Lapsen erotilanne

Sen verran nuori kun olen niin ei lapsenlapsia ole, mutta omat vanhemmat erosi ollessani pieni eikä kukaan kieltänyt koskaan menemästä kumpaankaan mummolaan. Isä jopa piti hyviä välejä ex appivanhempiinsa ja käytti meitä kylässä siellä, samoiten äidin siskoon piti hyvät välit. Äiti ei käyttänyt meitä isän sukulaisten luona muttei kieltänytkään meitä käymästä vaan korosti että pitää muistaa käydä katsomassa mummoa ja pappaa

Olen itse eronnut, enkä koskaan kieltänyt lapsia käymästä ex:n ja mummon ja vaarin tai hänen sukulaistensa luona. Päinvastoin kehoitin.

Nykyisin on muuttunut. Lapseni eron myötä ex- puoliso on uhannut estää lapsenlasten tapaamisen mummolta eron tultua. On järkyttävää ajatella, kun isovanhemmilla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta lastenlasten tapaamisiin. Vai onko?

Eweliina kirjoitti:

Olen itse eronnut, enkä koskaan kieltänyt lapsia käymästä ex:n ja mummon ja vaarin tai hänen sukulaistensa luona. Päinvastoin kehoitin.

Nykyisin on muuttunut. Lapseni eron myötä ex- puoliso on uhannut estää lapsenlasten tapaamisen mummolta eron tultua. On järkyttävää ajatella, kun isovanhemmilla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta lastenlasten tapaamisiin. Vai onko?

Järkyttävää edes ajatella, että isovanhemilla olisi joku laillinen oikeus isovanhempiin.

Eweliina kirjoitti:

Olen itse eronnut, enkä koskaan kieltänyt lapsia käymästä ex:n ja mummon ja vaarin tai hänen sukulaistensa luona. Päinvastoin kehoitin.

Nykyisin on muuttunut. Lapseni eron myötä ex- puoliso on uhannut estää lapsenlasten tapaamisen mummolta eron tultua. On järkyttävää ajatella, kun isovanhemmilla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta lastenlasten tapaamisiin. Vai onko?

Ei ole mitään oikeutta!

Nythän sitä on pohdittu, että isovanhemmatkin saisivat tapaamisoikeuden (lastenhuoltolain uudistus). Toisaalta ymmärrän, koska vieraannuttaminen läheisistä ei ole lastakaan kohtaan oikein, mutta joskushan siihen on kuitenkin ihan pätevä syy.

Vierailija kirjoitti:

Nythän sitä on pohdittu, että isovanhemmatkin saisivat tapaamisoikeuden (lastenhuoltolain uudistus). Toisaalta ymmärrän, koska vieraannuttaminen läheisistä ei ole lastakaan kohtaan oikein, mutta joskushan siihen on kuitenkin ihan pätevä syy.

Voi lapsi parkoja. Pitää säätää lakeja, että heillä olisi oikeuksia. Miten pitkälle tämä vanhempien itsekyys vielä menekään?

Mikäköhän

Näyttää, että erovanhemmat eivät aina tiedosta tosiasiaa ja lastensuojelulain sisältöä. Lapsillahan se oikeus on tapaamisiin. Ei äidin määrättävä asia. Sitä saa ihmetellä. Rakastaako äidit lapsiansa ollenkaan. Jos äiti on sitä mieltä, että lapset eivät saa olla tekemisissä isovanhempiensa kanssa. Onko äiti kysynyt lapsiltansa haluavatko lapset tavata isovanhempiaan. Kun lapset kasvavat, kyselevät mummosta ja vaaristaan. Tunteeko äiti pistoa rinnassaan. Ei kait tapaamisista edes lakia pitäis olla. Sehän pitäis olla itsestään selvyys.

Riippuu isovanhemmista. Itse en antaisi tavata eron sattuessa ja ihan syystä. Jo suhteemme alusta he ovat tehneet minulle hyvin selväksi että en ole hyvä heidän pojalleen (syntinen huor...). Ja koska lapsemme syntyivät avoliittoon hänen olisi ollut heidän mielestään parempi olla syntymättä ja väärääkin sukupuolta sattui olemaan. Appiukko on mielipuoli joka pitää perhettään henkisesti alistettuna ja anoppi rakastaa uhriutumista (tarjottu apua eroon ei halua ei näe mitään vikaa että mies haukkuu nartuksi tuuppii ja tönii yms yms.) Elikä ihan lapsieni psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta kieltäisin kontaktit heihin.

Äiskän tilanne tietenkin on omassa arvossaan. Mutta tavallisissa perheissä, isovanhempia rakastavissa lastenlasten suhteissa on hyvin vaikea ymmärtää eroäitiä, joka katkaisee suhteet isovanhempiin. Vaikka isovanhemmat eivät ole puuttuneet eroon eikä perheen välisiin riitoihin. Onko se omaa häpeää? Tuskaa? Kuinka silloin voi kohdata lähipiirinsä? Ymmärtää lasten tunteita?