Olenko alkoholisti?
Eli otsikko.. Äiitni on alkoholisti ja isäni myös olen katsellut heidän juomistaan 5 vuotiaasta asti..olen nyt 18v...ja aloitin itse juomisen 15 vuotiaana koska aloin ottamaan äitistä mallia..niin sanotusti..Minun on annettu juoda aina kotonakin..Ja nyt täysiikäisenä en muuta tee kuin juo ja juo. En ole koulussa käynyt viimeiseen kahteen kuukauteen silllä päiväni täyttävät vain alkoholi...Minun on aina vähintään joka toinen päivä saada ´muutama´ lonkero mutta se ei jää siihen muutamaan vaan aina reiluun humalaan asti...Anteeksi sekava teksti..mutta voinko minäkin olla alkoholisti? sillä KAIKKI perheessäni juovat...?
Kommentit (8)
En halua, mutta tuntuu etten pysty mitenkään hallitsemaan omaa juomistani ja minun on jostain syystä todella vaikee hakea apua..-ap
Olen hieman samassa tilanteessa kuin alottaja. Itselleni alkoholi on pakkomielle. Itse alotin juomisen 14 vuotiaana ja siitä syystä juuri että asuin alkoholisti isän ja äidin kanssa. Ja minäkään en uskalla hakea apua mutta jos haluaa apua pitää yrittää edes hakea apua..Olen huono neuvomaan koska olen samanlainen kuin sinä...
Minäkin ajattelin vain juua ihan vain se kolme lasillista päivässä, mutta mutta... neljän päivän sisään juotu sellaiset kolme pulloa rommia ja yksi pullo viskiä eikä oo yhtään rapula. Mitä se "kohtuus" sitten meinaakaan.
Nyt kannattaa hakea apua heti ja laittaa katki. Olet vielä nuori ja sulla on kaikki mahdollisuudet. Älä hukkaa niitä, on mahdollista onnistua ja menestyä.
Älä ap huoli. Olet perus suomalainen JUOPPO. Kohta kuolet viinaan ennenku täytät edes 30 :)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajattelin vain juua ihan vain se kolme lasillista päivässä, mutta mutta... neljän päivän sisään juotu sellaiset kolme pulloa rommia ja yksi pullo viskiä eikä oo yhtään rapula. Mitä se "kohtuus" sitten meinaakaan.
Ehkä minä olen vähän sellainen hysteerikko. EI kaikkea pitäisi ottaa aina niin helevatan vakavasti.
En 18-vuotiaasta käyttäisi sanaa alkoholisti, vaikka joisi rankasti.
Mutta sana ei ole nyt tärkeä. Hakeudeu avun piiriin. Sinulla on varmasti vielä hyvä elämä edessäsi, jos vain tahdot niin.
Kyllä nyt kannattaa pysähtyä ja hakea apua ongelmaan, nuorille on olemassa omat hoitopaikkansa. Mene puhumaan asiasta ammattilaisten kanssa - haluatko seurata äitisi jalanjälkiä?