Miksi nykyajan raskaana olevat ovat niin sairaita ja vaivaisia?

...kun se vauva on syntynyt!

Sitä ei voi tehdä enää mitään kun täytyy olla vauvan kanssa eikä ehdi..... eikä soskukaan anna kodinhoitajaa....

sekä paha raskausmyrkytys, kipeitä supistuksia että hepatoosi. Mitään ei kertakaikkiaan saanut tehdä - kerran yritin siivota ja sen johdosta vietinkin puolitoista viikkoa sairaalassa tarkkailussa. Ehkä just sen kahvikupin pystyin itse nostamaan... :) En kyllä erityisesti valittanut enkä ketään hyppyyttänyt. Pitäis aina jaksaa miettiä esim. miestäkin - kuka mies niitä lapsia oikein haluaa, jos vaimo muuttuu täyspassattavaksi prinsessaksi odotusajaksi.

Oliko 10 vuotta sitten vielä toisin?

tuntuu kun välipohja tipahtaisi hetkellä millä hyvänsä. Kyllä on ajat muuttuneet, ja sentään sama ihminen kyseessä!

Eiku peltotöihin, hyvähän se vaan on, jos vauva pullahtaa ajoissa ulos. Vahvat sitten selviää ihan elossakin.

Mut esim. ystäväni alotti samana päivänä urputuksen kun teki raskaustestin. Siis hän sano miehellee, että sä joudut tänää imuroimaan kun mä en nyt saa kun olen raskaana, ja en voi tiskata kun ei saa seistä tiskialtaan eessä liian pitkään sillon sillä oli viikkoja 4 tai 5. Jne. Mies hetken teki, koska luuli oikeesti että noita ei nainen saa tehä raskausaikana. Mä odotin sitten kolmatta ja nää tuttavat oli meillä kylässä. Rupesin tiskaamaan ni tuttavan mies sano mulle et kuin sä uskallat tiskata ja seistä kun mun vaimo on sanonu että se on kielletty... Ja mies parka teki kaiken töidenki jälkee koton, koska akka vaan oli sanon ukolle ettei mitään kotihommia saa tehä raskaana olessa. Vähän rupes naurattamaan. Koko raskauden ajan se mun ystävä valitti kaikkia ihme vaivoja. Ja ei liikkunu minnekkään kun ei raskaana olessa saa muka kävellä. Makas ja söi karkkia päivät pitkät.

Vierailija:

Mut esim. ystäväni alotti samana päivänä urputuksen kun teki raskaustestin. Siis hän sano miehellee, että sä joudut tänää imuroimaan kun mä en nyt saa kun olen raskaana, ja en voi tiskata kun ei saa seistä tiskialtaan eessä liian pitkään sillon sillä oli viikkoja 4 tai 5. Jne. Mies hetken teki, koska luuli oikeesti että noita ei nainen saa tehä raskausaikana. Mä odotin sitten kolmatta ja nää tuttavat oli meillä kylässä. Rupesin tiskaamaan ni tuttavan mies sano mulle et kuin sä uskallat tiskata ja seistä kun mun vaimo on sanonu että se on kielletty... Ja mies parka teki kaiken töidenki jälkee koton, koska akka vaan oli sanon ukolle ettei mitään kotihommia saa tehä raskaana olessa. Vähän rupes naurattamaan. Koko raskauden ajan se mun ystävä valitti kaikkia ihme vaivoja. Ja ei liikkunu minnekkään kun ei raskaana olessa saa muka kävellä. Makas ja söi karkkia päivät pitkät.

Itseasiassa olen vähän ihmetellyt sitä, millaisia rautarouvia me raskaana olevat oikein olemme. Yhdessä kainalossa roikkuu hikeentynyt uhmis, toisella puolella piipittää kolmevuotias, ettei jaksa enää kävellä ja yhdellä kädelä työntelen rattaita, jotka ovat kauppakasseja pullollaan. Huh, pikkuylämäki, onneksi yöllä astoi vain kymmenen senttiä lunta, ettei ole ihan mahdotonta työntää näitä rattaita. Kiva oli kyllä tulla ulkoilun jälkeen kotiin, kun olin aamulla siinä herätessä imuroinut ja siivonnut koko kodin. Riisuin lapset, pistin lounaan tulelle ja luin lapsille muutaman kuvakirjan. Sitten syötiin ja valmistelin iltaruuan. Ei valittamista, ehkä, jos tarkkaan ajattelen reidet ovat vähän kipeät elisestä jumpasta, mutta muuten kaikki ok. Mieskin tulee la aamuna kotiin työmatkalta.

Iskias tekee kävelystä vaikeaa. Sattuu jatkuvasti. Nyt alkoi uudestaan aamuahoinvointikin. Ooon ihan krämppä : )

ja tein töitä ihan entiseen malliin, että kuinka sä tolleen teet kun täällä on totuttu jo pitkän aikaa siihen ettei raskaana olevat pysty nostamaan pienintäkään esinettä tai ylipäätään mitään. Mä en ainakaan kestäis sitä toimettomuutta ja siitähän ne paikat vasta kipeytyykin, jos ei mitään lihaksia enää harjoita.

Nyt viikkoja 36 ja kovasti remonttia tehdään kotona jotta saadaan valmiiksi suurimmat työt ennen vauvan tuloa.(toki ymmärrän raskaimmat nostot ym jo jättää väliin, mutta mieskin on sanonut että kovasti apua musta silti vielä on kun jotain silti autan)

Käveli maha pystyssä ja lakkasi kantamasta kauppakasseja. Jos oltiin yhdessä ostoksilla niin mä kannoin molempien kassit. Jäi heti pois töistä ettei saa keskenmenoa, näin siksi, että oli saanut yhden keskenmenon aivan alkuraskaudessa ennen tätä raskautta. Vanhempansa kävivät siivomassa hänen asuntonsa. Ei ottanut käsiinsä mitään voipakettia painavampaa.

miks ei sais fiilistellä sitä täysillä ja pitää äoitiyshousuja vaik heti.

aina vaan pitäs olla pokerinaamana et eihän täs mitään. tosi tylsää elämää

ja ap, sä oot täysin epäsympaattinen. toivottavasti ees joku tykkää susta..

Missä näitä tällaisia tapauksia oikein liikkuu? En ole törmännyt ensimmäiseenkään ja tuttavapiirissä on sentään aika paljon lapsia. Kaikki ovat toimineet normaalisti raskaanaollessaankin (paitsi tietysti ne tapaukset, joilla oikeasti on ollut jotain ongelmia). Liioittelettekohan te nyt hieman :)?

mutta kieltämättä ne näytti hitusen huvittavilta kun viikkoja oli kasassa 4+2:).

Vierailija:

miks ei sais fiilistellä sitä täysillä ja pitää äoitiyshousuja vaik heti.

a

Esikoisemme on kehitysvammainen ja vaikka vamma selvisi vasta syntymän jälkeen, oli raskausaikana yhtä jos toista pientä ongelmaa (vuotoa, runsasta lapsivettä, ennenaikaista kovaa supistelua, lonkat meinasi mennä sijoiltaan, hb alle 100, liian vähäistä lapsivettä, kasvohalvaus ym). Sairaslomalle jouduin jäämään jo rv26 ja tunsin siitä ensin huomoa omaatuntoa. Mietin kuinka toiset jaksavat hymyillen tehdä töitä laskettuun aikaan asti ja itse tunnen itseni lähes kuolleksi jo tuossa vaiheessa... Koin olevani todella maailman laiskin tuleva äiti!



Nyt tässä seuraavassa raskaudessa olen taas voinut loistavasti. Nyt vasta rv25, mutta mitään ihmeempiä oikreita ei alkuraskauden pahoinvoinnin jälkeen ole ollut. Sf-mitta kulkee vain hieman keskikäyrän yläpuolella, eli vatsani on todella huomattavasti pienempi kuin edellisellä kertaa. Viimeksi ihmettelin miten tuo mokoma pystyi olemaan tiellä jo tässä vaiheessa...

että olin tosi hyvässä kunnossa vauvan syntymään asti, mutta töistä jättäydyin sairaslomalle ja olin " vaivainen" koska oli määräaikainen, paska duuni mikä ei huvittanut pätkääkään.....ampukaa mut

Nyt täytyy vaan muistaa kelle puhuu helposta ja kelle vaikeesta raskaudesta...hih...

nimenomaan " terveistä" raskaanaolevista. Jos supistaa ja silmissä heittää ni kyllä silloin on " oikeus" ottaa rauhallisemmin.



Ja kyllä muakin ärsyttää.

Ite oon tuleva yh rv35 ja ihan hyvin oon kantanu kissanhiekat kaupasta, saati sitten siivoilut sun muut.



Ja aion kyllä saada kengätkin ihan itse jalkaan kun synnyttämään lähden...



Tottakai välillä laiskottas, väsyttäs ja v' tuttas mutta eipä oo onneks sitä ukkoa tai mummua joka tiskaamaan tulisi.



Alussa oli todella paha pahoinvointi ja silloin oli otettava iisimmin, mutta kun kuitenkin suurin osa nykynaisistakin on suurimman osan raskaudesta ihan hyvävointisia, ni emmä kanssa ymmärrä miten se lumien kolaaminen keskenmenonriskiä kasvattais... Korkeintaan kaventaa sitä omaa ylimääräistä siitä keskivartalon seudulta...

meillä mies tekee ihan kaiken meidän raskauden aikana, mä en edes tiskaa, ja mies silittää mun vaatteet ja kaikki



ainoo mitä mä teen on kivan aamumeikin kun jään tänne kotiin loikoilemaan kun sain narautettua työpaikkalääkäriltä kuukauden sairiksen, kolmatta kertaa tän raskauden aikana



on ihana olla tuottava tekemättä mitään

Lihotetaan raskauden varjolla ittensä huonoon kuntoon niin pian jo oikeesti huomaa, että vaivoja on yhtään niitä vähättelemättä.

Lattialta en ala koukkimaan mitään jos ei ole tarvis. Mies nostelee pojan lelut ja kaivaa sohvan alta, jos hän ei ole kotona teen sen itse, mutta kyllä näin lopussa alkaa hankalaa olemaan.