Olen huono äiti, en jaksa ulkoilla lasten kanssa

Kuljetteko siis autolla kauppaan ja kerhoon? Jos menette kävellen, niin kyllähän se on ulkoilua. En minäkään viihdy tapittamassa hiekkalaatikon reunalla, mutta ulkoilla voi niin monella tavalla. Meidän on pakko mennä autolla keskustaan, missä puistotkin on. Jätän auton aina tietylle parkkikselle ja siitä kävellään pitempiäkin matkoja eri paikkoihin. Kotona käydään kävelyllä, potkupyöräilemässä potkitaan palloa ym ym. Mies hoitaa illalla lasten ulkoilutuksen. Kun lapset touhuaa hiekkalaatikolla, teen itse pihahommia.

Raitis ilma ja liikunta ovat tärkeitä, mutta ei niihin sitä puistoa tarvita. Jos käytte lähes joka päivä ulkona vaikka kävelemässä, niin se on siinä. Puistoissa voi olla kivaakin, mutta en ymmärrä tätä suomalaista kulttuuria, jossa ulkoilu on ihan pakko kaksi kertaa päivässä. Omat lapseni eivät ihan pieninä todellakaan edes juoksennelleet vaan istuivat siellä hiekkalaatikolla ja on huvittavaa lukea näitä nykyohjeita, joiden mukaan jonkun 1-2 -vuotiaan pitäisi saada reipasta liikuntaa ties miten monta tuntia päivässä. Kuinka monessa muussa maassa äidit kökkivät ulkona tällaisessa säässä tunteja päivässä katsoen, kuinka lapsi lapioi mutavettä ämpäristä toiseen... Ollaanko (lähes) kaikissa muissa maissa sitten sairaita?

Mitä te siellä kaupassa joka päivä teette? Kauppareissu max 2 kertaa viikossa suunnitellun ruokalistan kanssa (sisältäen lounaat sekä päivälliset) niin jää aikaa muullekin.

Kyllä tuo minusta on hyvä esimerkki huonosta vanhemmuudesta. Olisin samaa mieltä jos mies noin kirjoittaisi joten ei koske pelkkää äitiyttä. Ulkoilla voi monella eri tavalla, puistossa, metsäretkellä, ihan vaan kävelyllä. Itselläni 2- ja 4-vuotiaat ja joka päivä ollaan vähintään pari tuntia ulkona, milloin missäkin. Pienestä asti käyty ja samaa aiotaan jatkaa niin kauan kuin vielä kotona ollaan. Ja tämä ei ole suorittamista, josta kohta saan sisällä kökkivien laiskottelijoiden haukut niskaani, vaan aivan normaalia lastenhoitoon liittyvää toimintaa. Eikä edes erityisen raskasta sellaista kun oikein hommaasi asennoidut.

Ap tässä. Kiitoksia kommenteista ja kannustuksesta.

Kävimme kyllä puistossa päivittäin ennen viimeisimpiä kuukausia. Syynä myös se, että vauva on (sairautensa) vuoksi niin itkuinen, että puistossa oleilu on aika katastrofaalista. Olen ollut väsynyt, vaikkei se hyvä syy olekaan tilanteeseen.

Et ole huono äiti :) Lapset menevät ennen pitkää päiväkotiin, jossa oppivat kyllä ulkoilun ilot. Jos ei jaksa, ei ole pakko. Turhat paineet ja suorittamisen tarve ovat äidille ja koko perheelle vitsaus.

Vierailija kirjoitti:

En mäkään jaksa. Tai nykyään jaksan, kun lapsi on jo 4v. Mutta 1-2v kanssa ulkoilu on tylsääää. Sitä pienemmän kanssa voi vetää vaunulenkkejä, mutta se hiekkalaatikolla kökkiminen on turhuuden huippu, kun lapsi ei vielä osaa mitään itse. No 2v ymmärtää jo keinun päälle jne. Mutta ihan turhaan puhutaan ulkoilun tärkeydestä ihan pienten kanssa. Ei ne saa puistosta mitään irti, maassa möyriminen on ok ja sitäkin jaksaa lapsi tehdä ehkä 15min. En käsitä miten jotkut jaksavat olla alle 3v lasten kanssa tuntikaupalla ulkona.

Siis onko sun lapsi jotenkin vajaa vai miten ei muka 2v osaa tehdä puistossa mitään? Mennä liukumäkeen, kiipeillä kiipeilytelineessä, tehdä hiekkakakkuja, keinua?

Meidän kaksvee ainakin tohottaa ympäri puistoa sen puoli tuntia joka yleensä kerrallaan puistossa ollaan. Nelivuotias jaksaa keskittyä enemmän kiipeilytelineisiin ja liukumäkiin.

Me puistoillaan yleensä kaksi tai kolme kertaa viikossa, päivittäin sitten omalla pihalla. Joskus tehdään metsäretkiä tai retkiä tutun luokse.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te siellä kaupassa joka päivä teette? Kauppareissu max 2 kertaa viikossa suunnitellun ruokalistan kanssa (sisältäen lounaat sekä päivälliset) niin jää aikaa muullekin.

Kyllä tuo minusta on hyvä esimerkki huonosta vanhemmuudesta. Olisin samaa mieltä jos mies noin kirjoittaisi joten ei koske pelkkää äitiyttä. Ulkoilla voi monella eri tavalla, puistossa, metsäretkellä, ihan vaan kävelyllä. Itselläni 2- ja 4-vuotiaat ja joka päivä ollaan vähintään pari tuntia ulkona, milloin missäkin. Pienestä asti käyty ja samaa aiotaan jatkaa niin kauan kuin vielä kotona ollaan. Ja tämä ei ole suorittamista, josta kohta saan sisällä kökkivien laiskottelijoiden haukut niskaani, vaan aivan normaalia lastenhoitoon liittyvää toimintaa. Eikä edes erityisen raskasta sellaista kun oikein hommaasi asennoidut.

Voisitko kertoa miksi se ulkoilu on niin autuaaksitekevä asia? On monia maita, vaikkapa keski-Euroopassa, jossa ei todellakaan ulkoilla joka päivä ja ihan normaaleita niistäkin lapsista tulee. Siellä lapset menevät kouluun noin 4-vuotiaina ja ulkoilevat oppituntien välillä pienet määrät. Eikä siellä todellakaan näytetä nenänpäätä ulkona jos sataa tai on muuten huono sää.