Kuinka raskasta hoitotyö oikeasti on, harkitsen opiskelua, mutta haluan rehellistä näkökulmaa ennen hakeutumista.

Vihaan vanhustyötä. Jatkuva kiire, mitään ei ehdi tehdä kunnolla. Liian vähän henkilökuntaa. Asukkaat huonokuntoisia.Jatkuvaa hosumista ja hoputtamista. Pomo hengittää niskaan koko ajan. Omaiset valittavat ja vaativat. Yksityinen A:lla alkava voiton tavoittelu firma.

En kestänyt enää kun, jokaisessa työpaikassa potilaita haukuttiin selän takana ja välillä suoraankin.

En yhtään ihmettele, että esim. Mielenterveyskuntoutujat ei kuntoudu kun heitä ei edes yritetty kuntouttaa. Ja hoitajat puhui "ei tosta ikinä tuu mitään, menetetty tapaus" itse olin eri mieltä ja sanoin sen äänen, vastaan sain vittuilua.

Vanhuspuolella en kestänyt, koska vanhuksia kohdeltiin niin huonosti, makasivat märissä vaipoissa, ruoka-ajat venyi kun "ei ne tajuu jos ruoka tulee myöhässä" yöouvut vaihdettiin jo ennen iltapalaa, tätä kun kritisoi niim auta armias mikä myrsky nousi.

Toisessa vanhuspuolen paikassa kotihoidossa neuvottiin heti ekana työpäivänä, että vaikka asiakas olisi tilannut ja maksanut 30min käynnistä ja siellä meneekin vain 15min niin piti kirjata, että olisi mennyt 30min, eli suoraan sanoen huijattiin rahaa.

Niin ja yhdelle neliraajahalvaantuneelle hoitajat huusi kilpaa kun hän niin usein ulosti ja oli märkänä..

Miten kukaan jaksaa.. minä en enää kestänyt ja näen vieläkin painajaisia.

Itse harkitsen alanvaihtoa, työskentelen vanhusten palvelutalossa, jossa on liian vähän työntekijöitä.

Vanhukset joutuvat makaamaan kohtuuttomia aikoja omissa vuoteissaan. Meillä joudutaan yksin siirtelemään lähes liikuntakyvyttömiä vanhuksia, ergonomiasta ei tietoakaan.

Juuri eräs 23 vuotiaa työntekijä särki selkänsä siirron yhteydessä :(

Omaisilta tulee lokaa niskaan ja sen kyllä ymmärrän. Jos jotain olen tämän 13 vuotisen urani aikana päättänyt, niin sen, että omia vanhempiani en laita laitokseen kuolemaan vaikka mikä olisi.

On sairasta se, että raha ratkaisee ja vaikka kuinka haluan olla hyvä hoitaja niin joudun silti laiminlyömään vanhuksia, esim. Suojien vaihdot venyvät kohtuuttomiin aikoihin.

On todella raskasta kun antaa kaikkensa ja silti vanhuksilla on paha olla. Toivoisin heräämistä, että tähän tulisi muutosta.

Olen tämän 13v aikana nähnyt todella monta alan vaihtajaa ja myös opiskelijoita, jotka eivät kestä opintoja loppuun asti. Sympatiani on heidän puolella. Nyt on tulossa seinä vastaan itsellenikin ja en vain jaksa enää.

Ainoa syy miksi olen jäänyt on se, että meillä on todella huonoja työntekijöitä jos minäkin lopetan niin miten asiat sitten muuttuu. Meillä suurimmalla osalla hoitajista ei ole minkäänlaista aseptista omatuntoa, eikä juuri muutenkaan omaatuntoa.. On niitä hyviäkin paikkoja, itse olen ollut 5 pailassa+ tehnyt keikkaa n.6 paikassa lyhyitä pätkiä. Joka paikassa on ollut paljon puutteita ja väsymystä. :(

No nyt täytyy kiiruhtaa töihin. Vuoroni piti alkaa 7.30, mutta soitto tuli 6:50, että tule vasta 8:30, että saadaan tasattua tunteja. Paljon mieluummin olisin lähtenyt sen tunnin aiemmin pois koska olin jo kerennyt herätä.. No tällaista tämä on.

Alanvaihtajana voin sanoa, että hoitoalalla oli kaikista ilkeimmät ja kieroimmait ihmiset kehen olen törmännyt. Toki oli aivan ihaniakin ihmisiä, mutta suurin osa ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Itse harkitsen alanvaihtoa, työskentelen vanhusten palvelutalossa, jossa on liian vähän työntekijöitä.

Vanhukset joutuvat makaamaan kohtuuttomia aikoja omissa vuoteissaan. Meillä joudutaan yksin siirtelemään lähes liikuntakyvyttömiä vanhuksia, ergonomiasta ei tietoakaan.

Juuri eräs 23 vuotiaa työntekijä särki selkänsä siirron yhteydessä :(

Omaisilta tulee lokaa niskaan ja sen kyllä ymmärrän. Jos jotain olen tämän 13 vuotisen urani aikana päättänyt, niin sen, että omia vanhempiani en laita laitokseen kuolemaan vaikka mikä olisi.

On sairasta se, että raha ratkaisee ja vaikka kuinka haluan olla hyvä hoitaja niin joudun silti laiminlyömään vanhuksia, esim. Suojien vaihdot venyvät kohtuuttomiin aikoihin.

On todella raskasta kun antaa kaikkensa ja silti vanhuksilla on paha olla. Toivoisin heräämistä, että tähän tulisi muutosta.

Olen tämän 13v aikana nähnyt todella monta alan vaihtajaa ja myös opiskelijoita, jotka eivät kestä opintoja loppuun asti. Sympatiani on heidän puolella. Nyt on tulossa seinä vastaan itsellenikin ja en vain jaksa enää.

Ainoa syy miksi olen jäänyt on se, että meillä on todella huonoja työntekijöitä jos minäkin lopetan niin miten asiat sitten muuttuu. Meillä suurimmalla osalla hoitajista ei ole minkäänlaista aseptista omatuntoa, eikä juuri muutenkaan omaatuntoa.. On niitä hyviäkin paikkoja, itse olen ollut 5 pailassa+ tehnyt keikkaa n.6 paikassa lyhyitä pätkiä. Joka paikassa on ollut paljon puutteita ja väsymystä. :(

No nyt täytyy kiiruhtaa töihin. Vuoroni piti alkaa 7.30, mutta soitto tuli 6:50, että tule vasta 8:30, että saadaan tasattua tunteja. Paljon mieluummin olisin lähtenyt sen tunnin aiemmin pois koska olin jo kerennyt herätä.. No tällaista tämä on.

No, voi vittu, sen verran pitää ihmisellä olla selkärankaa, että sanoo että tulen nyt niinkuin listassa lukee.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on täysin erilainen kokemus hoitotyöstä. Olen töissä erikoissairaanhoidossa, pääasiallisesti töitä vain virka-aikana, päivystysvuoroja on pari kuukaudessa. Työyhteisöni on ihana, toinen perhe. Potilaat viipyvät osastollamme vain tunteja, ja ovat todella kiitollisia saamastaan hoidosta. Työ vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä, mistä pidän erityisesti. Palkkaus on ihan ok, 40 000€/ vuosi.

Minulla samankaltainen kokemus työstäni hoitoalalla. Myös palkka samaa luokkaa.

Tosin työyhteisö laaja ja ajoittaisia ongelmia esiintyy. Pidän kuitenkin työstäni niin paljon, että ne eivät isommin haittaa.

Työ on akuuttia hoitotyötä ja ajoittain erittäin kiireistä. Sen kuitenkin jaksaa kun suhtautuu siihen "vuoro kerrallaan"-mallilla.

Opiskelu oli yhtä helvettiä. Tekoripsiset pikkupissikset kikattelivat kaiket tunnit ja häiritsivät opetusta. Harjoitteluissa opiskelijoita kyykytettiin. Opetus oli huonoa.

Työelämässä meno ei muutu. Itse työ ja potilaat ovat parasta, mutta työyhteisöt monesti aivan kauheita. 

Vierailija kirjoitti:

Alanvaihtajana voin sanoa, että hoitoalalla oli kaikista ilkeimmät ja kieroimmait ihmiset kehen olen törmännyt. Toki oli aivan ihaniakin ihmisiä, mutta suurin osa ei ollut.

Allekirjoitan tämän täysin! Olen työskennellyt kahdella muullakin alalla hoitoalan lisäksi.

Pelkästään se, että lähes kaikki työkaverit on naisia tai naismaisia miehiä, auttaa pilaamaan tunnelman työyhteisössä.

Työ on todella mukavaa jos sattuu olemaan hyvä porukka. Valitettavasti en vielä tähän päivään mennessä ole tällaista paikkaa löytänyt, vaikka olen tehnyt sijaisuuksia hyvinkin erilaisiin paikkoihin. Näissä huonommissakin paikoissa on ollut todella kivoja päiviä ne, kun vuorossa sattuu olemaan kivat työkaverit ja homma vaan pelaa. Silloin ei koeta stressiä eikä paineita, nauretaan sekä asukkaiden että toistemme kanssa ja meininki on hyvä ja positiivinen. Mutta sitten koittaa taas se päivä kun nämä mädät omenat rantautuvat vuoroon ja työpariksi ja vuoron jälkeen on niin loppu kun vaan ikinä olla voi. Ja miettii hiljaa päässään millä syyllä saisi seuraavan päivän vapaaksi ettei vaan tarvitse tulla töihin näiden tyyppien kanssa..

Takana nelisen vuotta sairaanhoitajan töitä kunnallisella puolella. Jos saisin aikaa taaksepäin, en olisi tätä alaa valinnut. Ajattelin että työ on jännittävää ja mielenkiintoista. Niinhän se aluksi olikin. Nyt jo viime vuosina alkanut rasittaa työmäärä, vuorotyö, huono palkka, jatkuva stressi ja se että saan kaikki taudit töistä itselleni. Joka päiväiset potilaiden pesut, vaippojen vaihdot ja oksennusten ja paskojen siivoamiset. Totuus on se, että kun muistamaton iäkäs ihminen laitetaan vaikka eristyshuoneeseen ripulin vuoksi, niin sitä paskaa on sitten joka puolella. On revitty vaipat irti ja hankailtu sillä lattiat ja itsensä. Sitten omaisten valitus miten siihen kelloon ei heti vastata, ja äitikulta on joutunut odottamaan vessaan pääsyä 15min. Siinä ammatin paskimmat puolet.

Kiitosta saa nykyään harvoin kuulla. Sen oikeasti olen huomannut jo tässä muutaman vuoden aikana. Eikä palkkaa tule nettona kuin 1700€ + lisät 100-200€/kk. Ei kannata. Itsekin opiskelen toista ammattia.

Monista huonoistakin puolista huolimatta tämä on aivan äärimmäisen palkitseva työ. Itse lastenosastolla sairaalassa.

Valmistuin sairaanhoitajaksi 22-vuotiaana yli 20 vuotta sitten. Alanvaihto oli mielessä heti ja pitkään sen eteen tein töitä opiskelemalla muuta alaa. Muilta aloilta ei kuitenkaan töitä saa helposti ja olen joutunut ajoittain edelleen tekemään ko. töitä. Minulla on kuitenkin pitkä kokemus, olen ollut mm. vakituisessa virassa. En kuitenkaan enää koska sain tarpeekseni. Alalle tyypillisiä piirteitä:

-kehitysmahdollisuudet olemattomat,  palkkaus tai "asema" eivät nouse, et saa mitään ekstraa vaikka tekisit työt hyvin tai et olisi koskaan pois

-työtä ei arvosteta (kaunopuheissa kyllä, mutta ei käytännössä). Päivystyksissä yms saa joka työvuoro kuulla haukkumista ja besservisseröintiä asiakkaiden taholta, välillä nuoret lääkäritkin puhuvat epäasiallisesti, v anhat hierarkia-asetelmat ovat yllättävän vahvoja

-et saa kauheasti vaikuttaa omaan työhösi, hyvin vanhanaikainen ala....vaikka muuta annetaan ymmärtää

-ei mahdollisuuksia etätyöhön, ei liukuvia työaikoja,  joka päivä on pitkälti samanlainen vaikka asiakkaat vaihtuisivat

-työilmapiiri ongelmat ovat yleisiä ( työpaikoilla klikkejä, selkäänpuukotusta, leipääntymistä, paljon ristiriitoja, persettä nuolemalla pärjää parhaiten,  hoitajilla paljon sairaslomia henkisistä ja fyysisistä syistä)

-työpaikoilla miltei joka paikalla kiire, koskaan ei ole ns. helpompaa päivää. Yleensä sairaaloissa on aina työntekijävajausta esim. iltavuoroissa, samat työt on kuitenkin tehtävä.

-joitakin helppoja ja ns. kivoja työpaikkoja saattaa olla, mutta toisaalta nekään eivät ole kovin haastavia työn kannalta ( esim. yks. lääkäriasemat, poliklinikat yms)

-monissa töissä ( vuodeosastot, vanhustenhuolto yms) joutuu sairaanhoitajakin tekemään hyvin paljon työtä joka ei ole koulutusta vastaavaa ja samaa voisi tehdä kouluttamaton nuori tyttö: suihkutus, petaus, vaatehuolto, astioiden korjaus, erilaista siivous + perushoitoa saattaa olla 90% työajasta

-päivätyön palkka on naurettava ( 2600 e Maximissaan jos on kaikki kokemuslisät). Eli ilman varakasta puolisoa saa ainakin pk-seudulla elää kädestä suuhun elämää. Vuorotyö nostaa palkkaa, mutta sillä on hintansa. Joulua ja juhannusta et vietä lapsesi kanssa vaan kuuntelet vanhainkodissa omaisten valitusta siitä miksi mummolle ei annettu tarpeeksi löysää riisipuuroa jouluna tai korjaat juopon oksennusta päivystyksessä. Tästä hyvästä menetät sosiaalisen elämäsi, mutta saat sen 400-500 e kuussa enemmän.

Toki työ on raskasta ja kiireistä välillä, mutta sen pystyy kestämään, siihen tottuu ja itselleni ainakin potilaiden kanssa toimiminen on mieleistä ja koko työn paras puoli.

Mutta. Työyhteisöissä on paljon vikaa. En tiedä mistä se johtuu. Huonoa johtamista vai hakeutuuko alalle kiusaajaluonteisia ihmisiä? Ehkä opiskelemaan pyrkiviä ei karsita oikealla tavalla vaan seulasta pääsee läpi "vääränlaisia" ihmisiä. Minua varoiteltiin kun menin alalle, että tuollaista siellä on. Silloin en uskonut, vaan kuvittelin että pystyn jotenkin omalla toiminnallani vaikuttamaan. Mutta todellisuus järkytti. Monessa työpaikassa on uskomattoman ilkeitä ihmisiä hoitajina ja he kohtelevat huonosti niin potilaita kuin työtovereitaankin. Työtovereista juoruillaan, kytätään ja jotkut ovat avoimesti ilkeitä päin naamaa ilman pienintäkään syytä. Pieni palkka tai rankka työ ei mielestäni käy selitykseksi tuollaiselle käytökselle.

Eikä kyse ole ainoastaan vanhemmista, työhönsä väsyneistä ihmisistä, vaan aivan nuorissakin on tuollaisia, myös vastavalmistuneissa. 

Rankkoja kokemuksia täälläkin.

Painavia potilaita täytyy siirrellä yksin, jo 50kg pieni ihminen on vaikea siirtää yksin jos hän laittaa vastaan tai vaihtoehtoisesti ei pysty itse liikkumaan ja suurin osa potilaista painaa reilusti enemmän. Ergonomiaa lähes mahdotonta toteuttaa.

Opettajat koulussa oli aivan kamalia, eivät nähneet alan ongelmia vaan opettivat meitä siihen tyyliin, että tuossa oravanpyörässä on hyvä olla ja kaikkeen tottuu.

Inhottavia on myös työajat. Hyvin usein töissä on todella raskas päivä, kamala kiire jne. Pääsen usein illalla klo:21-22 pois töistä ja seuraavana päivänä pitää olla takaisin töissä klo:7. Silloin pitäisi olla skarppina ja terävänä, sillä silloin pitää taas hoitaa ihmisiä, seurata elintoimintoja ja seurata kuinka potilaiden tilanteet kehittyy tässä pitäisi myös muistaa olla iloinen ja lämmin, potilaiden ei pitäisi joutua kärsimään hoitajan väsymyksestä.

Yleensä kun pääsen töistä klo:21-22 pääsen nukkumaan siinä 23 aikoihin ja herätä täytyy 6.15, eli nukkumisaikaa ei kovin paljon jää.

Rankkaa on myös se, että joutuu tekemään paljon viikonloppu- ja yövuoroja. Juhlapyhät menee myös melkein kaikki töissä.

Eli.. no.. en kai suosittelisi tätä alaa kenellekkään :/

Mun mielestä "kutsumus" on sanana vähän kulunut, mutta tällä alla viihtyäkseen sitä vaaditaan tai en ainakaan usko, että tätä kukaan rahan takia tekee.

Palkkaus on kyllä ihan ok lisien kanssa, toki riippuen teetkö kolmivuoroa. Itse saan n. 2200€+600€ kuukaudessa eli ihan kohtuullisesti, vaikka verothan tuosta vielä menee. Kuitenkin tuon saman rahan voi saada arkiduunista, joka ei vaadi ainakaan samankaltaista fyysistä työskentelyä kuin hoitoalalla.

Kroppa on mulla aika usein rempallaan, vaikka pidänki itestäni huolta ja noudatan niin ergonomian kuin kinestetiikankin oppeja. Kuitenkin ainakon kerran päivässä tulee tilanne, kun vahingossa/kiireessä varaa esim selälle enemmän kuormitusta kuin pitäis.

Lisäksi mulla tekee hallaa, jos työlista ei oo ergonominen, vaan on esim yhden päivän vapaita, illasta aamuun vaihteluita tai pitkiä työputkia höystettynä aiemmin mainitsemia. Tää on kyl tosi paikkakohtasta, ja omia oikeukseenhan voi vaatia. Meillä kyllä listat ovat hyviä ja huolella tehtyjä, mutta joskus on lomien tms takia poikkeuksia.

Henkinen jaksaminen on välillä myös koville; enkä nyt tarkota päätä aukovia omaisia tai vittuilevia asiakkaita, vaan mä otan helposti ihmiskohtalot, asiakkaiden kivut ja/tai henkisen pahoinvoinnin sekä kiireen raskaasti. Tuntuu tosi pahalle, jos koen, että en voi antaa asiakkaille sitä kaikkea, mitä haluisin, vaan välillä pitää tehdä vain ne pakolliset jutut. Seki tuntuu aika inhottavalle, jos asiakas aistii sen kiireen.

Toki kolmessa erilaisessa laitoksessa sekä sairaalassa työskennelleenä voin sanoa, että ei se kiire nyt jokapäiväistä tai ylipääsemäntöntä oo, jos siitä ei sellasta tee. Nuorena olin töissä pikaruokapaikas, niin jääny hyvin mieleen se ki ei ihan oikeesti ehdi koko päivänä edes juoda, vaikka kuinka yrittäis pitää tauoistaan kiinni. Täs työssä kuitenki aina tulee se seuraava vuoro, joka niitä hommia jatkaa. Riippuu kyllä varmasti paljon työyhteisöstä ja siitä, kuinka yhteistyö ja toisten huomiointi sujuu.

Tuossa nyt tuli muutama huono puoli, mutta hyviä on paljon enemmän: ihmisten kanssa oleminen, eri persooniin ja heidän taustoihin tutustuminen sekä niiden ymmärtäminen, mahdollisuus auttaa, itsensä kehittäminen, arkivapaat, asiakkaisiin kiintyminen ja sit sellaset sydämestä puristavat tunteet, kun joku sanoo sulle nätisti, tekee jotain kivasti tai vaan ku pääset näkemään, kuinka kivut ja vaivat helpottaa, yksinäisyys ja turvattomuus vähenee, asiakas on onnellinen jne. Ei hitsit, täs työs on kyl niin paljon sellasta, jota en vaihtais mihinkää, vaikka välillä hajottaa. :D

Tulin muutes just yövuorosta ja yks negatiivinen puoli vois olla tää, ettei näin aamusta kulje ajatus kauheen johdonmukaisesti ja kirjotusvirheitäki lipsahtelee. :D

Itse myös ihmettelen, miksi hoitoalalla on niin paljon kiusaaja-tyyppejä. Ehkä kaikista fiksuimmat ja itsetunnoltaan hyvät eivät sinne hakeudu. Paljon on sellaista, että esim. kokouksissa ei sanota ääneen suoraan mitään, mutta jatkuva myllytys selän takana alkaa heti kun kokous tms loppuu. Ollaan näennäisesti kilttejä ja totellaan auktoriteetteja, mutta sitten jurputetaan tyytymättömänä takanapäin. Naisporukassa on aina joku sosiaalinen kuvio, jossa on piilojohtajia ja sitten muuta porukkaa. Tätä on ollut joka ikisessä työpaikassa missä olen ollut. Jossain todella pahoja ongelmia, joita on puitu työsuojelun tms kanssa, jossain lievempänä. Mutta joka paikassa on ollut. T. sh

Menee vähän ohi aiheen, mutta meillä oli lähihoitaja koulussa sellaista porukkaa, että en ymmärrä miten he ovat kouluun päässeet.

Todella törkeitä mielipiteitä, ei käytöstapoja (puhelimeen vastataan kesken tunnin, opettajan päälle puhutaan, ihmetellään kun työharjoittelussa valitetaan siitä kun käyttää omaa puhelinta työaikana)

Kamalia riitoja ja paskanpuhumista, missään en ole vastaavaa nähnyt ja kokenut. Että nuo soveltuvuuskokeet tuntuu kyllä pelkältä vitsiltä.

Niin ja siis meidän luokkalaiset oli iältään 23-46, eli ei teinejä vaikka meno välillä siltä näyttikin.

Kamalat työajat, yötä, aamua ja iltaa + 6 pv työputkia ykkösvapailla on vaikka miten paljon ja meidän työpaikalla kpää pomo laittaa ykkösvapaat aina alkamaan niin, että jos vaikka ti on 1vapaa niin ma on iltavuoro ja ke on aamuvuoro.

Olen hakenut toiseen työpaikkaan, täällä oon ollut 5kk ja en jaksa enää.

Minulle hoitoala on kutsumusammatti. En muuta alaa voisi kuvitellakkaan. 

Valmistuin sairaanhoitajaksi kymmenisen vuotta sitten ja monen mutkan kautta olen päätynyt nykyiselle työpaikalleni erikoissairaanhoitoon operatiiviselle puolelle. Työkaverit on aivan huipputyyppejä. Puhalletaan yhteen hiileen ja tiiminä tehdään töitä. Aina on kollega jolta kysyä neuvoja ja apua. Ketään ei jätetä ongelmatapauksissa yksin. Pidän vuorotyöstä ja perheellekkin se on ok. Arkivapaita on mukava viettää ja lapsista on kiva, että äiti on aika usein aamulla kotona laittamassa kouluun ja odottamassa kun tulevat koulusta kotiin.  Mies hoitaa talouden ja ruoanlaitot tms. silloin kun olen iltavuorossa.

Potilaat meillä on pääsääntöisesti todella ihania. Äärettömän tyytyväisiä saamaansa hoitoon ja kiitollisina lähtevät meiltä kotiin/jatkohoitoon. Toki joukkoon mahtuu ikäviäkin potilastapauksia, omaisista puhumattakaan.

En koe työtäni raskaana. Toki joskus kiireisen päivän päätteksi sen tuntee, että fyysistä hommaa on tullut tehtyä ja aivot käy ylikierroksilla.. Mutta kun töistä lähden kotiin, niin pystyn heittämään aivot ihan narikkaan ja kotona hyvin harvoin murehdin ja mietin työasioita.

Palkkaus minusta ihan ok. Voisi olla enemmänkin. Tällä hetkellä 3-vuorotyössä ansaitsen n. 37 000 e/vuosi. Tähän siis kuuluu lisät. Teen yövuoroja 1-2 3:n viikon listassa ja töissä olen 2 viikonloppua 3:n viikon listasta.

Minulle hoitoala sopii. Kaikille ei todellakaan. Terveyskeskuksen vuodeosastolle, vanhustenhoitolaitoksiin jne. en ikinä haluaisi. Ne voisi olla sitten oikeasti niitä liian raskaita paikkoja. Liian pienellä henkilökunnalla hoidetaan iso massa potilaita..

Alanvaihtoa en ikinä ole suunnitellut. Ehkä jotain ammatillisia erikoistumisopintoja jossain vaiheessa :)