Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun huomaa parhaimpien vuosien olevan takanapäin :(
Kahlittu
01.11.2016 |
Perhe on perustettu, oma talo ja koira sentään puuttuu. Huomasin olevani normaali kotiäiti sotkuisessa tukassani. En enää kelpaisi kenellekkään. Kova kolaus tajuta vaikka mies mulla onkin, haluaisin silti olla vielä haluttava miesten silmissä.. Ja kokea sen ensihuuman ja rakastumisen uudelleen. Bailata läpi yö ilman huolta huomisesta. Vaan tässä ollaan, lapsille ruokaa taas keittämässä ja pyllyjä pyyhkimässä. Loppuelämä näyttää lohduttomalta ja tylsältä. Lapset on rakkaita, siitä tässä ei ole kyse. Ikäkriisi vai mikä, nuoruus ohi. Mitä jännittävää siellä tulevaisuudessa on muuta kuin vanhuus ja kuolema?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Elämäni paras aika on ...juuri nyt:)
Mun oli varmaan lukiossa.
-39v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko keskustelua, mutta minusta on aika kiittämätöntä valittaa elämän tylsyyttä ja ohi menemistä, jos on saanut lapset jotka itse halusi, työn jonka halusi, eikä ole ollut erityisen pahoja vastoinkäymisiä elämässä. Eikö sinulla ole ollut mahdollisuus tehdä haluamaasi elämänvalinnat? Kaikilla, läheskään kaikilla ei ole. Terveisin kovia kokenut kolmekymppinen, joka toivoo onnensa kääntyvän ja hyviä vuosia olevan vielä EDESSÄ päin.
Täysin samaa mieltä. Paha mieli tuli ap:n tekstistä kun itsellä ei koskaan ole ollut mahdollisuutta mieheen, lapsiin, perheeseen.
Kukaan ei ap:ta tuohon tilanteeseen pakottanut, omat valintansa teki. Monilla muilla ei ole valinnanvaraa.
Ap,
Mikään ei ole vielä ohitse, voit aivan hyvin muuttaa niin ulkonäköäsi kuin elämääsi sisältöä. Enkä nyt tarkoita että dumppaat lapset ja menet kauneusleikkaukseen, vaan voit saada isoja muutoksia pienillä parannuksilla.
Aloita vaikka kampaajalla käynnistä, seuraavaksi vaikkapa uutta alusvaatetta (mieskin piristyy), sitten valitset YouTubesta mieleisiä treenivideoita kotona tehtäväksi, aloita esim verkkokurssi jne. Ottakaa yhdessä yhteyttä ystäväperheisiin ja kutsutte esim pikkujoulun varjolla glögiä juomaan. Siitä se uusi elämä lähtee!
Tuo aloittaja on tyypillinen valittaja jankuttaja nainen, joka odottaa että muut tuovat hänelle onnellisuutta ja että muut ottavat vastuun hänen itsetunnostaan ja hyvinvoinnistaan. Hän elää vain muiden kautta. Sitten marttyyrina valittaa, kun mies ei otakaan sitä vastuuta kuin marttyyri vaatii. On kuin pikku lapsi, joka ei ole kasvanut aikuiseksi ja itsenäiseksi.
Ap:lla näköjään persettä vielä kutittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Samuel Beckettin Viimeinen ääninauha. Siinä pohditaan samaa!
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloittaja on tyypillinen valittaja jankuttaja nainen, joka odottaa että muut tuovat hänelle onnellisuutta ja että muut ottavat vastuun hänen itsetunnostaan ja hyvinvoinnistaan. Hän elää vain muiden kautta. Sitten marttyyrina valittaa, kun mies ei otakaan sitä vastuuta kuin marttyyri vaatii. On kuin pikku lapsi, joka ei ole kasvanut aikuiseksi ja itsenäiseksi.
Mun korvaan kuulostaa keski ikää lähestyvältä väsyneeltä äidiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se oli nyt siinä. Ei elämässä enää ole nuoruuden jännitystä ja huolettomuutta sen jälkeen kun on lapsia saanut. Koeta löytää itsellesi kivoja harrastuksia.
Miksi perustaa perhe jos se on tuota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you. Ikää vähän päälle 30 ja samanlaisia mietteitä. Mutta odottele muutama vuosi ja ala ottamaan itsellesi hieman enemmän aikaa :) Meillä muut koululaisia ja yksi vajaa 5v ja ystävien kanssa otetaan silloin tällöin vapaata arjesta ja lähdetään esim. viikonlopuksi mökkeilemään. Kunnon kännit ja baari-ilta tanssimisineen silloin tällöin, niin johan taas arkikin tuntuu luksukselta sen jälkeen :)
Ei kaiken muun elämän tarvi lasten syntymään loppua. Minusta on ihana myöskin, että isä saa viettää välillä keskenään aikaa lasten kanssa :)
En lukenut koko keskustelua, mutta minusta on aika kiittämätöntä valittaa elämän tylsyyttä ja ohi menemistä, jos on saanut lapset jotka itse halusi, työn jonka halusi, eikä ole ollut erityisen pahoja vastoinkäymisiä elämässä. Eikö sinulla ole ollut mahdollisuus tehdä haluamaasi elämänvalinnat? Kaikilla, läheskään kaikilla ei ole. Terveisin kovia kokenut kolmekymppinen, joka toivoo onnensa kääntyvän ja hyviä vuosia olevan vielä EDESSÄ päin.