Kun mies tulee kotiin töistä, aion...

keskustella hänen kanssaan vapaa-ajan käytöstä. Meillä on kohta kolmen kuukauden ikäinen vauva ja mies on nyt viettänyt viisi viikonloppua metsällä yhtä sunnuntaita lukuunottamatta, aamulla kello on soimassa 5:30 ja kotiin hän tulee 16-18. Arkipäivät mies on töissä 7-15. Meillä oli puhetta ennen vauvan syntymää, että mies kävisi harrastuksessaan tänä syksynä vain viikonlopun toisena päivänä, mutta sen lupauksen hän on tainnut autuaasti unohtaa. Sitten kun hän tulee kotiin, hän iloitsee, että on se kyllä rentouttavaa tämä harrastaminen, mieli lepää luonnossa, minkä kyllä tietysti uskon, mutta on aika raskasta pidemmän päälle hoitaa vauvaa itsestään. Vihjaisin jo eilen, että taidat välittää harrastuksesta enemmän kun vauvasta niin mies heti kiisti sen ja sanoi "mutta onhan sitä lihaa kiva sinunkin sitten syödä". Minä kyllä voin syödä kaupan lihoja yhden talven... Mies on siis käynyt harrastuksessaan joka syksy ja kun vielä asuimme kahdestaan niin mielelläni olin kotona yksin kun sain samalla myös omaa aikaa. Nyt olisi kyse vain yhdestä syksystä. Olen käynyt vanhempieni luona parina päivänä ja tuntuukin siltä, että he ovat olleet enemmän apuna kun mieheni, joten nyt minun on uhattava miestäni esim, että muutan lähemmäs vanhempiani vauvan kanssa jos hän ei tänä syksynä voi olla enempää kotona. Ennen kun joku valittaa, että itsepä lapsen teit niin yhdessä me kuitenkin lapsi haluttiin, oikeastaan mies jopa aloitti siitä puhumisen ensin. Harmittaa vaan sitten se, että mies varmasti tulee murjottamaan kotona. Onko nämä pakkokeinot teidän mielestä liioittelua?