Tuntuu todella musertavan pahalta olla ruma - jokainen päivä on taistelua itseinhoa vastaan
Olen siis pian nelikymppinen nainen ja olen aina ollut ruma. Joskus jotkut ovat kehuneet ulkonäköäni, mutta he ovat vain halunneet olla ystävällisiä tai kilttejä tai piristää päivääni tms., mutta tiedän, että todellisuudessa suomalaisten kauneusihanteiden perusteella olen liian persoonallisen näköinen (=ruma). Voisin mennä plastiikkakirurgille, mutta olen pyöritellyt sitä ajatusta jo niin kauan, että en enää osaa ryhtyä ajatuksista tekoihin sekä pelkään, etteivät yksittäisetkään operaatiot auttaisi tarpeeksi.
Mieheni sanoo olevansa kanssani ainoastaan siksi, kun halusi lapsia. Mutta en ymmärrä, miksi hän halusi näin ruman naisen kanssa lapsia. Onneksi lapsemme ovat sopusuhtaisia ja kauniita, sillä mieheni sirot piirteet ovat periytyneet lapsille voimakkaammin. Naisena en ole kiinnostava tai rakastettava lainkaan, joten elämme selibaatissa ja mies on aika ilkeä minua kohtaan. Olen aina jotenkin alakynnessä, häpeissäni ja vetäydyn taka-alalle ja jännitän tilanteita ulkonäköni tähden. Työelämässä en ole edennyt minnekään, sillä en voi olla esillä, enkä edes uskalla hakea haastavampia työtehtäviä. Teini-ikäisestä lähtien olen ainakin viikoittain miettinyt, jaksanko edes elää...olen kituuttanut päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan. Hävettää olla liian ruma ihmiseksi. Miten mä pääsisin tästä eteenpäin?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Sitä voi laihduttaa ja treenata, mennä kampaajalle, opetella meikkaamaan ja ostaa kivoja vaatteita. Eikä todellakaan aina tarvita mitään kirurgia apuun. Usein nämä rumuudestaan vinkujat eivät vaan vaivaudu tekemään ulkonäölleen mitään.
Ei ne Hollywoodin filmitähdetkään ole luonnostaan kauniita, ainakaan kaikki. Kyllä siinä on hiukan fiksattu Luojan luomaa olemusta.
Tietenkään ei ole pakko fiksata itsessään mitään, mutta sitten on turha valittaa, että on ruma.
Entäs kun vikana ei ole läskeys tai treenaamattomuus, ruma kampaus, rumat vaatteet tai meikkaamattomuus? Itse teen noita kaikkia mutta olen silti ruma.
Elät pieninenäisten maassa jos Suomessa asustat. Kausi ulkomailla voisi antaa mittakaavaa ja muutenkin avartaa näkökulmaasi. Espanjalaisen mielestä meillä on käsittämättömän pienet kärsät.
Miesongelma sinulla kyllä on. Muista kuitenkin, että monella on kuspiä miehenä, vaikka olisi itse miten sievä. Samaa mitätöintiä ja pakkoselibaattia kärsivät yhtäkaikki. Mietihän, jos mies on sinulle tahallaan ilkeä, niin itsensä hän kokee vielä sinuakin huonommaksi, kun on kerran pakko tahallaan sinua kampittaa. Älä nyt ainakaan auta häntä siinä. Jos sinulla on lapsia, sinulla on velvollisuus kohdella heidän äitiään nätisti, vaikkei mies omaa osuuttaan hoidakaan.
Vierailija kirjoitti:
Miltä näytät? Kaikissa ihmisissä on jotain kaunista. Itsevarmuus ja hyvä ryhti kaunistavat, oikeasti. Luota itseesi ja opettele rakastamaan itseäsi. Mieti hyviä puoliasi. Mielummin "ruma " ja kaunis sisältä kuin ulkoa kaunis ja sisältä paskaa. Ja sitäpaitsi makuja on monia, olet varmasti monen mielestä kaunis. Ja maailma on muutenkin liian ulkonäkökeskeinen..:( luonne, hyväntuulisuus ja sisäinen kauneus oikeasti näkyvät ulospäin. Luota itseesi ja anna palaa ja ala elää ja nauttia elämästä!
Miten ihmeessä saitkin ympättyä kaikki teennäisimmät ja ympäripyöreimmät kliseet samaan viestiin? Mitkään kaunopuheet eivät auta, ihmisiä syrjitään ulkonäön perusteella. kauniit ihmiset saavat mm. parempaa kohtelua ja helpommin työpaikan, kuin rumat ihmiset. Tästä asiasta on lukuisia tutkimuksiakin.
taas näitä byää olen ruma kaikki inhoo minua, en voi liikkua missään, itsetunto nollassa. Sitten löytyy miehet, lapset, kaveripiirit, työt ja kaikki mahollinen.
Vierailija kirjoitti:
taas näitä byää olen ruma kaikki inhoo minua, en voi liikkua missään, itsetunto nollassa. Sitten löytyy miehet, lapset, kaveripiirit, työt ja kaikki mahollinen.
Minulla ei ole mitään noista, että repikääpä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä voi laihduttaa ja treenata, mennä kampaajalle, opetella meikkaamaan ja ostaa kivoja vaatteita. Eikä todellakaan aina tarvita mitään kirurgia apuun. Usein nämä rumuudestaan vinkujat eivät vaan vaivaudu tekemään ulkonäölleen mitään.
Ei ne Hollywoodin filmitähdetkään ole luonnostaan kauniita, ainakaan kaikki. Kyllä siinä on hiukan fiksattu Luojan luomaa olemusta.
Tietenkään ei ole pakko fiksata itsessään mitään, mutta sitten on turha valittaa, että on ruma.
https://www.google.se/search?q=blake+lively+surgery&tbm=isch&tbo=u&sour…
Suomalaisilla on tietynlaiset kasvonpiirteet ja niistä poikkeamista pidetään "rumuutena".
Kun vähät matkustat,näet itsesi niin toisin ja samalla vähän realistisemmin sen suomalaisten kauneusihanteen.
Miehesi on kamala. Minusta leikkauksissa ei ole mitään pahaa, kärsin itsekin isosta nenästäni ja aion heti tilanteen salliessa sen leikkauttaa. Tyylillä saa paljon aikaan!
En kattelisi tuollaista kusipää äijää päivääkään.
Mun mielestä tosi harva ihminen on ruma. Suurin osa sellaiseksi itsensä tunteva voisi parantaa asiaa huomattavasti pitämällä painon alhalla, liikkumalla ryhdin kuntoon, käymällä kampaajalla ja hoitamalla hiukset itse käyntien välissä, meikkaamalla hiukan näyttävämmin ja pukeutumalla paremmin. Ja ennen kaikkea, ajattelemalla elämää positiivisesti, nauramalla paljon ja tavoittelemalla haaveitaan.
Joku on tässä ketjussa sanoi, että on jo tehnyt nuo ulkoiset asiat, mutta on silti ruma. Voisitko linkittää vaikka esimerkkikuvan jostain julkisuudessa esiintyvästä joka demonstroisi asian, kun minun on niin vaikea uskoa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ole mikään missi. Mun kasvot on tosi pyöreät, leuka on pieni ja mulle tulee helposti kaksoisleuka ellen pidä leukaa vähän pystyssä. Jonkinlaisesta aknestakin kärsin... Voin kuitenkin sanoa että näillä mennään ja meikillä saan itsestäni ihan kivan näköisen. Mun ei tarvitse olla se kaunein. Oon oppinu olemaan vertaamatta itseäni julkkiksiin, jos on pakko johonkin verrata niin vertaan tavallisiin ihmisiin. Ja voin sanoa teille että koskaan en ole nähnyt niin rumaa ihmistä, että kauhistuisin. Kaikissa on hyvää ja huonoa. Ulkonäköä paljon tärkeämpää on luonne ja karisma! Niillä saa ystäviä ja pääsee eteenpäin elämässä. Ulkonäöllä pärjää vaan ne mallit, missit ja turhat julkimot. Jos haluut oikeesti tulla onnellisemmaksi, aloita terapia ja opettele rakastamaan itseäsi! :)
Minun mielestä tosi ihanasti kirjoitettu! Varsinkin tuo kohta, ettet ole niin rumaa ihmistä nähnyt, että kauhistuisit! Tuo lause jotenkin pisti miettimään, että en itseasiassa minäkään ole. Jokaisessa on jotain, jolle joku on aina kateellinen. Tämä kirjotus sai kyllä tipan nousemaan silmään. Olisi ihana jos kaikki äitit kertoisivat nuo asiat epävarmoille lapsilleen!(:
Itse kiinnitin huomiota miehesi sanoihin. Onko normaalia sanoa puolisolle noin?'tuollaisessa suhteessako haluat olla? Tietenkin tunnet itsesi rumaksi jos se henkilö jonka pitäisi sinua rakastaa ja tukea ja saada olosi hyväksi sanoo noin. Onko sulle ok elää selibaatissa ja kuunnella tollaisia kommentteja? Voit olla varma että vaikka leikkauttaisit nenäsi kymmenen kertaa niin tuossa suhteessa kun jatkat niin löydät itsestäsi lisää ja lisää vikaa. Painukoot tollainen ukko kuseen. Heivaat sen ja löydät itsellesi jonkun joka oikeasti arvostaa ja rakastaa.
Sinulla on oikeus tuntea itsesi kauniiksi.
Heippa! Olen huomannut, ettei itsetunnolla,ole niin paljon tekemistä ulkonäön kanssa. Sinua tuntematta ja ulkoisesta olemuksestasi tietämättömänä en silti väheksy ongelmiasi. Sinulla itselläsi on avaimet selvittää ongelmat. Kuinka suuri osa niistä johtuu taustoista ja yleisistä itsetunto-ongelmista, kuinka paljon muiden ihmisten ja läheisten asenteesta ja kuinka paljon mielestäsi poikkeavasta ulkonäöstä. Apua tarvitset! Sitä voit saada esim. urheiluseurasta, kivasta harrastuksesta, stylistiltä, pari- tai yksilöterapiasta tai plastiikkakirurgilta jne. riippuen ongelman laadusta. Aivan ensin Sinun kannattaa ottaa yhteys esim. Mielenterveys-seuraan, kun olet asiasta noin masentunut/ahdistunut.
Miehesi kommentti on s***tanan tunarimainen!
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka käskee vaan nielemään sen tuskan ja pitämään pään pystyssä on varmasti ns. normaalin näköisiä. Entäs sitten kun omassa ulkonäössä ei ole mitään positiivista? Epäsymmetrinen naama, pieni leuka, ylöspäin töröttävä nenä, tukka on ohut ja tuhkanvärinen, otsa ihan järkyttävän iso ja siinä on ollut aina pari ryppyä. Kulmakarvat on harvat ja ihan eri tasossa. Naama on epäinhimillisen leveä. Suu viiva. Lisänä aknearvet ja valtava syntymämerkki naamassa. Tummat ja turvonneet silmänaluset. Koivet kaartuvat ja lyhyet, ei lantiota. Rinnat roikkuu pahemmin kuin vanhalla mummolla. Sormet on tylpät nakit ja kynnet rumat ja vinot. Olen kuullut huutelua ja kyselyä siitä miksi olen niin ruma lapsesta aina aikuisuuteen saakka.
No niinpä. Itsekin olen persoonallisen näköinen, mutta ihan surkeat kortit eivät ole olleet. Ärsyttää vain nämä jeesustelijat, jotka eivät suostu ymmärtämään, että ulkoisillakin tekijöillä on merkitystä. Paasataan vaan itsetunnosta, joka toki on tärkeä. Mutta jos ihminen on oikeasti kärsinyt läpi elämänsä tietyistä piirteistä ja haluaisi muuttaa niitä niin keneltä se on pois? Mitään empatiaa ei näytä olevan tässä asiassa. Onko rumuus tabu? Muokkaavathan valmiiksi kauniit missitkin itseään sekä perusnätit tavikset. Miksi ruman pitäisi kärvistellä karsean pärstänsä takana ja toivoa, että joku uljas prinssi tai prinsessa rakastuu hänen sisäiseen kauneuteensa?
Jos olisin yhtään rumempi en saisi lohtua mistään sieluuni sisältyvästä hyvyydestä. En ole mikään äiti teresa vaan oikeastaan aika vattumainen akka. Narraan itselleni pitkäaikaisia kumppaneita juurikin valehtelemalla ulkoiset ja sisäiset avuni kauniimmiksi meikillä ja höpönlöpöllä siitä miten hyvä ja sivistynyt ihminen olen. Kun kamala finninen ja pieruverkkarinen totuus paljastuu olen jo koukuttanut kumppanini seksillä ja hyvällä ruoalla, koska olen hyväkroppainen kokki.
Kaikkihan me kaunistellaan!
No entäs jos ei oo karismaa ja kivaa sosiaalista luonnetta joilla kompensoida rumaa ulkonäköä. Mä en edes saa miestä, toisin kuin aloittaja joka on suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
No entäs jos ei oo karismaa ja kivaa sosiaalista luonnetta joilla kompensoida rumaa ulkonäköä. Mä en edes saa miestä, toisin kuin aloittaja joka on suhteessa.
Osaatko tehdä ruokaa/leipoa?
Useimmat miehet ovat tyytyväisiä melko vähään.
Kun on ruma se aiheuttaa kierteen, jota mikään positiivisuus ei auta. En ole itse koskaan haukkunut itseäni muiden kuullen, olen itsevarma työelämässä ja tiedän oman arvoni ihmisenä. Tiedän vain senkin, että olen ruma ja epähaluttava nainen. En ole koskaan seurustellut ja miehiltä olen saanut pelkkää ivaa ulkonäöstäni.
Myös osa entisistä ex-ystävistä alkoi pidemmän tutustumisen jälkeen puhumaan pahasti ulkonäöstäni - en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa ihmissuhde, sillä en ala kuuntelemaan vapaaehtoisesti kun minua mollataan. Meikkaus, laittautuminen, iloinen mieli, you name it: mukavia ja tärkeitä asioita, mutta rumia kasvoja ne eivät edes tavallisiksi muuta.
Minkä takia ulkonäkö määrittää sua noin paljon? Selvästikin olet pärjännyt noillakin avuilla elämässä, niin kuinka parempi ulkonäkö sitten parantaisi elämääsi. Ihminen ei näe omia kasvojaan normaalisti ollessa, joten miksi et saa hyvää oloa esim läheisistä. Lakkaa tuijottamasta peiliin, niin olisi kohenee.
Kuulostaa narsistiselta, jos koko elämä ja kaikki ajatukset pyörii vain omassa ulkonäössä ja omissa murheissa. Aloittajalla on elämän perusasiat kunnossa, mutta ei taida sillä olla mitään väliä, kun vaan oman ulkonäön miettiminen kiinnostaa. Ja jos aloittaja on tuollaisen miehen kanssa suostunut hankkimaan monta lasta, niin turha miehestä on tehdä syyllistä ja itse esittää marttyyriuhria. Jokainen ihminen on aikuisena vastuussa itsestään ja valinnoistaan. Muistatko itse olla hyvänä ja huomioivana äitinä lapsillesi ja muille läheisille, jos keskityt noin voimakkaasti vain itsesi miettimiseen?
En halua vähätellä muiden ongelmia, mutta kunpa itsellänikin olisi vikana vain ruma nenä, jonka pystyisi leikkauksella korjaamaan! Sen sijaan koko naamani ja vartaloni on yhtä suurta virhettä. Eikä tulisi kysymykseenkään, että joku tahtoisi lapsia kanssani (no, enpä minäkään niitä kyllä tähän maailmaan halua tehdä). Tai parisuhdetta. Tai edes seksisuhdetta.