikki on joko mustaa tai valkoista. Olet joko hyvä äiti tai huono, siltä väliltä ei löydy mitään.
Täällä todettiin, ettei huutaminen auta. Mitä haluat? Sitä, että nyt sanotaan: " LAPSILLE PITÄÄ HUUTAA KOKO AJAN, VAIN HUUTAVA ÄITI ON HYVÄ ÄITI" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka tässä ketjussa kilvan julistavat omaa erinomaisuuttaan, vaikkei tähän haettu heitä ollenkaan.
Hyvää yötä asiallisesti keskustelleille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi vitun lehmä, kukaan ei täällä sanonut ettei ikinä saa hermostua tai että olisi huono äiti, jos joskus hermostuu
Täällä todettiin, ettei huutaminen auta. Mitä haluat? Sitä, että nyt sanotaan: " LAPSILLE PITÄÄ HUUTAA KOKO AJAN, VAIN HUUTAVA ÄITI ON HYVÄ ÄITI" .
Niin kuin joku totesikin, näkevät siinä ainakin ettei äitikään ole täydellinen. Joskus tuntuu, että oikein kerjäävät sitä että korottaa äänensä ja vasta sitten lopettavat sen mikä milloinkin aiheuttaa käämien palamisen. Meillä on 8-, 6- ja 1-vuotiaat ja menoa ja meininkiä riittää.
Olenpa kamala!
Mutta tulen tosi hirveästä suvusta; olen kuullut meidän suvussa muidenkin äitien huutavan lapsilleen. Ja kaveripiiri koostuu samanlaisista hirmuäideistä. Ja joo, olen yli 30-vuotias!
Kuitenkaan en IKINÄ väitä, että
1. ne olisivat kasvatukseni ensisijaiset ohjenuorat, tai että olisin ajatellut niiden olevan niitä TOSI RAKENTAVIA TAPOJA TOIMIA
2. ne olisivat erityisen hienosti auttaneet lapsiani kasvamaan yksilöinä
En pidä itseäni " tukistelevana, huutavana äitinä, joka haluaa, että kaikki silittävät päätä eivätkä ainakaan sano, että juu, ei kannata, kun minulle tulee (NYYH) niin paha mieli ja kova syyllisyys" .
Totta munassa teen virheitä, enkä pidä niistä. Mutta en mä sitä kaipaa, että nyt nämä mun " virheet" käännetäänkin " joo, pai-pai, inhimillistä toimintaa, kyllä lapsia pitääkin kurittaa" . Ja eikä PIDÄ. Kyllä mun puolesta saa olla huutamatta ja tukistamatta, sehän on vain hienoa!
Sitten sovitaan. Silti tiedän myös äitejä, jotka karjuvat kurkku suorana kaikesta ja se on KAMALAA kuunneltavaa.
Huudatko 3-vuotiaalle, jos haarukan ja veitsen käyttö ei suju täydellisesti?
Niinku esim toimimaan paremmin? Kaikkiko äidit huutavat vain silloin, jos lapsi on TOSI TUHMA?
Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen...