Pitääkö työttömän osapuolen hoitaa yksin kaikki kotityöt?

Ei puolisosi omista aikaasi.

Kun maksatte vielä kaiken puoliksi, niin loppuu perustelut sille,että hänen tulisi "hyötyä" työttömyysajastasi. Työstressikään e riitä; sinulla on työttömänä aiva eri tason stressiä kuin (vakituisessa) työssä käyvällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin maksettiin kaikki puoliksi ja kun minä olin työttömänä, niin avovaimoni oli vihainen jos en tehnyt kotitöitä enemmän kuin hän.

Eli jos kulut menee puoliksi, niin kotityötkin puoliksi. Jos sinulle tavallaan maksetaan palkkaa siitä kodinhoidosta siten, että rahat ovat jossain määrin yhteisiä, niin silloin tietenkin teet kotityöt jos niiden määrä on kohtuullinen. Kyllä joka päivä ehtii sen tunnin vähintään kotia järjestää, vaikka töitä hakisikin.

Kulut menee puoliksi koska ansiosidonnaiseni on yhtä suuri kuin puolisoni palkka. Eli puoliso ei "maksa" minulle siitä että teen kotitöitä eikä kumpikaan tuo enemmän rahaa kotiin kuin toinen. Kyllä minä ehdinkin kotia järjestää nyt työttömänä, vaikka työhaastattelussa käynti saattaakin viedä matkoinen viisi tuntia, se ei ole tässä se ongelma. Vaan se, että onko oikein että toinen suuttuu jos en tee kaikkia kotitöitä tai joskus pyydän häntä hoitamaan jonkun kotityön. 

Hommahan menee niin, että on tavallaan ystävällistä tehdä hieman enemmän kotitöitä jos on kotona, mutta ei toisella kyllä ole mitään oikeutta suuttua siitä jos toinen ei näin tee. Kannattaa kuitenkin valikoida mitä kotitöitä teet. Esimerkiksi jos toinen käy töissä, niin olisi järkevää, että kotona oleva kokkaa ruuan valmiiksi kun toinen tulee kotiin. Toinen osapuoli voi sitten vaikka viikonloppuna imuroida perusteellisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsettomalla parilla voi olla niin paljon kotihommia etteikö niitä pystyisi työnhaun lisäksi hoitamaan?

Meillä on lapset joka toinen viikko kotona.

Lapsettomilla viikoilla ei juurikaan kotihommia ole. Teen ruuan, laitan astiat koneeseen. Kerran viikossa pyykin pesu, imurointi, wc:n siivous.

Kun lapset on kotona, niin tiskiä ja pyykkiä kertyy enemmän, imuroimaankin joutuu hieman useammin.

Mutta ei ole ongelmaa näitä hommia hoitaa ja töiden hakuun ehdin panostamaan, luppoaikaakin jää runsaasti.

Meillä on karvaava kissa, joten imuroida pitää monta kertaa viikossa. Lisäksi siksi, että molemmat halutaan että on siistiä. Harrastetaan molemmat aktiivisesti urheilua, joten pyykkiä molempien hikivaatteiden myötä kertyy niin että joka päivä on pyykättävä. Kotitöitä on myös ruokakaupassa käynnit ym sen tiskaamisen ja ruoanlaittamisen lisäksi. Kyllä niitä hommia vaan kertyy.. Eikä lopulta ole kyse kotitöiden määrästä vaan siitä mitä voi vaatia toiselta tasapuolisessa suhteessa ja mistä voi suuttua.

Mitä ihmeen kotitöitä kertyy kahden aikuisen taloudessa noin paljon? Jos molemmat elävät ihmisiksi eli ei kanneta kuraa sisään, tallustella savisissa saappaissa ympäriinsä, laitetaan pyykit sinne, minne pitää jne. niin ei oikeasti ole vuoreksi asti kotitöitä ellei ole itse keksinyt, että joka päivä kaikki pinnat pitää nihkeäpyyhkiä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen kotitöitä kertyy kahden aikuisen taloudessa noin paljon? Jos molemmat elävät ihmisiksi eli ei kanneta kuraa sisään, tallustella savisissa saappaissa ympäriinsä, laitetaan pyykit sinne, minne pitää jne. niin ei oikeasti ole vuoreksi asti kotitöitä ellei ole itse keksinyt, että joka päivä kaikki pinnat pitää nihkeäpyyhkiä.

Ei kai se kotitöiden määrä tässä ole se pointti.

Jos mun puoliso kohtelisi mua samoin kun sun sua, niin lopettaisin kaiken tekemisen mistä mies hyötyy.

Siivoaisin vain omat sotkuni. Ruuan tekisin vain itselleni ja söisin ennen miehen tuloa kotiin. Kaupassa käydessä en ostaisi mitään miehelle jne.

Eli tekisin lopun mun kyykyttämisestä ja jos mies ei ymmärtäisi miten mua kohdellaan, ero edessä.

Tiivistyksenä: Ei ole oikein että miehesi suuttuu. Jos hänellä oikeasti on stressiä, puhukaa siitä ja tue siinä sillä tavalla. Vai kelpaako tuota miehellesi mikään muu tuki kuin se että et pyytäisi häneltä mitään. En nyt näe miten stressi estää vaikkapa imuroinnin paitsi siten että stressaantuneena on kuin persiiseen ammuttu karhu ja valmis suuttumaan mistä tahansa helposti.

Kuinka miehesi tukee sinua tässä vaikeassa stressaavassa elämäntilanteessasi, jossa olet työtön ja yrität löytää töitä? Ei taida tukea kun ei haluaisi mitään teidän yhteisen kodin eteen tehdä, nih.

Mä en katselisi työtöntä kumppania, kyllä töissä pitää molempien käydä! Työtön vaan makaa kotona, sillähän ei ole muuta kuin aikaa!! Joten pitää huolehtia huushollista tottakai.  On ihan oma vika, jos ei ole töitä!!!!!!!!!!!!!

Meillä kaikki perussiivoukset (imuroinnit, pölyjen pyyhkimiset ym) ja pyykinpesut hoitaa se joka on kotona. Harvemmin tehtäviä hommia (suursiivoukset, rännien puhdistukset yms.) tehdään yhdessä, tai se tekee jolta ne paremmin luonnistuvat. Esimerkiksi minä en rännejä putsaa koska on kauhea korkeanpaikan kammo. Piikomaan ei silti tarvitse alkaa, omat vaatteet pitää kyllä viedä pyykkikoriin ja likaiset astiat tiskikoneeseen ja omat tavarat huolehtia järjestykseen.

Erikoinen suhtautuminen miehelläsi sun työttömyyteen. Ei työttömyyskään ole stressitöntä.

Toivottavasti saatte jonkun järkevän ratkaisun asiallenne.

Olettaako kaikki ap:n olevan nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos maksatte kaiken puoliksi, sinun ei tarvitse olla puolisosi piika/hovimestari.

Kuulemma ei ole kyse siitä että olettaisi minun olevan hänelle piika vaan siitä että odottaa minun tukevan työstressissä niin kuin parisuhteessa kuuluu toista tukea, näin hän sanoo. Ap.

Onhan hän siinäkin toki oikeassa. Parisuhteessa tuetaan toista, oli se sitten työstressi, sairaus, tai vaikka tenttiin lukeminen .

Mutta siitä tulee helposti tapa, joka jää päälle. Ja kun sinä menet töihin hän saattaa automaattisesti olettaa, että sinä yhä teet myös kaikki me hommat mitä olet kotonaollessasi tehnyt, koska ne sinulta jo rutiinina sujuvat. Esim. Kun minä olin enemmän kotona, silitin meidän kaikki pakkosilitettävät vaatteet, ml miehen töissä käyttämät kauluspaidat. Kun olin jo ollut aik kauan töissä havahduin siihen, että minä yhä silitin meidän silitettävät. No, me puhuimme tästä ja minä yhä silitän (koska mies ei 'osaa' mielestään - se on aina niin helppo veruke...) mutta sen sijaan kävimme läpi mitä kaikkea kodin hoitoon kuuluu ja kumpi tekee mitäkin 'vastuualueenaaan' ja toki silti autamme toisiamme niissä hommissa missä toinen tarvitsee apua. Mutta ilman näitä keskusteluja minä olisin kyllä tehnyt ainakin80% 'kodin hommista'...

Mä olen parisuhteessa yhteisessä kodissa asuessa työttömänä kotona ollessa tiskannut, siivonnut keittiötä, lämmittänyt, syönyt einestä tai tähteitä, hoitanut jätteitä. Ruokaa en ole tehnyt, en ole kiinnostunut ruuanvalmistuksesta muussa mielessä kuin ravinto. Olen siis outo, koska en kokkaa, vaikka aikaa olisi. En myöskään käynyt kaupassa, joten ruoanvalmistuksen suunnittelukaan ei kuulunut minulle. Tämä parisuhde päättyi reilu vuosi sitten, se oli ensimmäinen, jossa olin sekä opiskelijana, työntekijänä että työttömänä. Tiskasin mielelläni. Olisin myös tehnyt poltttopuita, mutta ne hoituivat urakoijalta. Koko parisuhteen ajan kumppani teki ruokaa, teki hyvää ruokaa ja mielellään.

Kotityö on tarpeellista ja tuottamatonta. Siitä joku mielellään delegoisi toiselle ja keskittyisi mielenkiintoisempiin hommiin. On eräs parisuhde, jossa nainen polttaa vedenkin pohjaan, joten kaikkea ei voi tehdä puoliksi, vaan kannattaa sopia työnjaosta.

Sopimukset ovat tärkeä osa ihmissuhteita, joita yhteisen kodin suhteet vaativat toimiakseen. Koska on tehokasta tehdä kotityöt järkevästi, niin niistä kannattaa sopia. Mielensäpahoittaja teki kaikki ulkotyöt ja vaimo teki kaikki sisätyöt, selkeä rajaus. Häilyvämpi sopimus on sitten, kun pyytää jotakuta tekemään jotain ylimääräistä ja ja toinen suuttuu. Sopiminen epäonnistuu ja riita menee kotityön edelle. Suuttuminen on inhimillistä. Ihminen toimii tunteilla ja tämä olisi hyvä huomioida kotityösopimuksissa.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että suuttua saa, koska tukahduttaminen on pahempi tapa. Suuttumisessa on väkivallattomuuden velvoite; yksityishenkilö ei saa käyttää väkivaltaa, henkistä väkivaltaa tai fyysistä väkivaltaa. Suuttumiseen on saatava vastata. Näin suuttumisen kohde ei jää katkeraksi. Oma kokemukseni on, että naiset mielellään käyttävät henkistä väkivaltaa ja uusioperheessäni oli estetty tähän vastaaminen, olin väkivallan uhri ja jäin katkeraksi. Minusta väkivaltaa ei saa käyttää ja suuttumiseen pitää saada vastata.

Henkinen väkivalta on esimerkiksi syyttely, nimittely, tavaroiden heittely ja paiskominen, väkivallalla uhkaaminen.

Väkivaltaa käytetään valtion ja viranomaisen välineenä, elintilan pitämiseen tai sen laajentamiseen.

Kotityösopimukset, kuten muutkin työsopimukset voivat olla suullisia tai kirjallisia tai vaikka sähköisiä. Suulliset sopimukset ovat aivan päteviä, mutta niihin vetoaminen on vaikeaa, mikäli toinen osapuoli kiistää.

Me taas käydään molemmat töissä mutta mä teen silti kaikki kotityöt. Ihan omasta halustani. Eipä sitä lapsettomassa perheessä sitä sotkua niin paljoo tuu etteikö siitä selviäis yksinkin. Mies hoitaa sit puolestaan kaikki pihatyöt ja autoihin liittyvät hommat ja värkkää koirille tarhoja lisää sitä mukaa ku lauma kasvaa 😂

Mutta joo, jos makaisin työttömänä kotona niin en todellakaan kehtais pyytää miestä työpäivän jälkeen enää tekeen kotihommia. Oon kyllä kuullut että semmosiakin (ex-)puolisoita on. 🤔

Työtön passivoituu, eikä pysty oikeastaan tekemään juuri mitään ilman valtavia ponnistuksia. Työssäkäyvä taas on hyperaktiivinen ja koko påäivän virikkeitä saatuaan loistavassa toimintakunnossa. Vähiten kärsimys lisääntyy, jos se valmiiksi aktiivinen samantien hoitaa näpsäkästi ne kotityötkin.

up

Kyllä minusta työttömän osapuolen on tehtävä kotitöitä enemmän, vaikka maksaisi puolet kaikesta. Ei ole mistään kotoisin, että toinen vaan lojuu, kun toinen painaa töitä. Tarkoitan nyt sellaista perussiivousta, kaupassakäyntiä ja järjestelyä. Mitään suursiivousta ei tarvitse yksin tehdä. Ja esim. meillä mies ei ole kovin hyvä laittamaan ruokaa niin ei voi olettaa, että ruoka olisi tällöin valmiina.

Käsi sydämelle, työnhaku ei todellakaan vie 8 tuntia päivässä paitsi jos avonaisia työpaikkoja on pilvien pimein. Työtön ehtii tehdä kotihommia enemmän.