Ihastuneiden vertaistukiketju

Saatana. Miks se ei mee jo ohi? Vuos ja neljä kuukautta. Ymmärtäisin jos nähtäis edes joskus mut ei! Ei missään tekemisissä. Suloisen tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Saatana. Miks se ei mee jo ohi? Vuos ja neljä kuukautta. Ymmärtäisin jos nähtäis edes joskus mut ei! Ei missään tekemisissä. Suloisen tuskaa.

Missä sitten edes tapasitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatana. Miks se ei mee jo ohi? Vuos ja neljä kuukautta. Ymmärtäisin jos nähtäis edes joskus mut ei! Ei missään tekemisissä. Suloisen tuskaa.

Missä sitten edes tapasitte?

Niin siis tunnetaan kyllä. Muttei aikoihin törmätty tai mitään.

Symppaan sua ap.

Minä olen ihastunut itseäni vanhempaan, köyhään ja kömpelöön mieheen, joka haluaa olla vain ystäviä ja sanoo minun saavan paremmankin. Vaan kun en tahdo parempaa. Tahdon hänet!

Hän tulee mieleeni miljoona kertaa päivässä, mitä pienimmistäkin asioista. Häneltä puuttuu moni sellainen hyvänä pidetty piirre, joita eksilläni on ollut, mutta se kaikkein tärkein hänessä on. Tunnen oloni hyväksi hänen seurassaan. Niin hyväksi, että en välitä muusta. Olisin ikionnellinen hänen kanssaan.

Hän ei ole ollut vähään aikaan yhteydessä ja kertoo tapailevansa muita. Ja kehotti minuakin tekemään niin.

Miten tästä pääsee yli?

Olisiko teillä viisaammilla vinkkejä? Kysyy 4

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teillä viisaammilla vinkkejä? Kysyy 4

Jos hän torjuu selvät yritykset, ei paljoa ole tehtävissä. Kuulostaa tekosyiltä mitä sulle sanoo.

4, ei se oikein auta kuin sairastaa tauti pois.

Toki kannattaa olla hellimättä haavekuvia ja ruokkimatta sitä ihastusta, mutta ei se lopulta mene kuin ajan kanssa pois. 

Itsellä tilanteena se että ihastukseni kohde pitää kyllä minustakin, mutta tietyistä syistä emme voi nähdä juurikaan ja kaipaan häntä ihan hulluna koko ajan. En viitsisi koko ajan olla viestittelemässäkään kuin mikäkin teini.

Musta suurin tuskan aihe on just se, etten tiedä onko se molemminpuoleista. Ilmeisesti joskus alussa ainakin. Molemmat varattuja, ni ei tosiaan auta kun sairastaa rauhassa.

Vielä pahempaa kuin pelkkä ihastuminen, on se kun elää parisuhteessa ja on ihastunut ulkopuoliseen. :( Siinähän sitä sitten riutuu, kun ei erotakaan halua. 

Ah, parasta on laittaa musat korville ja lähteä pimeään syysiltana kävelemään ja kuuntelemaan toinen toistaan riipivämpiä rakkauslauluja. Olla edes saman taivaan alla.

Oon tolkuttoman ihastunut etäiseen vanhempaan työkaveriin jota en edes tunne. Mitä ihmettä!!! Mistä tämä johtuu, onko muilla kokemusta tällaisesta? Menen aivan palasiksi aina kun näen tuon henkilön ja haluan vain paeta paikalta (kun ujostuttaa niin järjettömästi). Silti en saa tuota ihmistä mielestäni.

Ota jotenkin yhteyttä, hän on sinuun ottanut yhteyttä jo kaksi kertaa. Jotain rajaa sentään.

Vierailija kirjoitti:

Musta suurin tuskan aihe on just se, etten tiedä onko se molemminpuoleista. Ilmeisesti joskus alussa ainakin. Molemmat varattuja, ni ei tosiaan auta kun sairastaa rauhassa.

Kyllä sen tietää silloin kun se on molemminpuolista.