Se tunne kun huomaa parhaimpien vuosien olevan takanapäin :(

Anyone?

Voi myös sosialisoida töissä ja pitää sellaista seuraelämää, tavata ystäviä yms.

Eipä siell paljon muuta ole, paitsi jos on rahaa, elämä on paljon kivempaa sitten vanhempanakin.

Mut onneks sentään pääsit saman tylsän kohtalon jälkipolvelle siunaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi myös sosialisoida töissä ja pitää sellaista seuraelämää, tavata ystäviä yms.

Sosialisoida? Siis ottaa yhteiskunnan omistukseen yksityistä omaisuutta?

Tulevaisuudessa ei tule keltään jännitystä puuttumaan. Parhaat fyysiset vuotesi on ohi, mutta ei henkiset. Jos niin haluat.

Aika harva lienee selvinnyt elämästä ilman noita kuvailemiasi tunteita. En minäkään. Se kuuluu elon kaareen samalla tavalla kuin teinirakkaudet yms. Mutta voin vakuuttaa, että elämän hyvät ja jännittävät puolet ovat kaikkea muuta kuin ohi sinun elämänvaiheessasi. Paljon on itsestäsi kiinni, sillä ikä ei sinänsä estä moniakaan asioita. Erinäisiä juttuja se kyllä mahdollistaa.

Hei ap.

Minusta oli surullista lukea uskomuksesi, ettet 'kelpaa enää kellekään', vetosit ulkoisiin seikkoihin kuten tukkaat. Tästä herää väistämättä minulle kysymys, mitä tarvitsisit, että kelpaisit itse itsellesi? Mistä sinulle on tullut ajatus, että et olisi naisellinen tai kiinnostava, koska olet nyt aikuinen? Miten voisit riittää itsellesi?

Kirjoitat myös kaipaavasi nuoruuden huolettomia aikoja. Aikuiselämä, jota nyt elät, vaikuttaa tylsältä ja mielenkiinnottomalta. Mitä itse asiassa kaipaat? Kerroit kaipaavasi rakastumista. Olisiko kuitenkin kyse vielä syvemmästä; rakkaudesta? Millainen suhteesi on nykyään, lapsiperhe-elämässä? Miten voisitte toimia, että löytäisitte toisistanne kipinän ja mielenkiinnon?  Millaista päivitystä suhteenne kaipaisi?

Monta kysymystä, joita haluteessasi voit miettiä. 

 

Tämä varmaan pelottaa eniten itseä siinä sitoutumisessa ja olen näin 27-vuotiaana yhä yksin, osittain omasta tahdostani. En halua lapsien ympärillä junnaavaa kuoleman odottelua vielä, vaikka haluankin lapsia sitten joskus.

Vierailija kirjoitti:

Voi myös sosialisoida töissä ja pitää sellaista seuraelämää, tavata ystäviä yms.

Kaikilla ystävilläni on perhe, ei me keretä viihteelle minne kovasti haluaisin koska pienet lapset, meillä on niin eri-ikäisiä lapsia että aina jollain ystävällä on vauva eikä voi sitä jättää. Odotellaan parempia aikoja vaan koko ajan.

Eiköhän kaikki ole sinusta itsestä kiinni ja asenteestasi. Mikset kävisi sillointällöin viettämässä ystäviesi kanssa sitä villiä baari-iltaa, laittaudu kunnolla ja bileitä aamuun saakka? Mies hoitaa lapset sen muutaman päivän. Tuntuu se oma arki taas kivalta kun hetkeksi pääsee tuulettumaan ja näkee ettei se baarissa notkuminen kuitenkaan niin ihmeellistä ole. Lapset kasvavat ja muuttavat pois; ala sitten matkustelemaan enemmän miehesi ja ystäviesi kanssa. Yritä tehdä siitä omasta elämästäsi mielenkiintoinen. Vai oletko niin pinnallinen että onnellinen elämä on yhtäkuin kaunis ja pinnallinen nuoruus?

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Minusta oli surullista lukea uskomuksesi, ettet 'kelpaa enää kellekään', vetosit ulkoisiin seikkoihin kuten tukkaat. Tästä herää väistämättä minulle kysymys, mitä tarvitsisit, että kelpaisit itse itsellesi? Mistä sinulle on tullut ajatus, että et olisi naisellinen tai kiinnostava, koska olet nyt aikuinen? Miten voisit riittää itsellesi?

Kirjoitat myös kaipaavasi nuoruuden huolettomia aikoja. Aikuiselämä, jota nyt elät, vaikuttaa tylsältä ja mielenkiinnottomalta. Mitä itse asiassa kaipaat? Kerroit kaipaavasi rakastumista. Olisiko kuitenkin kyse vielä syvemmästä; rakkaudesta? Millainen suhteesi on nykyään, lapsiperhe-elämässä? Miten voisitte toimia, että löytäisitte toisistanne kipinän ja mielenkiinnon?  Millaista päivitystä suhteenne kaipaisi?

Monta kysymystä, joita haluteessasi voit miettiä. 

 

Ihana viesti, huokui välittämistä. Kyyneleet silmissä luin. Mieheni kanssa meillä on aika kaverilliset välit, puheissa pyörii vain lapset. Näen unia että rakastun johonkin toiseen mieheen, kaipaan niin kovasti intohimoa mitä meillä ei tällä hetkellä ole. Tunnen itseni kulahtaneeksi ja häpeän peilikuvaani, olen synnyttänyt ja imettänyt muutaman kerran joten kroppa ei ole enää se tuttu nuori ja timmi vartalo.

Vierailija kirjoitti:

Mut onneks sentään pääsit saman tylsän kohtalon jälkipolvelle siunaamaan.

Ole sinä viisaampi ja tee toisin. Älä antaudu vauvakuumeelle sitten kun se tulee.

Itse olen nelikymppinen nainen ja nautin edelleen olostani ihan yhtä paljon kuin kolmekymppisenä tai parikymppisenä. Edelleen saan tuntea olevani seksikäs ja haluttava niin oman mieheni kuin muidenkin miesten taholta. Päivittäin saan miehiltä paljon huomiota ja kehuja. Perhe on perustettu ja hyvä mies rinnalla. Mielekäs työ ja vähän kuntoilua. Elän edelleen elämäni parasta aikaa ja koen että elämä on hyvää vaikka ikää tulee lisää. Elämä tuntuu seesteiseltä, vaikka onkin välillä stressiä ruuhkavuosien vallitessa.

No voivoi. Itse en ole kelvannut kellekään koskaan. Olisin aina halunnut perheen, sulla sentään on sellainen

Vanhana on mukavaa, koska raha-asiat ovat usein paremmin. Asunto maksettu, sijoituksissa on tarpeeksi rahaa ja voi ottaa rennosti, matkustella vaimon kanssa ja nauttia. Se on totta ettei jaksa notkua klubeilla pikkutunneille muttei sita juuri kaipaakaan.

M46

Hei ap vielä.

Kerrot häpeäväsi vartaloasi. Se on myös surullista. Vartalosi on kaunis, oltuaan monen vauvan kasvupaikka. Olet synnyttänyt ja ruokkinut.  Jos siitä jälkiä on jäänyt, ne ovat äitiyden jälkiä, ei rumuuden jälkiä. Olet ehkä häpeäsi vuoksi ottanut etäisyyttä mieheesi.

Entäpä, jos laittaisitte lapset mummolaan ja lähtisitte parisuhdekurssille? Tai muuten vaan, kahdestaan ottaisitte askeleen lähemmäksi toisianne. Ehkä et kaipaa vierasta rakkautta, vaan tunteen siitä, että tämä oma rakas on lähellä, vierellä, kumppanina?

Elämäni paras aika on ...juuri nyt:) 

Vai että baari-ilta sitten antaa potkua oikein kunnolla elämään? Onpas sitten aika ankea elämännälkä jollain. Mees ap vaikka laskuvarjohyppykerhoon, taikka sukeltelemaan kirkkaisiin lämpöisiin vesiin, kiipeä vuorelle, lähde yksin kauas pois, mies hoitaa lapset. Mutta älä mee baariin:)))

Ihan ensimmäisenä kannattaisi hankkia elämään muutakin sisältöä kuin palstalla ruikutus ja roikkuminen. Keskity siihen hyvään mitä sinulla jo on ja huolehdi itsestäsi. Sinulla itselläsi on vastuu itsetuntosi kehittämisestä ja siitä mitä ajattelet itsestäsi.