Vaikea tilanne

Tilanteeni on vaikea. En kerro tarkkoja yksityiskohtia, koska en halua, että minut tunnistetaan. Olen siis jo yli 30-vuotias työtön ja tuloton ja joudun asumaan yhä lapsuudenkodissani toisen vanhempani kanssa. Toinen vanhempani on kuollut jo kauan sitten ja sisarukseni on muuttanut jo vuosia sitten omilleen. Itse elän pelkällä toimeentulotuella karenssista johtuen. Juuri tulottomuuteni on suuri syy siihen, miksi joudun yhä asumaan tällä tavalla. Välit vanhempaani ovat monesta asiasta johtuen hyvin huonot ja vasta nyt aikuisiällä olen ruvennut tajuamaan sen miten huonosti vanhempani on kohdellut minua ja miten onneton lapsuus minulla olikaan.

Olen toki asioinut sossun kanssa ja kertonut asioistani sosiaalityöntekijälle, mutta juuri mitään ei ole tapahtunut. Jo aikaisemmin vanhempani teki minusta jonkinlaisen taloudenhoitajansa ja vati minua hoitamaan kaikki kotityöt ja hoitamaan hänen käsittämättömiä pyyntöjään. Vanhempani lisäksi olettaa minun maksavan hänen pyytäviä asioitaan omilla rahoillaan, vaikka olen näyttänyt hänelle useaan otteeseen verotietoni eli että tuloni ovat 0 euroa ja kertonut karenssistani. En myöskään ole kertonut saamastani toimeentulotuesta, joten en ymmärrä, mistä kuvittelee minun saavan rahaa.

Tilanne pahentui ennestään kesällä vanhempani jouduttua sairaalaan. Tuona aikana kun sain asua yksin olin onnellisempi kuin pitkään aikaan. En käynyt katsomassa vanhempaani sairaalassa kertaakaan. Sairaalasta kotiin päästyään vanhempani on kuitenkin esittänyt minulle yhä kovempia vaatimuksia, koska ei itse enää pysty kaikkeen ja saanut minut ahdistumaan oikein kunnolla. Minä en ole vanhempani hoitaja, enkä sellaiseksi haluakaan, koska en tunne vanhempaani kohtaan mitään. Olen jo joutunut oman työttömyyteni ja tulottomuuteni vuoksi luopumaan paljosta, enkä haluaisi enää joutua luopumaan siitä vähästä omasta elämästäni, mitä minulla on. Minulla on hyvin paljon omiakin ongelmia, joita tämä vanhempani ei ymmärrä. Lisäksi psykiatrin mielestä minulla saattaa olla omakin sairaus, joka rajoittaa omaakin toimintakykyäni. Olen ollut yhteydessä sossuun, mutta työntekijä on virkavapaalla, eikä sijaista kuulemma ole, eikä kukaan ole ottanut yhteyttä. Sitten kun työntekijä palaa takaisin aion ottaa heti yhteyttä ja kertoa kaiken. Lähetän ehkä ensin sähköpostia, koska kirjoittaminen on minulle puhumista helpompaa.