Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mistä saisin voimaa ja rohkeutta jättää avovaimoni?
särkynytsydän-85
05.11.2016 |
Meillä oli avovaimoni kanssa hiljattain suhteemme vuosipäivä, ollaan 4-vuotta oltu yhdessä. Naimisiinmenosta, häistä ja perheenperustamisesta ollaan puhuttu jo tovin ja päätin sitten kosia häntä vuosipäivänämme. Järjestin vuosipäiväksi hienoa ohjelmaa meille, söimme hyvin, varasin meille hotellista sviitin, rentouduimme kylpylässä, yms. Illan päätteeksi vein hänet puistoon, jossa meidän ensitreffit aikanaan olivat (olin järjestänyt puitteet sinnekin valmiiksi) ja siellä sitten esitin sen suuren kysymyksen, polvistuin kera hankkimieni hienojen kihlasormusten, ja sain kieltävän vastauksen.
Olen tässä nyt sitten miettinyt kaikessa hiljaisuudessa pääni puhki, ja tullut tulokseen että jätän hänet välittömästi, koska hän ei selvästikään rakasta minua tarpeeksi, siitä huolimatta että hän on sanonut ja näyttänyt sen minulle. Mutta olen vieläkin ihan shokissa rukkasten jäljiltä enkä oikein kykene puhumaan hänelle, hyvä jos edes katsomaan häntä, joten mistä minä nyt sitten saisin voimaa ja rohkeutta pistää suhde poikki?
Kommentit (21)
No miksi hän kieltäytyi kosinnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei teillä lesboilla sen helpompaa ole
Niin minä olen siis mies.
Itekki oisin kieltäytynyt, jos ois ollu tollanen mahtipontinen teennäinen tapahtuma.
Ehkä kosinta ei siis ollut hänen tyylinen. Kannattais varmaan keskustella mikä mättää.
No sen kun pistät poikki. Helpointa ja vähiten sattuu kun tempaiset kuin laastarin pois.
Kaikki ei muuten sivumennen sanoen halua avioon tai edes usko koko avioliittoinstituutioon. Siitä en osaa sanoa, onko suhteellanne tulevaisuutta vai ei. Turhaan täällä kyselet.
Minkä sanoi syyksi? Sehän se ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle.. Nainen ei selvästikkään rakasta sinua tarpeeksi. Nyt vain odotat rauhallista kahdenkeskistä hetkeä kotona ja kerrot erohaluistasi. Nainen alkaa varmasti kiemurrella ja anelemaan ettette eroaisi, mutta jos sitä todella haluat niin sinun on oltava tiukkana.
Vierailija kirjoitti:
No miksi hän kieltäytyi kosinnasta?
Hän sanoi syyksi, että on muka jotenkin mielikuvituksetonta kosia suhteen vuosipäivänä. Mielestäni tuo ei ole missään tapauksessa validi syy kieltäytyä kosinnasta, koska jos nainen oikeasti rakastaisi ei hän olisi varmasti kieltäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itekki oisin kieltäytynyt, jos ois ollu tollanen mahtipontinen teennäinen tapahtuma.
Ehkä kosinta ei siis ollut hänen tyylinen. Kannattais varmaan keskustella mikä mättää.
Kyllä se nimenomaan oli hänen tyylinen, kun ollaan aiemminkin vietetty vuosipäiviä aika isosti. 3-vuotispäivän aikoihin olimme esim. reissulla Balin lämmössä nautiskelemassa.
Voin kyllä tietysti keskustella asiasta, mutta ero tulee oleemaan kuitenkin satavarma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sen kun pistät poikki. Helpointa ja vähiten sattuu kun tempaiset kuin laastarin pois.
Kaikki ei muuten sivumennen sanoen halua avioon tai edes usko koko avioliittoinstituutioon. Siitä en osaa sanoa, onko suhteellanne tulevaisuutta vai ei. Turhaan täällä kyselet.
No mutta kun me ollaan puhuttu naimisiinmenosta ja kyllä avovaimoni (pian entinen) haluaa naimisiin. Valitettavasti ei vain minun kanssani :( Ja kysyn nyt ensin täältä koska en ole vielä valmis puhumaan edes läheisilleni asiasta..
Kannattaa puhua asia puhki niin, että ymmärrät varmasti mistä rukkaset johtuivat. Kerro mitä itse suhteelta haluat ja pohtikaa yhdessä onko teillä yhteistä tulevaisuutta vai ei. Jos toiveet ja suunnitelmat ei kohtaa niin tietenkään ei kannata jatkaa.
Jos nainen heittaytyy prinsessaksi (kosimistapa ei "kelpaa" tai mene kuten toivoi) niin itse luovuttaisin ihan jo lapsellisen kaytoksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lemppaa se ämmä. Suomessa, etenkin isoissa kaupungeissa, on vapaalla jalalla paljon hyviä naisia!
Jos ei neljän vuoden jälkeen ole valmis kihloihin, niin kannattaa nainen jättää. Kyllä tuossa ajassa pitää tietää, haluaako yhteistä tulevaisuutta vai ei. Jos ei tiedä, niin ei sitä silloin riittävästi halua. Kamalan opportunistista ajattelua jatkaa yhteiseloa ja siten sitouttaa toinen itseen, mutta kuitenkin antaa ymmärtää, että tämä voi loppua milloin vain; en halua SINUN kanssasi naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, että ihan puistossa polvistuit näillä keleillä? Asutteko jossain lämpimässä maassa.
Sympatiani sinulle ap, avokkisi rakastaa sinua ja tiedät sen. Ei ole aina helppoa tietää mitä toinen ajattelee. Itse olen nainen, joka ei voi käsittää tapahtumaa nimeltä 'kosinta'. Minun mielestäni avioliiton solmiminen alkaa jostakin ihan muusta kuin siitä että mies kertoo että 'no nyt haluan mennä naimisiin kanssasi' . Minua on kosittu kerran ja se oli noloin ja vaivaannuttavin kokemus ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Sympatiani sinulle ap, avokkisi rakastaa sinua ja tiedät sen. Ei ole aina helppoa tietää mitä toinen ajattelee. Itse olen nainen, joka ei voi käsittää tapahtumaa nimeltä 'kosinta'. Minun mielestäni avioliiton solmiminen alkaa jostakin ihan muusta kuin siitä että mies kertoo että 'no nyt haluan mennä naimisiin kanssasi' . Minua on kosittu kerran ja se oli noloin ja vaivaannuttavin kokemus ikinä.
Pikku vinkki.
Kosinta on kysymys "haluatko mennä kanssani naimisiin?"
Vaivaannuttava olet itse.
Onko tämä Pyhäin Miesten provo. Ei kuule aidot ihmiset polvistu kylpykaupungin puistoissa, shampanjan ja sormusten kera. Miksi seurustelisi 4 vuotta ? Me emme seurustelleet lainkaan, vaan mentiin heti vihille kirkossa. Pakolliset 2 viikkoa menikin kuulutuksiin. Yllätyskosinta kuulostaa minusta jotenkin teennäiseltä jos on noin kauan ollut yhdessä. Ethän vain ole katsonut liikaa TV-draamaa. Siellä Jenkeissä morsian suunnitteli isoja häitä, vaikka hänellä ei ollut edes sulhasta. Jos tuo on totta, sinä hukkaat vain aikaa ja rahaa. Toinen realisti ja toinen romantikko.
Ei kosinnan tyyli tai tapa saa ratkaista sitä, meneekö naimisiin vai ei. Murrosikäisen elämässä tuollaiset muotoseikat saattavat ratkaista, mutta ei aikuisen.
Vierailija kirjoitti:
Sympatiani sinulle ap, avokkisi rakastaa sinua ja tiedät sen. Ei ole aina helppoa tietää mitä toinen ajattelee. Itse olen nainen, joka ei voi käsittää tapahtumaa nimeltä 'kosinta'. Minun mielestäni avioliiton solmiminen alkaa jostakin ihan muusta kuin siitä että mies kertoo että 'no nyt haluan mennä naimisiin kanssasi' . Minua on kosittu kerran ja se oli noloin ja vaivaannuttavin kokemus ikinä.
Eikä rakasta. Hän kieltäytyi kosinnastani, joten miten ihmeessä hän muka rakastaa minua?
Olen muuten nyt jättänyt hänet, muutin eilen pois yhteisestä kodistamme. Kovasti nainen vakuutteli rakkauttaan kun ilmoitin suhteemme loppumisesta ja olisi halunnut jatkaa kanssani, mutta eipä kummasti kuitenkaan halunnut kanssani naimisiin... Minua harmittaa nytten, että edes tuhlasin aikaani naiseen ja olin varma meneväni häne nkanssa naimisiin :(
Ei teillä lesboilla sen helpompaa ole