Mistä saisin voimaa ja rohkeutta jättää avovaimoni?
Meillä oli avovaimoni kanssa hiljattain suhteemme vuosipäivä, ollaan 4-vuotta oltu yhdessä. Naimisiinmenosta, häistä ja perheenperustamisesta ollaan puhuttu jo tovin ja päätin sitten kosia häntä vuosipäivänämme. Järjestin vuosipäiväksi hienoa ohjelmaa meille, söimme hyvin, varasin meille hotellista sviitin, rentouduimme kylpylässä, yms. Illan päätteeksi vein hänet puistoon, jossa meidän ensitreffit aikanaan olivat (olin järjestänyt puitteet sinnekin valmiiksi) ja siellä sitten esitin sen suuren kysymyksen, polvistuin kera hankkimieni hienojen kihlasormusten, ja sain kieltävän vastauksen.
Olen tässä nyt sitten miettinyt kaikessa hiljaisuudessa pääni puhki, ja tullut tulokseen että jätän hänet välittömästi, koska hän ei selvästikään rakasta minua tarpeeksi, siitä huolimatta että hän on sanonut ja näyttänyt sen minulle. Mutta olen vieläkin ihan shokissa rukkasten jäljiltä enkä oikein kykene puhumaan hänelle, hyvä jos edes katsomaan häntä, joten mistä minä nyt sitten saisin voimaa ja rohkeutta pistää suhde poikki?
Itse jätin juuri seurustelukumppanini neljän vuoden jälkeen. Odotin ja odotin, koska mentäisiin kihloihin, naimisiin, muutettaisiin yhteen. Aina tuli uusi (teko)syy toisensa perään. Vihdoin tuli sellainen syy, että nyt en enää jaksa. Pitäisi odottaa niin kauan, että nuorin lapseni muuttaisi kotoa. Sitten voitaisiin muuttaa yhteen. Tätä ennen odotimme, että miehen lapset aikuistuu ja muuttaa kotoa (mies oli yh-isä). Kun se tapahtui, piti odottaa että poika käy armeijan. Ihan ok syitä, mutta sitten kun tämä viimeinen syy tuli tapetille, mulla meni hermot. Nyt loppuu odotus. Kuopukseni on 6-vuotias!