Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako muita korkeakouluopiskelijoita valmistuminen?
29.10.2016 |
Viimeinen vuosi yliopistossa meneillään, ensi kesäkuussa saan paperit ulos.
Ensinnäkin, haen koko ajan harjoittelupaikkaa keväälle, ja jo harjoittelu ahdistaa - pelkään valitsevani aivan väärän paikan, moni samaa alaa opiskeleva tuttu kun on päässyt töihin suoraan harjoittelusta. Harjoitteluun on muuten vaikea päästä valmistumisen jälkeen. Tuntuu siltä, että jos en työllisty harjoittelusta niin en sitten koskaan...
Alan työtilanne ahdistaa, koska se on huonontunut selvästi siitä ajasta kun hain yliopistoon - kaiken lisäksi tuolloin lupailtiin parempaa työtilannetta talouden noustessa, vaan tuota nousussuhdannetta tässä odotellaan edelleen... Luvassa on pelkkää pätkää ja vakituisia työntekijöitä potkitaan yrityksistä koko ajan pihalle.
Jatko-opiskelu on yksi vaihtoehto koska olen pärjännyt opinnoissa hyvin, mutta se se vasta ahdistaakin! Työtön tohtori on vielä surkeampi tapaus kuin työtön maisteri. Omalla alalla saa yleensä väitöskirjan tekoon rahoituksen suhteellisen helposti, mutta post doc -vaiheen kilpailu on mennyt mahdottomaksi yliopistojen perustutkimuksesta sekä yritysten tutkimuspuolelta tekemien leikkausten vuoksi.
Ja kaiken lisäksi jos en työllisty tai jatka suoraan jatko-opintoihin, täydentävien opintojen tekeminen on tehty todella hankalaksi koska toiseen tutkintoon ei saa enää opintorahaa (mulla jo valmiiksi mietitty ammattipätevyyttä täydentävä opintokokonaisuus). Alumnina saisin tehdä opintoja ekat 1-2 vuotta valmistumisen jälkeen maksutta, mutta työkkäri laskee nuo sitten jossain tietyssä opintopistemäärässä täyspäiväiseksi opiskeluksi = en saisi tukea mistään (ei opintotukea eikä työkkäreitä).
Oonko ainoa jolla on yhtä mahdoton tilanne?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdisti aikanaan, mutta sitten sairastuin ja se ahdistus siitä valmistumisesta ei ollut mitään tähän kärsimykseen verrattuna.
Ahdistaa! Olen opintojen loppivaiheessa, eikä valmistuminen hirveästi houkuttele, kun työtilanne on mitä on. Tekisin vaikka asiakaspalveluhommia ihan mielelläni, mutta niihin olen ylikoulutettu. Oman alan työt on kiven alla. En valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin, niin en oikein tiedä, mikä paikkani olisi työelämässä. Olisin omasta mielestäni hyvä tutkija, mutta työtön tohtori on kyllä melkeimpä pahin mahdollinen vaihtoehto. Olen miettinyt tekeväni vielä harjoittelun ulkomailla, ehkä se vähän selkiyttäisi ajatuksia ja ainakin saisin kokemusta vaikka möllöttäisin sitten akateemisena työttömänä valmistumisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa! Olen opintojen loppivaiheessa, eikä valmistuminen hirveästi houkuttele, kun työtilanne on mitä on. Tekisin vaikka asiakaspalveluhommia ihan mielelläni, mutta niihin olen ylikoulutettu. Oman alan työt on kiven alla. En valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin, niin en oikein tiedä, mikä paikkani olisi työelämässä. Olisin omasta mielestäni hyvä tutkija, mutta työtön tohtori on kyllä melkeimpä pahin mahdollinen vaihtoehto. Olen miettinyt tekeväni vielä harjoittelun ulkomailla, ehkä se vähän selkiyttäisi ajatuksia ja ainakin saisin kokemusta vaikka möllöttäisin sitten akateemisena työttömänä valmistumisen jälkeen.
Täällä sanasta sanaan samat pohdinnat
Valmistuin kesällä erinomaisin arvosanoin maisteriksi ja työttömyys kyllä koettelee minua, lannistaa. Haen aktiivisesti omaan alaani ja osaamiseni kytkeytyviä töitä, kehitän verkostojani sekä työnhakutaitojani ammattijärjestön koulutustilaisuuksissa ja perehdyn onnistuneen rekrytoimisen salaisuuksiin kirjallisuuden avulla. Avoimia työpaikkoja on hirvittävän vähän ja avoimiin hakemuksiin saa vastaukseksi kiitos, mutta ei kiitos. Vähän aikaa sitten hain kiinnostavaan, mutta pienipalkkaiseen ja osa-aikaiseen projektiassistentin työhön, johon miltei sadan hakijan joukosta valittiin tohtori. Kenties nykypäivän työmarkkinatilanne ahdistaa vielä enemmän työttömiä tohtoreita kuin maistereita.
Haluasin kokea itseni tarpeelliseksi osaksi yhteiskuntaa ja tehdä mielekästä työtä, josta saisin palkkaa. En kaipaa suuria tuloja, vaan työtä, jossa saan käyttää taitojani ja oppia uutta. Tähän mennessä olen jo kohdannut epäluuloja siitä, miksi maisteri hakee alaansa liittyvää matalapalkkaista työpaikkaa, johon voitaisiin palkata joku alemmalla tutkinnolla. Siksihän minä sitä työtä haen, jotta pääsisin työelämään ja mielenkiintoisiin työtehtäviin kiinni - palkan suuruudella ei niinkään ole väliä. En tavoittele kuuta taivaalta, vaan tietotaitoihini liittyvää työtä. Opintojen aikaisista työsuhteista ei ole tähän mennessä ollut etua, sillä uusien palkkatyösuhteiden sijaan henkilöstöä lomautetaan tai irtisanotaan. Kaikesta huolimatta on varmaankin pakko lähettää hakemuksia tarjoilijaksi, siivoojaksi ja joulukorttien lajittelijaksi, vaikka todennäköisesti mainittuihin tehtäviin palkataan mieluummin alalle koulutettu kuin tehokas, työhön motivoitunut ja oppimaan innokas korkeakoulutettu.
Onneksi minun on mahdollista kehittää osaamistani opiskelemalla sivutoimisesti (harrastuksenani) avoimessa yliopistossa. Jokainen TE-toimiston yhteydenotto ahdistaa, sillä palveluiden sunnittelussa on huomioitu korkeakoulutettujen työttömyys kehnosti. Heti aluksi minulle annettiin tiedote alkeistason työvoimakoulutuksesta aiheesta, jota olen opiskellut sivuaineena yliopistolla; mitä hyötyä tästä olisi ollut minulle? Tietysti minut olisi tällä tavoin siivottu tilastoista työttömästä koulutettavaksi, näennäisaktiiviseksi. Pakollisessa työllistymisinfossa käytiin puolestaan läpi työttömäksi ilmoittautumiseen liittyvät asiat, jotka oli vähemmän yllättäen ollut pakko tietää jo työttömäksi ilmoittautuessa. Tilaisuudessa jaettavaan kaavakkeeseen piti täyttää tietoja siitä, onko joskus onnistunut saamaan jopa kiitettäviä arvosanoja ja mitä koneita koulutuksessa on opittu käyttämään. Lisäksi kehotettiin puhumaan työnhausta kotiväen kanssa, jotta kuulee kokemuksia työllistymisestä. Noh, valmistuin kiitettävin arvosanoin ja monen muun yliopistokoulutetun tapaan en ole kouluttautuessani käyttänyt kuin tietokonetta. Kotiväkeeni kuuluu aviomieheni ja työllistymiskokemuksia on minullakin elämän varrellani.
Kaiken kaikkiaan asiointi TE-toimiston kanssa on byrokraattista: mainitemaani sivutoimista avoimessa yliopistossa opiskelemista varten tarvittiin viiden virkailjan hyväksyntä. Pelkään, että seuraavassa yhteydenotossa minut usutetaan tekemään palkatonta työkokeilua, vaikka työtaitoni, motivaationi ja asenteeni soveltuvat aivan tavanomaiseen palkkatyöhön. Elämäni on sosiaalisesti aktiivista, enkä nuku pitkälle aamuun, joten minun ei tarvitse "kuntoutua" työttömyyteni vuoksi. Tavoitteeni on saada mielekästä palkkatyötä - onko se nykyään liian suuri vaatimus? Tsemppiä kaikille valmistumisen kynnyksellä ja aktiivista otetta työn etsimiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun valmistumisesta tulee jo kolme vuotta ja viimeiset kaksi vuotta olen tehnyt siivoushommia, koska vuoden työttömyyden jälkeen hain vain jotain, koska en jaksanut enää työttömyyttäkään.
Voin kertoa, että toivo on jo mennyt :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuh- samat mietinnät myös täällä. Itse tein sen ratkaisun, että valmistuin ja pidin erään nollatuntisopimukseni voimassa ja tein silloin tällöin tarjolla olevat vuorot. Työkkäri jättää silloin rauhaan, kun on edes joku työ, vaikka siitä ei mitään palkkaa saisikaan. Ongelma onkin se, että nyt kun haluaisin vuoden työttömyyden jälkeen opiskella työttömyysetuudella ammatin, niin se ei onnistukaan koska en varsinaisesti ole työtön, onhan minulla tuo mainio työsopimus jonka turvin tein viimeksi työvuoron elokuussa...
Mutta jos se yhtään aloittajaa lohduttaa, niin tuo on varmasti kaikille paitsi lääketieteellisessä opiskeleville yhteinen kokemus. Silloin, kun itse hain yliopistoon, niin alalle lupailtiin työvoimapulaa ja kaikki valmistuneiden kyselyt povasivat maksimissaan 5% työttömyyttä. Silloin ei käyny pienessä mielessäkään, että valmistuisi työttömäksi, ja vielä opintovelka ylimääräisenä riesana.
Tuntuu vielä lisäksi niin kohtuuttomalta, että ahkera, sosiaalinen ja monitaitoinen nuoriso sivuutetaan työelämästä samalla, kun paljon vähemmällä osaamisella ja motivaatiolla varustettu keski-ikäinen massa voi porskutella yhdessä työpaikassa eläkkeelle asti ja samalla haukkua nuoria laiskoiksi. Voi huokaus kun jokainen poliitikko olisi nyt meidän asemassa, niin varmasti jotain alkaisi tapahtua. Siihen asti ei auta kuin lohduttautua sillä, että työttömiä maistereita on yli 20 000, eli ei tästä sentään yksin tarvitse kärsiä...
Ei ollenkaan. Oikein odotan sitä, että pääsen opintotuelta työttömyystuelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä oikein opiskelette kun ette löydä työpaikkoja?
Täällä myös yks lisää. Huh, tuntuu vaan niin toivottomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huoleta. Minulle on kertynyt paljon alani työkokemusta myös kansainvälistä. Ensisijaisesti etsinkin työtä ulkomailta niinkuin tekee moni muukin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein opiskelette kun ette löydä työpaikkoja?
Dippainssiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ahdista enää. Olen vastaantulevaa liikennettä, duunari, joka meni kymmenen vuoden pakertamisen jälkeen yliopistoon toteuttamaan haaveitaan. Lukion jälkeen matkalla oli pari pientä perhe-elämän muuttujaa, joten juutuin suunnitelmaan B (ammatti ja töihin), ja olen nyt kolmeseiskana vasta valmistumassa todella mielenkiintoiselle alalle, jonka työllistävyys on surkea, kuten monilla muillakin.
Olen säilyttänyt aiemman työpaikkani, ja voin aina palata niihin hommiin takaisin, jos muu ei onnistu. Pitkin hampain - olisihan se toki pieni pettymys, sillä olen menestynyt opinnoissani erinomaisesti....ehkei kuitenkaan niin paha kuin niille, jotka putoavat ensimmäistä kertaa tikkailla alaspäin valmistuttuaan ja joutuvat ylikoulutettuina hakemaan kyseisiä duunarihommia.
Mitään kiirettä en pidä, suunnittelen jatko-opintoja. Niissä ikä ja aiempi työura eivät paina, päinvastoin. Teen parhaani, ja jos se ei riitä, syy ei enää ole minun. - Otetaan näistä opiskeluvuosista kaikki irti, koska tulevasta ei kukaan tiedä. Haluaisin uskoa, ettei sivistys ole koskaan turhaa. Opiskelun vapaus on ollut jotain upeaa, enkä survoudu takaisin kellokorttilaatikkoon ennen kuin on ehdoton pakko. Mitä enemmän tulee ikää, sen vähemmän mitään on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein opiskelette kun ette löydä työpaikkoja?
Metallitekniikkaa teknillisessä yliopistossa.
Opiskelen kasvatustieteitä.
Helsingin yliopiston esittelytekstin mukaisesti tutkinto "antaa opiskelijalle laaja-alaiset valmiudet alan tutkimustyöhön, asiantuntijatehtäviin ja kehittämistyöhön. Koulutuksesta valmistuneiden tehtävien kirjo on laaja ja työllistyminen on hyvä. Valmistuneet sijoittuvat esimerkiksi koulutuksen suunnittelu- ja kehittämistehtäviin sekä organisaatioiden ja henkilöstön kehittämis- ja koulutustehtäviin. Kasvatustieteilijät toimivat myös erilaisissa tutkimus-, selvitys- ja muissa asiantuntijatehtävissä sekä vaativissa ja monipuolisissa opetus- ja koulutustehtävissä. Valmistuneet ovat sijoittuneet yksityisiin yrityksiin, erilaisiin järjestöihin, valtion ja kunnan palvelukseen sekä yliopistoihin ja muihin tutkimus- ja oppilaitoksiin."
Valmiudet tutkinto kyllä antaa, mutta valitettavasti juuri organisaatioiden kehittäminen ja erilaiset koulutusektorin hallintotehtävät ovat jääneet laman alle ja samalla meitä valmistuu joka vuosi lisää pyörittelemään peukaloita. Harmillista on se, että meidän alallamme käydään jatkuvasti yt-neuvotteluita, jolloin työttömäksi jää runsaasti myös kokeneita ammattilaisia hakemaan samoja työpaikkoja meidän valmistuvien kanssa. Saas nähdä kuinka tässä käy sitten, kun lopulta uskaltaa ottaa paperit ulos. Feel you ap!
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen kasvatustieteitä.
Helsingin yliopiston esittelytekstin mukaisesti tutkinto "antaa opiskelijalle laaja-alaiset valmiudet alan tutkimustyöhön, asiantuntijatehtäviin ja kehittämistyöhön. Koulutuksesta valmistuneiden tehtävien kirjo on laaja ja työllistyminen on hyvä. Valmistuneet sijoittuvat esimerkiksi koulutuksen suunnittelu- ja kehittämistehtäviin sekä organisaatioiden ja henkilöstön kehittämis- ja koulutustehtäviin. Kasvatustieteilijät toimivat myös erilaisissa tutkimus-, selvitys- ja muissa asiantuntijatehtävissä sekä vaativissa ja monipuolisissa opetus- ja koulutustehtävissä. Valmistuneet ovat sijoittuneet yksityisiin yrityksiin, erilaisiin järjestöihin, valtion ja kunnan palvelukseen sekä yliopistoihin ja muihin tutkimus- ja oppilaitoksiin."
Valmiudet tutkinto kyllä antaa, mutta valitettavasti juuri organisaatioiden kehittäminen ja erilaiset koulutusektorin hallintotehtävät ovat jääneet laman alle ja samalla meitä valmistuu joka vuosi lisää pyörittelemään peukaloita. Harmillista on se, että meidän alallamme käydään jatkuvasti yt-neuvotteluita, jolloin työttömäksi jää runsaasti myös kokeneita ammattilaisia hakemaan samoja työpaikkoja meidän valmistuvien kanssa. Saas nähdä kuinka tässä käy sitten, kun lopulta uskaltaa ottaa paperit ulos. Feel you ap!
""Koulutuksesta valmistuneiden tehtävien kirjo on laaja ja työllistyminen on hyvä.""
- Ja sinä uskoit?
up!