Miksi jotkut pienten lasten äidit eivät huolehdi yhtään ulkonäöstään kun taas toiset samassa tilanteessa olevat huolehtii?

Miksi tähän on lisätty määre "pienten lasten äidit"? Eikö muissakin ryhmissä tämä kiinnostus aiheeseen vaihtele aika tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut naiset tykkäävät laittautua ja toiset eivät ollenkaan? Ei se välttämättä lapsista johdu, koska toisia ei vaan yleensä laittautuminen kiinnosta. Miksi sua ei vaikkapa kiinnosta fysiikka kun taas toisia naisia kiinnostaa?

Siksi, koska fysiikka ei ole naisellinen hyve. Ulkonäöstä huolehtiminen taas on. Ap

Fysiikkahan nimenomaan on naisellinen hyve:)

Fysikaalinen ilmiö kiinnostaa miehiä aina.

Olen miettinyt samaa. Mutta yhden asian olen huomioinut ja tämän jo vuosien ajan: jos äiti on kovin tälläytynyt, tyyliin tosi paljon meikkiä ja silleen tyrkynoloiset kireät seksikkäät ikäänkuin biletysvaatteet yllään, en ole koskaan vielä nähnyt sellaisen äidin puhuvan lapselleen ystävällisesti eli joko ei sanota mitään ja ollaan kovin mutrusuuna tai vastaillaan tympääntyneenä ja mahdollisimman lyhyesti. Miksei tälläytynyt äiti voi silti olla lapselleen kiva? En ymmärrä. Eihän yksi sulje toista mitenkään pois, mutta oudosti vaan tuntuu sulkevan. Miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Kun nukut 5-6 tuntia yössä pätkittäin. Ei laittautuminen jaksa kiinnostaa.

Kunpa joskus saisikin nukkua noin paljon. Viimeiset 33 vuotta on menty 2-4 tunnin yhtäjaksoisilla unilla ja loput vartin pätkissä. Silti en ole koskaan "seinästä repäisty", en edes silloin kun 4 lastani oli pieniä. Aina vähintään hiukset pestyinä ja laitettuina vaikkei meikkiä olisikaan ollut, siistit kotivaatteet ja paremmat kun lähdettiin ihmisten ilmoille.  Se hyöty tuosta väsymyksestä on ettei ole jaksanut syödäkään, ei ole paino-ongelmiakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti jaksaa laittaa tukkansa sliippanutturalle tai letille, sehän on jo aika hyvin! :D Mulla oli perheen pikkulapsiaikoina ihan vaan suttunuttura. Ja on kylä itseasiassa edelleen, en jaksa laittaa tukkaa sen kummemmin. x)

Kotona en meikannut koskaan lasten ollessa pieniä - enkä meikkaa kotona edelleenkään, en näe siihen mitään tarvetta. Töihin meikkaan, se on on mulle aamurutiineissa osa työrooliin ja -moodiin siirtymistä. Ihan kevyt meikki siis kuitenkin.

Paljon on niitäkin ihmisiä jotka ei meikkaa koskaan ollenkaan, saattaahan se sun tuntema äiti olla semmoinenkin? Ja kyllä mä ainakin itse ajattelen että hiekkalaatikon reunalla on ihan sosiaalisesti hyväksyttävää olla meikeittä. :) Enemmän ihmettelisin äippylin vahvaa meikkiä, irtoripsiä jne - vaikka eihän niissäkään varsinaisesti mitään pahaa ole.

Mä olen nähnyt tämän mun esimerkkiäidin kyllä meikattunakin. Siitä tiedän, että hän olisi meikattuna ja huoliteltuna söpön näköinen. Nyt vaan lasten tulon jälkeen tuo ulkonäöstä huolehtiminen on vähentynyt rutkasti. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Ap

Nyt kaikki heti meikkaamaan ettei aapeelle tule traumoja;)

Miksi lapseton nainen et laittaudu? Sulla ei ole mitään syytä olla laittautumatta! Saat nukkua eikä sun tartte juossa villin taaperon perässä. Häh, mikä on tekosyysi! Häh?

Oisko kyseessä vaikka sellainen juttu että ei kiinnosta laittautua, ei se siitä äidistä tee yhtään parempaa äitiä vaikka onkin meikit viimisen päälle ja hiukset laitettu.

Jos ei huvita?

Minäkin olin aina hyvin laitettu noin 30 ikävuoteen saakka. Sitten tapahtui jotain, mitä en olisi ikinä uskonut; kyllästyin ja hylkäsin purkit ja purnukat. Sama naama joka päivä :) Nyt muutamaa vuotta myöhemmin meillä puunaa teini, joka jaksaa värkkäillä irtoripsiä ja contoureja. Minä meikkaan ulos lähtiessäni, jos ehdin, muistan tai viitsin, mutta en enää rutiininomaisesti joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Mutta yhden asian olen huomioinut ja tämän jo vuosien ajan: jos äiti on kovin tälläytynyt, tyyliin tosi paljon meikkiä ja silleen tyrkynoloiset kireät seksikkäät ikäänkuin biletysvaatteet yllään, en ole koskaan vielä nähnyt sellaisen äidin puhuvan lapselleen ystävällisesti eli joko ei sanota mitään ja ollaan kovin mutrusuuna tai vastaillaan tympääntyneenä ja mahdollisimman lyhyesti. Miksei tälläytynyt äiti voi silti olla lapselleen kiva? En ymmärrä. Eihän yksi sulje toista mitenkään pois, mutta oudosti vaan tuntuu sulkevan. Miksi ihmeessä?

Öööö kuka äiti ei puhuis lapselleen? Mielikuvitustas😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Mutta yhden asian olen huomioinut ja tämän jo vuosien ajan: jos äiti on kovin tälläytynyt, tyyliin tosi paljon meikkiä ja silleen tyrkynoloiset kireät seksikkäät ikäänkuin biletysvaatteet yllään, en ole koskaan vielä nähnyt sellaisen äidin puhuvan lapselleen ystävällisesti eli joko ei sanota mitään ja ollaan kovin mutrusuuna tai vastaillaan tympääntyneenä ja mahdollisimman lyhyesti. Miksei tälläytynyt äiti voi silti olla lapselleen kiva? En ymmärrä. Eihän yksi sulje toista mitenkään pois, mutta oudosti vaan tuntuu sulkevan. Miksi ihmeessä?

Öööö kuka äiti ei puhuis lapselleen? Mielikuvitustas😉

ööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööö

Missä ihmeen samassa tilanteessa?? Älä vaan sano, että katsot maailmaa noin suppeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut naiset tykkäävät laittautua ja toiset eivät ollenkaan? Ei se välttämättä lapsista johdu, koska toisia ei vaan yleensä laittautuminen kiinnosta. Miksi sua ei vaikkapa kiinnosta fysiikka kun taas toisia naisia kiinnostaa?

Siksi, koska fysiikka ei ole naisellinen hyve. Ulkonäöstä huolehtiminen taas on. Ap

Naisellinen hyve? Ei ihme, että miehet tienaavat paremmin, kun naiset käyttävät tunteja itsensä kaunistamiseen kuin opiskelemisen ja tärkeempien asoiden hoitamiseen. Au naturellina olemisessa ei ole mitään hävettävää tai edes muutettavaa. Ajattelu ja aikaansaaminen kuuluu olla ulkonäköä tärkeämpiä asioita. Nuoria naisia kuuluu kannustaa opiskelemaan ja itsensä kehittämiseen. Ei ulkonäkönsä puunaamiseen. Aivot ovat naisen hyve.

Ennenvanhaan nainen puristettiin korsettiin, nyt hiusten föönaamiseen tai meikkeihin. Nyky yhteiskunnassa sellaiseen ei ole enää tarvetta. Nainen voi olla oma itsensä ihan ilman roolipukeutumistakin.

Olen lapseton 24-vuotias ja laitan yleensä silmämeikkiä töihin (en aina), mutta siihen se jää. Hiuksia en ole värjännyt vuosiin, omani ovat ihanan tummanruskeat ja maksimissaan laitan ponnari.

Ei vain kiinnosta, nukun mielummin ja silmäni ovat niin herkät, että pelkkä maskara saa ne helposti vuotamaan. BB-voiteen käytön lopetin tästä syystä plus ihon puhtauden takia yli vuosi sitten.

En tajua, että mikä perusolettamus joku meikkaaminen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä voisi yhtä hyvin kysyä miksi minä, abi vuotta opiskeleva, en jaksa laittautua. Vastaus on yksinkertainen; ei huvita, en halua, en jaksa. Ei koulussa tai kaupassa ketään kiinnosta mille näytän

Mistä sitä tietää, jos joku ihmetteleekin sitä, miksi tuollainen nuori ei vaivaudu huolehtimaan ulkonäöstään? Voihan meitä ihmettelijöitä olla enemmänkin. Tuskin mä sentään olen ainut. Ap652

Et todellakaan ole ainut, oma kumppanikin tätä ihmettele. Hänen arkipukeutumiseen kuuluu kravatti, joten ymmärrän miksi vaikea käsittää kun "kaunis nuori nainen ei jaksa panostaa". Toki jos on jotain menoa tykkään laittautua, vähintäänkin kevyesti meikata. Arkena en kuitenkaan jaksa taikka halua. Ihan riittävän hyvälle näytän meikittä collareissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne, jotka eivät laittaudu ole niitä, joita ulkonäkö ei ole ikinä juurikaan kiinnostanut - joten miksi kiinnostaisi lasten jälkeenkään.

En tiedä yhtäkään sellaista naista, joka olisi aina ollut kiinnostunut ulkonäöstä ja laittautunut, mutta yhtäkkiä lasten jälkeen lopettanut sen.

En yhden yhtäkään.

Toisaalta en taida tietää/tuntea ylipäätään ketään pienten lasten äitiä, joka ei huolehtisi itsestään yhtään...

Oletko kuullut sellaisesta kuin masennus?

Miten se nyt tähän liittyy?

Olen tosin ollut itse niin masentunut ja koko perheelle vaaraksi, että jouduin osastohoitoon. Asia ei liity äitiyteen oikeastaan ollenkaan, eikä näkynyt ulkonäössäni muuten kuin luisevan laihaksi laihtumisena (tiedän toki, ettei kaikilla ole näin).

Mä kirjoitin, ettei homssuiset äidit varmaan ole olleet mitään laittautujia ennen lapsiakaan ja etten tiedä/tunne yhtäkään äitiä, joka ei ollenkaan ulkonäöstään huolehtisi.

Sinä tulet kyselemään olenko kuullut masennuksesta???

No olen kuullut, kertoisitko nyt miten viestisi liittyy minun alkuperäiseen viestiini?

Vai lainasitko kenties väärää viestiä?

Entä jos se äiti joka ei meikkaa, ei meikkaisi vaikkei olisikaan lapsia? Miksi pitää meikata jotta näyttäisi huolitellulta?

Et sitten keksinyt yhtään pinnallisempaa aihetta sanan varsinaisessa merkityksessä?

Miksi meikkaaminen  on panostamista itseensä? Ei mitään järkeä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Mäkin tiedän yhden äidin, jolla on 2 alle 6-vuotiasta lasta ja ihmettelen aina, kun hänen kampauksensa on joku sliippanuttura tai letti. Hiukset maantien väriset. Eikä yhtään käytä meikkiä. Vähän ulkonäköä kohentamalla hänkin olisi todella söpön näköinen.

Muutamat muut mun tuntemat äidit taas, vaikka heillä on kolmekin pientä lasta ovat aina niin siistin ja huolitellun näköisiä aina kun heitä näkee.

Mikä siinä on, että toiset pienten lasten äidit jaksavat huolehtia itsestäänkin pienten lasten syntymän jälkeen kun taas toiset ovat sitä"hälläväliä, miltä itse näytän, kunhan lapset on nätisti puettuja ja söpöjä"-tyyppiä?

Varmaan siksi että ihmiset arvostaa eri asioita. Se nutturapää ei varmaan pidä ulkonäköä merkittävänä asiana tai on todella väsynyt. Ethän sinä tiedä mitä siellä kodin seinien sisäpuolella tapahtuu. Musta meikkaamattomuus on jokaisen oma asia eikä kenenkään ole pakko meikata siksi että sinä ihmettelet jos ei ole meikannut.

En meikannut tai värjännyt hiuksia ennen lasta, ei käynyt mielessäkään lapsensaannin jälkeen alkaa käyttää aikaani meikkaamiseen. Kuljen aina puhtaissa, oikeankokoisissa ja ehjissä vaatteissa, hiukseni ovat aina puhtaat ja käyn pari kertaa viikossa lenkillä ja kerran tai kaksi salilla. Kyllä mun mielestä tässä on ihan tarpeeksi itsestään huolehtimista.