Lue keskustelun säännöt.
Onko eläin lapsen korvike?
07.11.2016 |
Tuli toisesta keskustelusta mieleen... Onko se teidän mielestänne? Pitääkö korvikkeessa luopua lapsen tullessa, jos näin ajattelette?
Omasta mielestäni eivät todellakaan ole mikään korvike. Meillä on eläimiä, ja jos joskus vauva tulee, ei luovuta eläimistä sen takia, että "korvikkeiden" paikka on täyttynyt. Meille lemmikit ovat perhettä siinä missä muutkin, omalla paikallaan vain.
Ja julmia ovat ne jotka pitävät lemmikkejä vain korvikkeena.
Kommentit (8)
Mä en jostain syystä osaa pitää lemmikkejä osana perhettä. Vaikka tärkeitä ovatkin, ei sillä. Joillekin koira on kyllä lapsen korvike, selvästi. Tiedän yhden lapsettoman pariskunnan, jossa koira oli kuin lapsi, tosin sillä erotuksella, että koiraa ei sentään pussailtu, sinuteltu, "hänetelty" (puhuttu hän-muodossa) - kuten eräs toinen koiraperhe tekee. Toinen tuttavaperhe hommasi koiran, kun lapset aikuistuivat. Tyhjän pesän syndrooma otti koville.
Aika monessa perheessä lapsen tullessa lemmikkieläimiä pidetään, ei niistä luovuta. Lapsi kasvaa sitten siinä kuviossa, mikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Mua kuvottaa ihmiset, jotka lapsen tulon myötä lemppaa kaikki lemmikit tekosyillä: ei ole aikaa, tulee allergia, eläin vahingoittaa vauvaa (2 viimeisintä onkin ennustettavissa...) jne. Tai pahempaa, kuten tuttuni teki, pahoinpitelee lemmikkiä koska ei enää lapsen myötä kestä sitä silmissään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Mua kuvottaa ihmiset, jotka lapsen tulon myötä lemppaa kaikki lemmikit tekosyillä: ei ole aikaa, tulee allergia, eläin vahingoittaa vauvaa (2 viimeisintä onkin ennustettavissa...) jne. Tai pahempaa, kuten tuttuni teki, pahoinpitelee lemmikkiä koska ei enää lapsen myötä kestä sitä silmissään.
Olethan jo tehnyt eläinsuojeluilmoituksen? Tai teethän? Jos ei onnistu, puhuisitko tuttusi ympäri antamaan lemmikkiparka pois...
Miten ällöttäviä ihmisiä sitä maailmassa onkaan ._.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä en jostain syystä osaa pitää lemmikkejä osana perhettä. Vaikka tärkeitä ovatkin, ei sillä. Joillekin koira on kyllä lapsen korvike, selvästi. Tiedän yhden lapsettoman pariskunnan, jossa koira oli kuin lapsi, tosin sillä erotuksella, että koiraa ei sentään pussailtu, sinuteltu, "hänetelty" (puhuttu hän-muodossa) - kuten eräs toinen koiraperhe tekee. Toinen tuttavaperhe hommasi koiran, kun lapset aikuistuivat. Tyhjän pesän syndrooma otti koville.
Aika monessa perheessä lapsen tullessa lemmikkieläimiä pidetään, ei niistä luovuta. Lapsi kasvaa sitten siinä kuviossa, mikä on.
Koiraa ei sinuteltu? Teititeltiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Mua kuvottaa ihmiset, jotka lapsen tulon myötä lemppaa kaikki lemmikit tekosyillä: ei ole aikaa, tulee allergia, eläin vahingoittaa vauvaa (2 viimeisintä onkin ennustettavissa...) jne. Tai pahempaa, kuten tuttuni teki, pahoinpitelee lemmikkiä koska ei enää lapsen myötä kestä sitä silmissään.
Olethan jo tehnyt eläinsuojeluilmoituksen? Tai teethän? Jos ei onnistu, puhuisitko tuttusi ympäri antamaan lemmikkiparka pois...
Miten ällöttäviä ihmisiä sitä maailmassa onkaan ._.
-Ap
Anteeksi, luin väärin... ilmeisesti lemmikkiä on jo päässyt kodista pois tai jotain? Toivottavasti on näin :(
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettoman on helppo puhua, että ei ikinä luopuisi vaikkapa koirastaan, kun lapsi tulee. Elämä voi yllättää. On aivan mahdollista, että sinulla riittääkin energiaa ja aikaa lemmikeille edelleen. Vauva nukkuu kuin unelma ja lemmikit sopeutuvat häneen vaikeuksitta. Näin käy monelle.
Tiedän toisenlaisiakin tapauksia, joissa arki vauvan tai taaperon ja vauvan koiraperheessä on käynyt liian raskaaksi. Tätä voi olla vaikea kuvitella etukäteen. Jos et saa nukuttua, koska vauva valvottaa sinua aamukolmeen ja koira herättää sinut aamukuudelta, on ihan selvää, että vaihtoehto on pidemmän päälle kaksi: joko sinä ja lapset kärsitte levon puutteesta ja kiukkuisesta vanhemmasta tai lemmikki lähtee.
Joskus koira käyttäytyy yllättävästi ja saattaa olla aggressiivinen lasta kohtaan. Tällöinkin pitäisi olla aivan selvä asia, että vanhemman on asetettava lapsen turvallisuus etusijalle. Erityisesti iäkäs lemmikki saattaa itsekin kärsiä melusta ja karvoja kiskovasta taaperosta. Silloin on sillekin parempi vaihtaa maisemaa.
Itsekin lemmikin omistajana olen toki sitä mieltä, että lemmikkiin sitoudutaan ja tehdään parhaamme, jotta sillä olisi kaikki hyvin ja se olisi osa perhettä loppuun saakka. Mutta elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan ja on mahdotonta tietää etukäteen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pitää toimia tilanteen mukaan ja yleensä viisainta on asettaa oma jaksaminen ja lasten paras etusijalle. Eläimet ovat kuitenkin vain eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Mua kuvottaa ihmiset, jotka lapsen tulon myötä lemppaa kaikki lemmikit tekosyillä: ei ole aikaa, tulee allergia, eläin vahingoittaa vauvaa (2 viimeisintä onkin ennustettavissa...) jne. Tai pahempaa, kuten tuttuni teki, pahoinpitelee lemmikkiä koska ei enää lapsen myötä kestä sitä silmissään.
Olethan jo tehnyt eläinsuojeluilmoituksen? Tai teethän? Jos ei onnistu, puhuisitko tuttusi ympäri antamaan lemmikkiparka pois...
Miten ällöttäviä ihmisiä sitä maailmassa onkaan ._.
-Ap
Anteeksi, luin väärin... ilmeisesti lemmikkiä on jo päässyt kodista pois tai jotain? Toivottavasti on näin :(
-Ap
On onneksi. Tosin tästä jo muutama vuosi aikaa, lemmikistä luovuttiin kuukausi vauvan syntymän jälkeen.
Up