Lue keskustelun säännöt.
Jos poika itkee vielä 16 vuotiaanakin herkästi niin tuleeko olemaan aina herkkä vai voiko itkuherkkys kadota vielä?
04.11.2016 |
On siis ollut herkkä itkemään aina. Niin myös veljensä(14v) ja minä (äiti).
Miehestä en osaa sanoa. En ole nähnyt, että olisi koskaan itkenyt (21 vuoden aikana)
Ja mies puhuu, että hänellä ei ole tarvetta sellaiseen.
Mutta välillä riidellessä hänen äänensä muuttuu aika herkästi hiukan itkuisen kuuloiseksi.
Mutta en ole ikinä nähnyt kyyneliä hänellä.
Mahtaako 16v poikani vielä muuttua?
Täyttää ensi keväänä 17v ja murrosikä alkoi 14 vuotiaana jos sillä jtn väliä on?
Kommentit (29)
Kyllä muuttuu. Jos murrosikä alkoi 14 vuotiaana. Poikasi on keskiverto 14 vuotiaan tasolla henkisesti ja fyysisesti.
Sillä keskimäärin poika tulee murrosikään 12 vuotiaan.
Poikasi on kerennyt kehittyä 2.5 v eli on "kehitys iältää" 14.5 vuotiaan tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi olla, että hiukan muuttuu tai sitte ei. Mutta se mikä on varmaa on se, että tulee aina olemaan herkkä jos on ollut sitä koko lapsuutensa.
Jos on noin hauras voi olla taipumusta myös mielenterveydellisiin ongelmiin. Kannattaa tukea ja vahvistaa selviytymään ja olla tietoinen että vaikeissa tilanteissa ei ehkä ole niin paljoa voimavaroja.
Hyvä huolestunut äiti,
otin internetistä selvää: itkuherkkyys on erittäin periytyvää. Luultavaa on että tippa tulee poikasi linssiin jatkossakin. Ei kuitenkaan kannata huolestua. Tärkeää on keskustella poikasi kanssa ja saada hänet ymmärtämään olevansa erityinen.
Itse itkin vielä 16-vuotiaana aika usein, koska pubertaalinen kehitykseni oli jonkun verran viivästynyt ja testosteronitasojani tuossa iässä seurattiinkin aika ajoin. Kuitenkin siinä 16,5-vuotiaana ne lähtivät nousuun ja kohosivat ennen 17.ikävuotta normaalille aikuisen miehen tasolla ja samalla loppui itkeminenkin kokonaan.
Eli siinä 16,5-vuotiaana lopetin itkemisen tyystin enkä ole itkenyt sen jälkeen kuin ehkä 3 krt ja olen hiljattain täyttänyt 24 vuotta. Viimeisimmästä itkukerrastakin on jo useampi vuosi aikaa. Toki herkkä ja masentuvainen olen noin muuten edelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anjasimos kirjoitti:
Hyvä huolestunut äiti,
otin internetistä selvää: itkuherkkyys on erittäin periytyvää. Luultavaa on että tippa tulee poikasi linssiin jatkossakin. Ei kuitenkaan kannata huolestua. Tärkeää on keskustella poikasi kanssa ja saada hänet ymmärtämään olevansa erityinen.
Minusta kyllä maailmassa ei liian herkät vaan pärjää. En tiedä, mikä ala soveltuisi. Hankalaa ja burnout vaarana. Kannattaa rauhallisesti vaan vahvistaa, harjoitella elämää kovassa maailmassa.
Poika karaistuu armeijan leivissä, mikäli itku on saatava kitkettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täh. Muuttuu tai ei.
Mutta miksi pitäisi muuttua? Ei kai itkuherkkyydessä mitään pahaa ole.
Hei haloo, nyt on pojasta kyse!!! Vai kuka haluaa esim. miehekseen jotain itkupilliä? :D
Liittyykö testosteronitaso itkuherkkyyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on erilaisia temperamenttejä. Jotkut ovat itkuherkempiä kuin toiset. Minä olen sellainen itkupilli, purskahdan itkuun jopa julkisesti... Veljeni on samanlainen :D Mieheni taas on aivan toista maata - toisen kanssa voi riidellä ja toisen ei. Veljeni kanssa molemmat itketään ja sanoitetaan tunteemme, hän kertoo mikä häntä loukkaa ja missä mennään. Mies pitää sisällä kaiken, kunnes joku katkaisee kamelin selän ja sitten se purkautuukin riehumalla monesti ihan puun takaa.
Kannusta poikaasi säilyttämään oma persoonansa, kukaan ei voi määritellä sitä, millainen miehen pitää olla.
Kai se vähän voi vaikuttaakin. Mutta ei välttämättä. Jollain voi olla vaikka kuinka korkeat testot ja silti on herkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poika 16v, 3kk päästä 17v, on tosi itkuherkkä. Myöhäinen pubert. , viimesen puolen vuoden aikana vasta kehitystä tullut. Mutta joo samaa miettiny,että jääkö noin itkuiseksi. Itse olen herkkä ja empaattinen, eli itkuherkkä.
Vierailija kirjoitti:
Itse itkin vielä 16-vuotiaana aika usein, koska pubertaalinen kehitykseni oli jonkun verran viivästynyt ja testosteronitasojani tuossa iässä seurattiinkin aika ajoin. Kuitenkin siinä 16,5-vuotiaana ne lähtivät nousuun ja kohosivat ennen 17.ikävuotta normaalille aikuisen miehen tasolla ja samalla loppui itkeminenkin kokonaan.
Eli siinä 16,5-vuotiaana lopetin itkemisen tyystin enkä ole itkenyt sen jälkeen kuin ehkä 3 krt ja olen hiljattain täyttänyt 24 vuotta. Viimeisimmästä itkukerrastakin on jo useampi vuosi aikaa. Toki herkkä ja masentuvainen olen noin muuten edelleenkin.
Hei sinä! Kysyisin, että milloin viivästynyttä puberteettiasi alettiin tutkia? Saitko hormonihoitoa? Kärsitkö myöhäisestä fyysisestä kehityksestä? Kyselee erään kohta 14-v. pojan äiti, jolla ei vielä yhtään mitään merkkejä murrosiästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on noin hauras voi olla taipumusta myös mielenterveydellisiin ongelmiin. Kannattaa tukea ja vahvistaa selviytymään ja olla tietoinen että vaikeissa tilanteissa ei ehkä ole niin paljoa voimavaroja.
Turha tätä on alapeukuttaa. Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa. Yksi veljistäni oli lapsena todella itkuherkkä ja on tosiaankin kärsinyt vaikeista mt-ongelmista oikeastaan koko aikuisikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh. Muuttuu tai ei.
Mutta miksi pitäisi muuttua? Ei kai itkuherkkyydessä mitään pahaa ole.
Hei haloo, nyt on pojasta kyse!!! Vai kuka haluaa esim. miehekseen jotain itkupilliä? :D
Alettiin poikakaverin kanssa seurustelemaan kolmisen vuotta sitten. Nyt ollaan parikymppisiä. Itki silloin paljon ja itkee edelleen. :D Kun mulla pahimmat mekkahuurut itketään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
On siis ollut herkkä itkemään aina. Niin myös veljensä(14v) ja minä (äiti).
Miehestä en osaa sanoa. En ole nähnyt, että olisi koskaan itkenyt (21 vuoden aikana)
Ja mies puhuu, että hänellä ei ole tarvetta sellaiseen.
Mutta välillä riidellessä hänen äänensä muuttuu aika herkästi hiukan itkuisen kuuloiseksi.
Mutta en ole ikinä nähnyt kyyneliä hänellä.
Mahtaako 16v poikani vielä muuttua?
Täyttää ensi keväänä 17v ja murrosikä alkoi 14 vuotiaana jos sillä jtn väliä on?
Yksi parkui intissä ensimmäisenä päivänä että on sitä kai vanhempanakin.En halveksi,lähinnä ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on noin hauras voi olla taipumusta myös mielenterveydellisiin ongelmiin. Kannattaa tukea ja vahvistaa selviytymään ja olla tietoinen että vaikeissa tilanteissa ei ehkä ole niin paljoa voimavaroja.
Turha tätä on alapeukuttaa. Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa. Yksi veljistäni oli lapsena todella itkuherkkä ja on tosiaankin kärsinyt vaikeista mt-ongelmista oikeastaan koko aikuisikänsä.
Itkuherkkyys ja empaattisuus ei ole sama asia kuin henkinen hauraus. Joskus ne voivat kulkea käsi kädessä, mutta ne eivät kuitenkaan ole sama asia. Moni itkuherkkä ja empaattinen ihminen ymmärtää tunteensa helpommin ja saa siten muutosta aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse itkin vielä 16-vuotiaana aika usein, koska pubertaalinen kehitykseni oli jonkun verran viivästynyt ja testosteronitasojani tuossa iässä seurattiinkin aika ajoin. Kuitenkin siinä 16,5-vuotiaana ne lähtivät nousuun ja kohosivat ennen 17.ikävuotta normaalille aikuisen miehen tasolla ja samalla loppui itkeminenkin kokonaan.
Eli siinä 16,5-vuotiaana lopetin itkemisen tyystin enkä ole itkenyt sen jälkeen kuin ehkä 3 krt ja olen hiljattain täyttänyt 24 vuotta. Viimeisimmästä itkukerrastakin on jo useampi vuosi aikaa. Toki herkkä ja masentuvainen olen noin muuten edelleenkin.
Hei sinä! Kysyisin, että milloin viivästynyttä puberteettiasi alettiin tutkia? Saitko hormonihoitoa? Kärsitkö myöhäisestä fyysisestä kehityksestä? Kyselee erään kohta 14-v. pojan äiti, jolla ei vielä yhtään mitään merkkejä murrosiästä
Oman huolestuneisuuteni takia hakeuduin terveyskeskukseen asian tiimoilta 14-vuotiaana, kun murrosikäni merkit olivat minulla siinä iässä hyvin niukat. Testosteroniarvoni mitattiin muistaakseni 6 krt n. 1,5 vuoden sisällä, kun olin 15-16-vuotias. Ensimmäisillä kerroilla mitattu arvo oli varsin alhainen eli 7-9 nmol/l, mutta viimeisellä testauskerralla, kun olin jo melkein 17 arvo oli kohonnut 17 nmol/l. Hormonihoito ei tullut minun kohdallani tarpeeseen, koska miehistyminen eteni lopulta itseltään ilman hoitojakin.
Kun kerran 21-vuotiaana kävin verikokeissa oli testosteroniarvoni niinkin korkea kuin 30 nmol/l.
t. samainen 24v mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on noin hauras voi olla taipumusta myös mielenterveydellisiin ongelmiin. Kannattaa tukea ja vahvistaa selviytymään ja olla tietoinen että vaikeissa tilanteissa ei ehkä ole niin paljoa voimavaroja.
Turha tätä on alapeukuttaa. Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa. Yksi veljistäni oli lapsena todella itkuherkkä ja on tosiaankin kärsinyt vaikeista mt-ongelmista oikeastaan koko aikuisikänsä.
Mutta ei se itkuherkkyys ole ongelmien syy.
Täh. Muuttuu tai ei.
Mutta miksi pitäisi muuttua? Ei kai itkuherkkyydessä mitään pahaa ole.