Isovanhempien tapaamisoikeus, mitä mieltä?
Ymmärrän asian molemmat puolet. On varmasti suuri henkilökohtainen tragedia kun isovanhemmatkin vieraannutetaan huoltokiusaamistapauksessa. Uskoisin tämän kuitenkin olevan hyvin pieni prosentti syistä, miksi isovanhemmat eivät ole lastenlasten elämässä. Esimerkkinä oma äitini, nainen joka hakkasi, heitteli tavaroilla, poltti mun koulurepun, haukkui, alisti, nöyryytti. Koko lapsuus oli helvettiolen vuosien traumaterapiankin jälkeen lähes työkyvytön, pelkään muita ihmisiä niin paljon. Olen katkonut välit jo vuosia sitten, mutta voisin kuvitella että jos hänelle tulisi lainmukainen oikeus tunkeutua elämäämme, tämä persoonallisuushäiriöinen isoäiti sen häikäilemättä käyttäisi.
Tästä syystä olen itse isovanhempien tapaamisoikeutta vastaan. Oletko itse puolesta vai vastaan, miksi?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Puolesta, jos isovanhemmat ovat tasapainoisia, eikä heidän läsnäolonsa vahingoita lasta. Saatika vanhempia lapsen kautta, joka heijastuu tietysti lapseen. En riistäisi isovanhempia pois lapselta, lapsen vanhempien ongelmien takia.
Vastaan, jos isovanhemmat mitenkään vahingoittavat lasta psyykkisesti tai fyysisesti. Tai käyttävät lasta ns. psyykkisenä aseena toista tai molempia vanhempia kohtaan.
Juupa. Ja siitä käydään sitten oikeutta vuositolkulla. Kyllä se nyt niin on, että huoltajan oikeus ja velvollisuus on arvioida nämä asiat.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vastaan! Lapsi ei saa altistaa hirviöisovanhemmille jotka ovat jo omien lastensa elämän pilanneet. Tuo laki jos tulee niin edessä on muutto ulkomaille jos tulee omia lapsia.
Samoilla linjoilla. Syy lapsettomuuteemme, hirviövanhempamme. Jäimme kaksin Suomeen vanhenemaan.
Vastaan. Äitini on alkoholisti, väkivaltainen, mielenterveyshäiriöinen. Vaikka ei omasta mielestään. Olen lopettanut yhteydenpidon kokonaan, kun syytti lastani hänen asuntonsa rikkomisesta. Ja aikoi tämän vuoksi "näyttää" meille. Lapseni on 10-vuotias ja emme ole siellä käyneetkään. Emmekä aio käydä katsomassa, mitä meinaa näyttää. Ja sen tiedän, ettei ainakaan uutta lemmikkiä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolesta, jos isovanhemmat ovat tasapainoisia, eikä heidän läsnäolonsa vahingoita lasta. Saatika vanhempia lapsen kautta, joka heijastuu tietysti lapseen. En riistäisi isovanhempia pois lapselta, lapsen vanhempien ongelmien takia.
Vastaan, jos isovanhemmat mitenkään vahingoittavat lasta psyykkisesti tai fyysisesti. Tai käyttävät lasta ns. psyykkisenä aseena toista tai molempia vanhempia kohtaan.
Ja mitenkäs vaikkapa henkinen väkivalta sitten todennetaan? No ei mitenkään, nämä sekopäät kyllä osaavat olla äärimmäisen ulkokultaisia.
Totta. Ja henkinen väkivalta on nimenomaan lasta, sisaruksia ja vanhempia vahingoittavaa. Isovanhemmat, jotka harjoittavat henkistä väkivaltaa, eivät ole tasapainoisia! Todennus, tai todistelun voi tehdä esim. käyttämällä kontakteihin sähköpostia tai tekstareita. Tai videokuvaamalla sekopääkohtauksia. Harmittaa itseäni, kun aikoinaan shokkitilanteissa olin niin järkyttynyt, etten kuvannut videolle, vaikka sitä mietin. Paloin vaan silmien verkkokalvoille, josta siirtyi vuosien painajaisiin.
Mä olen myös vastaan. Minulla on ollut hyvät isovanhemmat, ja välit heihin niin hyvässä kunnossa, että kun ukkini joutui kuolinvuoteelleen, juoksin sinne sairaalaan suoraan töistä, kun taksilla olisi kestänyt kauemmin Hesan ruuhkassa ja setäni tuli työkeikalta lentämällä. Jos ihmisellä on asiat kunnossa läheisiin, varmasti tapaa lapsenlapsiaan, ainakin yleisemmin.
Setäni kun erosi, niin mummo näki vähemmän lapsenlapsiaan kuin ennen, mutta ei ne tapaamiset loppuneet kuitenkaan.
Mutta on myös isovanhempia, jotka ovat selviä narsisteja, väkivaltaisia lapsenhakkaajia, pedofiilejä, juoppoja, mielisairaita. Noidenko diagnosoimattomien/rankaisemattomien narsistiraiskaaja"ukkien" pitäisi sallia tapaavan lapsia? Ja he varmana hakisivat sitä. Miten oikeudessa sitten riideltäisiin siitä, mitä on tapahtunut vuosia sitten, kun asiat vanhenevat rikosoikeudelliselta näkökannalta?
Meillä vanhemmilla pitää olla oikeus suojella lapsiamme myös isovanhemmilta tarvittaessa. Eikä niin, että mennään oikeuteen tappelemaan siitä oikeudesta suojella lapsiamme. Ja jos emme voisi todistaa vääryyttä tapahtuneen, mitä omille lapsille tapahtuisi?
Aivan järjetön idea. Hankalalle isovanhemmalle loistava tilaisuus kiusata perhettä ja hyvä isovanhempi taas ei mitään oikeuksia tarvitse. Hoitakaa vaan niitä suhteita, sen sijaan että alatte oikeudessa riitelemään.
Eihän vanhemmillakaan ole oikeutta tavata lasta erossa, vaan kyse on lapsen oikeudesta tavata vanhempia. Miten sitten isovanhemmalla voisi olla joku oikeus?
Kivaa lapselle. On isäviikko, äitiviikko, mummo&vaariviikko, toinen mummo&vaariviikko, jos isovanhemmat ovat eronneet, näitä pakkokyläpaikkoja voi olla neljäkin. Lapsen etu?
On se varmaan karua huomata, että oma lapsi ei halua yhteyksiä aikuisena pidellä. Kenties peiliin katsomisen paikka??
Vastaan, vaikka suurin osa isovanhemmista varmaan ok.
Eikai tätä kannata kuin ne välinsä polttaneet isovanhemmat, joille oman käytöksen muuttaminen on mahdoton ajatus?
Päästäisitkö lapsesi Laamaselle yökylään?
Kiva kun ootte vastannu hyvin perusteluin. Yllätyin siitä miten monella tuntuu olevan samantyyppuset perustelut kun mullakin. Kuinkahan yleistä on sitten kasvaa sellaisessa huushollissa jossa on väkivaltainen narsisti vanhempana?
Ap
Itselläni sellainen kokemus, että äitini harrasti henkistä väkivaltaa isääni kohtaan kymmeniä vuosia, ja isäni kuoleman jälkeen otettiin sitten yksi lapsista kärsijäksi. Siinä haukutaan ja mollataan kaikki tekemiset puolison valinnasta lähtien. Lapsilukukin on "väärä". Aina kun äitini naama näkyy niin suunsoitto alkaa. Ei tulisi mieleenikään antaa lastani tällaiselle ihmiselle.
Nyt on puhe isovanhemmista. Miellyttävästi käyttäytyneisiin ja tervepäisiin pidetään yhteyttä, vaikka lapsestaan ero tulisikin.