Ongelma rakkausuhteessa

Olen ollut 2,5 vuotta rakastunut mieheen joka on täysin saavuttamaton

Sitten on yksi toinen mies jonka motiiveista en ole varma mutta jonka torjuin. tämä mies joskus edelleen kyselee vointia ja kuulumisia ym. en tiedä pitäisikö vastata vai ei. hassuinta on että on sellainen ihminen josta uskon että vanhempani pitäisivät myös?

herra nro1 ei tule koskaan olemaan valmis suhteeseen kanssani. herra nro2 on kysymysmerkki mutta hänen kanssaan pystyin olemaan enemmän oma itseni. en tiedä onko hän oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä ja toisaalta tunteeko minua riittävän hyvin (minä en tunne riittävän hyvin häntä, minun mielipide) jotta voisi edes tietää että haluaa kanssani parisuhteeseen vai onko kyseessä vain seksin perään juokseminen?

en uskalla irrottautua tästä miehestä johon olen rakastunut ja aloittaa uutta suhdetta ihmiseen jonka tunnen vielä huonommin. en halua luopua ensirakkaudestani vaikka tiedän ettei meistä tule paria

mitä te muut tekisitte tilanteessani? nro 1 on myös paras ystäväni ja erittäin rakas. tunteitahan ei voi pakottaa eli en todellakaan häntä tästä tilanteesta ja surustani syytä. hän on jopa sanonut että yritä jonkun muun kanssa... minä en vain haluaisi. olen hirveän muutospelkoinen