Jotkut ihmiset ovat seuraajia, toiset johtajia
Olen havainnut lähipiirissäni, että osalla ei ole kykyä tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa. He matkivat muita, ja sopeutuvat joukkoon. He ovat alttiimpia massamedian ja sosiaalisen median vaikuttimille ja mainoksille. "Ahaa, tätä muut tekevät, niin minunkin täytyy".
Toinen ihmistyyppi taasen kykenee analysoimaan toimintaansa, ja muuttamaan sitä, välittämättä muiden mielipiteistä. Huonona puolena voi olla pelisilmän puute, pahennuksen herättäminen ja sopeutumiskyky.
Onko yleistyksessäni järkeä? Ja onko tämä vain älykkyyssidonnainen juttu?
Kommentit (22)
Mietipä sitä ap, että luultavasti ne kaikki sinun halveksimasi 'seuraajaihmiset' pitävät itseään niinä fiksuina johtajatyyppeinä ja sinua puolestaan tyypillisenä aivottomana seuraajana...
Ja iso osa on oman tiensä kulkijoita, varmaan se ärsyttävin ryhmä.
Seuraaja-ihmisen tunnistaa siitä, että hän puhuu "kaikkihan käyttää nyt xx", "kukaan ei enää käytä xx". Seuraaja-ihmiset on tosi tarkkoja trendeistä ja opettavat lapsensakin, jotka reippaasti alle kouluikäisinä ovat jo näitä "kaikki/ei kukaan"-ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mietipä sitä ap, että luultavasti ne kaikki sinun halveksimasi 'seuraajaihmiset' pitävät itseään niinä fiksuina johtajatyyppeinä ja sinua puolestaan tyypillisenä aivottomana seuraajana...
En halveksi heitä. Vain havainto.
Asian paljastaa yleensä yksinkertaisesti keskustelu heidän kanssaan. He eivät ota kantaa syvällisiin asioihin, ja jos heiltä pyytää perusteluja johonkin asiaan, on se hyvin pinnallista. He eivät puhu asioiden merkityksistä, tarkoituksista jne.
Toisaalta heillä on kyky päätellä asioita nopeammin, sen olen huomannut. Eli nopeat hoksottimet. Syy lienee se, että heillä ei ole syvällistä analyyttistä moodia asian tarkasteluun, vaan he nopeasti havaitsevat asian niinkuin ne ilmenevät.
Silti naiset täällä sanoo että alfoja ei ole....
Noiden lisäksi on sitten myös harhaanjohtajia. Moni johtaja lukeutuu todellisuudessa heihin.
Ap on oikeilla jäljillä.
En jaksa googlata, mutta sellainen jako on tehty, jossa kaikki ihmiset ovat joko "aikuisia" tai "lapsia".
Tällä ei ole mitään tekemistä oikean iän kanssa vaan alitajuinen suhtautuminen toiseen ihmiseen on jompi kumpi. Toinen on lähes aina "aikuinen" ja toinen puoli "lapsi". Nämä vaihtelee jonkin verran, mutta kun tätä miettii, niin siinä on ihan järkeä. "Aikuiset" ei niin kysele muilta lupia tai ajattele mitä muut ajattelevat. "Lapset" ottavat aina vähän mallia aikuisista ja seuraavat, tulevat perässä.
Koulukiusaustapauksista puhuttaessa seuraajat voivottelevat, että kun se Kallenoora on niin ERILAINEN KUIN MUUT. Bingo, tästä tunnistaa seuraajan parhaiten. Seuraajalle suurin kauhistus olisi erottua massasta, olla yksilö, eikä hän missään tapauksessa kannusta lastaankaan yksilöllisyyteen, vaan kaiken ns. oikein tekemiseen. Johtajan suosioon pääseminen on seuraajalle tärkein asia ja ylpeydenaihe, vaikka maassa rähmällään maaten jos ei muuten.
Vierailija kirjoitti:
Mietipä sitä ap, että luultavasti ne kaikki sinun halveksimasi 'seuraajaihmiset' pitävät itseään niinä fiksuina johtajatyyppeinä ja sinua puolestaan tyypillisenä aivottomana seuraajana...
Aika outo päätelmä. Suurin osa ihmisistä kyllä todennäköisesti jopa itse tunnistaa onko mieluummin isojen vastuiden kantaja ja itsenäisesti oman tiensä kulkija vai ei. Ap vain kuvasi vähän tökerösti asiaa käyttämällä sanaa seuraaja. Useimmat valitsevat mieluummin paikan porukassa kuin yksinäisenä arvostelun kohteena, ja se kertoo jo jotain näistä rooleista. Toisaalta onneksi noin on, koska mistään ei tulisi mitään jos jokainen haluaisi johtaa.
Mjaa. Minusta melkein kenestä tahansa on molempiin rooleijin, tilanteen mukaan.
Johtajalta vaaditaan ennen kaikkea kokoamisen kykyä. Että osaa tehdä kompromisseja ja perustella ne johdettaville ja saada heidät sitoutumaan niihin. Se, että joku väen väkisin haluaa tehdä asiat aina toisin kuin muut ja pitää "oman tien kulkemista" itseseis-arvona ja tärkeänä, se on kaikkea MUUTA kuin johtajuutta.
Toisin sanoen on olemassa yksinäisiä vastarannankiiskejä (joista ap minusta tuossa nyt puhuu), jotka usein syrjäytyvät. Sitten on olemassa seuraajia (joista on ihan ok, että joku kantaa vastuun ja tekee päätökset) ja on olemassa johtajia, jotka kokoavat massat, tekevät valinnat ja perustelevat päätöksensä.
Älyn kanssa sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä, pikemminkin rakenteellisen aseman ja karisman.
Uralla etenee ihmiset, jotka eivät pullikoi. Omapäiset kriitikot nimenomaan EI etene uralla, niistä tulee työttömiä tai vaihtoehtoisesti katkeroituneita rividuunareita, jotka haukkuu pomoa ja työkavereita lampaiksi ja kuvittelee olevansa kaikkia muita älyllisempiä "oman tien kulkijoita".
Vierailija kirjoitti:
Noiden lisäksi on sitten myös harhaanjohtajia. Moni johtaja lukeutuu todellisuudessa heihin.
Tyhmä pomo ei ole uhka ylemmälle johdolle.
Tarkennuksia aloituspostaukseeni:
Kun tarkoitan johtajaa, en tarkoita johtajan roolissa olijaa, vaan itsenäistä ajattelijaa. Hänen ajattelunsa ja tekonsa osoittavat, että hänellä on oma visio/polku.
Seuraajalla tarkoitan henkilöä, joka ei kykene valitsemaan johtajan (itsenäisen ajattelijan) roolia (joku ehdotti yllä, että tämä olisi valintakysymys). Teoriani on, että seuraajan luonne ja ajattelutapa ovat niin kovakoodattuja, että hän on aina tuomittu seuraajaksi. Tähän voi toki vasta-argumentoida, että kyseessä on vain opittu tapa, josta jokainen voi pyristellä eroon. Epäilen kuitenkin.
Omapäiset kriitikot nimenomaan EI etene uralla, niistä tulee työttömiä tai vaihtoehtoisesti katkeroituneita rividuunareita, jotka haukkuu pomoa ja työkavereita lampaiksi ja kuvittelee olevansa kaikkia muita älyllisempiä "oman tien kulkijoita".[/quote kirjoitti:
Tai sitten meistä omapäisistä kriitikoista tulee yrittäjiä ja työnantajia. Turha sitä on aikaansa tuhlata huonossa työssä jos näkee ja tietää, miten asiat voisi tehdä paremminkin. Sanoista tekoihin.
Tarkastaja kirjoitti:
Tarkennuksia aloituspostaukseeni:
Kun tarkoitan johtajaa, en tarkoita johtajan roolissa olijaa, vaan itsenäistä ajattelijaa. Hänen ajattelunsa ja tekonsa osoittavat, että hänellä on oma visio/polku.
Seuraajalla tarkoitan henkilöä, joka ei kykene valitsemaan johtajan (itsenäisen ajattelijan) roolia (joku ehdotti yllä, että tämä olisi valintakysymys). Teoriani on, että seuraajan luonne ja ajattelutapa ovat niin kovakoodattuja, että hän on aina tuomittu seuraajaksi. Tähän voi toki vasta-argumentoida, että kyseessä on vain opittu tapa, josta jokainen voi pyristellä eroon. Epäilen kuitenkin.
Autistit sekä epäsosiaalisella persoonallisuudella ja korkeilla psykopatiapisteillä varustetut adhdt ovat hyvin itsenäisiä ja epäsovinnaisia ajattelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Uralla etenee ihmiset, jotka eivät pullikoi. Omapäiset kriitikot nimenomaan EI etene uralla, niistä tulee työttömiä tai vaihtoehtoisesti katkeroituneita rividuunareita, jotka haukkuu pomoa ja työkavereita lampaiksi ja kuvittelee olevansa kaikkia muita älyllisempiä "oman tien kulkijoita".
Hyvät kriitikot parantavat ympäristöään ja lähipiiriään.
Huonot kriitikot nostavat itsensä jalustalle, valittavat, eivätkä paranna mitään
Vierailija kirjoitti:
Tarkastaja kirjoitti:
Tarkennuksia aloituspostaukseeni:
Kun tarkoitan johtajaa, en tarkoita johtajan roolissa olijaa, vaan itsenäistä ajattelijaa. Hänen ajattelunsa ja tekonsa osoittavat, että hänellä on oma visio/polku.
Seuraajalla tarkoitan henkilöä, joka ei kykene valitsemaan johtajan (itsenäisen ajattelijan) roolia (joku ehdotti yllä, että tämä olisi valintakysymys). Teoriani on, että seuraajan luonne ja ajattelutapa ovat niin kovakoodattuja, että hän on aina tuomittu seuraajaksi. Tähän voi toki vasta-argumentoida, että kyseessä on vain opittu tapa, josta jokainen voi pyristellä eroon. Epäilen kuitenkin.
Autistit sekä epäsosiaalisella persoonallisuudella ja korkeilla psykopatiapisteillä varustetut adhdt ovat hyvin itsenäisiä ja epäsovinnaisia ajattelijoita.
What? Menikö tässä nyt saamaan oireyhtymään autismi, epäsosiaalinen persoonallisuus, itsenäisyys, psykopatia ja adhd? t, kiltti, herkkä,epäsovinnainen, sosiaalinen ja ajatteva adhd
Tarkastaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä sitä ap, että luultavasti ne kaikki sinun halveksimasi 'seuraajaihmiset' pitävät itseään niinä fiksuina johtajatyyppeinä ja sinua puolestaan tyypillisenä aivottomana seuraajana...
En halveksi heitä. Vain havainto.
Asian paljastaa yleensä yksinkertaisesti keskustelu heidän kanssaan. He eivät ota kantaa syvällisiin asioihin, ja jos heiltä pyytää perusteluja johonkin asiaan, on se hyvin pinnallista. He eivät puhu asioiden merkityksistä, tarkoituksista jne.
Toisaalta heillä on kyky päätellä asioita nopeammin, sen olen huomannut. Eli nopeat hoksottimet. Syy lienee se, että heillä ei ole syvällistä analyyttistä moodia asian tarkasteluun, vaan he nopeasti havaitsevat asian niinkuin ne ilmenevät.
Keskustelun kulkuun vaikuttavat monet tekijät: esim. keskustelijoiden keskusteluhalukkuus, vireystaso, henkilökemiat, yöunet, mieltä ja kehoa mahdollisesti kuormittavat muut seikat, keskusteluaiheen mielenkiintoisuus, jännitystaso, viestintätyyli, rohkeustaso, jaksaminen, asioiden arvottaminen jne... Jotkut ilmaisevat itseään mieluiten kirjallisesti, toiset taas suullisesti. Joku voi "jäätyä" kesken puhumisen. Joku ei välttämättä pidä pinnallisena samaa kuin mitä sinä pidät pinnallisena. Joku ei välttämättä ole yhtä halukas keskustelemaan ko. asiasta kuin sinä. Ei asioita voi yleistää yksinkertaisen keskustelun pohjalta.
Tuo on jo vanha totuus; joka ihminen on erilainen. Tähän on sitten paljon myöhemmin kehitelty ajatus kaikkien samasta aineettomasta arvosta.