Elämä on pelkkää häpeää

Häpeä on hirveä tunne. Häpeän sitä, etten ole älykäs. Olen ujo, enkä osaa jutella niitä näitä, puhun hiljaa. Toisaalta innostuessani saatan vaahdota kovaan ääneen asioista, joista en edes tiedä tarpeeksi. Se hävettää ehkä jopa enemmän kuin tuppisuuna oleminen. Häpeän ulkonäköäni, olen ruma ja saan kyllä kuullakin siitä. Perusilmeeni on hyvin vakava, siitäkin saan kuulla jatkuvasti, ulkona kulkiessani olen asiasta hyvin tietoinen mutten siltikään jaksa jännittää naamalleni lempeämpää ilmettä koko ajan. Häpeän nimeäni, joka on tälläkin palstalla haukuttu miljoonat kerrat. Häpeän sitä, että olen kömpelö olemukseltani ja käytökseltäni. Juntti, sivistymätön. Aina joko liian karski, kärkäs tai liian hiljainen punastelija.

Kunpa voisin pyyhkiä koko olemassaoloni pois.