***Se on TORSTI syysystävät***

syy on selvä - sain juuri pomolle laitettua sähköpostia töihinpaluusta. Tällä hetkellä yököttää koko ajatus. Ei varsinaisesta työnteosta, mutta siitä kaikesta mitä työhönpaluu tarkoittaa...



Pile: Unohdin aamutohinoissa lähettää sulle extrajaksamista. Ei vielä ole kokemusta, mutta juuri tuota sairastamista (niin lapsen kuin omaa)pelkään joka kerta kun mies lähtee työmatkalle. Yksin kun on vastuussa niin pelkää, ettei oma jaksaminen vaan riitä- hyvä, että riittää ihan perusrutiiniin :-/ Onneksi sulla on taustajoukkoja saatavilla, ja tosi kiva, että pääset huomenna herkkuilemaan!



Jotain muutakin piti kirjoitella, mutta tuo työkauhu valtasi joka sopukan :-(



Keilin

Pile:Kiva et pääset huomenna,kyllä ihminen ilman koulutusta pärjää mut tapaaminen on eri juttu.Asiat tärkeysjärjestyksee :-)



Keilinille jaksua kouristusten kanssa!Millon sulla työt alkaa?Minne typykkä menee hoitoon?



Pää lyö tyhjää ja taistelen täällä suklaan himon kanssa..kaapissa olis!



jatu

Tea ja Ankkis: Minulla on kuparikierukka, kun nimenomaan halusin hormonittoman ehkäisyn. Ei tunnu hyvältä tämäkään ei ....Tulppariskin takia pillerit epäilyttää. Sukurasitetta on sen verran. On tämä naisena olo välillä niin hankalaa. Eikä mies edes muistanut naistenpäivänä kukilla, mokoma!!



Keilin: Täälläkin työn aloitus ahdistusta ilmassa. Ajatuksissa olet!



Mimmuli: Voih kuinka upeasti jaksat asioita hoidolle ja osaat pitää langat käsissä. Kodin, Nöösän, rakennuksen, oman työnhaun ja kaiken muun hoitaminen...Huhuh huh! Ihan super olet! Toivottavasti ehtisimme pian näkemään, mutta älä ota siitä stressiä. Me emme täältä mihinkään katoa : ) Ajatuksissa olette kovasti! Näemme sitten kun teillä kiireet helpottavat. Jaksamisia ja halauksia!!



Nyt täytyy pakata poika autoon....jaahas ensin kakkelis vaipan vaihtoon. Lähdemme vähän päiväkahveile kavereille. Jee saa makeaa mahan täydeltä!!



Hormonihirviö-@iti

Seuraavan tekstin tarkoitus ei ole arvostella ketään tai mitään, ei ottaa kantaa toisten elämään tai siihen miten sitä elää. Tarkoitus on vaan positiivisella mielellä kirjoitella ajatuksia, enemmän melkein itselle, mutta ehkäpä joku muukin saa niistä pontta arkeensa. Kun niin moni on mielen mataluutta valitellut. Itseensä ottaminen on kielletty!



Jokunen ajankohta sitten tämä mamma havahtui katsomaan itseään tiukasti peiliin, jokainen aamu tuntui alkavan ajatuksesta ¿Minen jaksa¿ ja jokainen päivä loppui samalla lailla. Koti tuntui velvollisuuspesäkkeeltä, lapsi ei nukkunut ja touhusi aina mitä ihmeellisimpiä asioita. Päätin, että en halua elää niin, tahdon nauttia, koska A) pieni piiperö on sen ansainnut B) minä olen sen ansainnut C) koko perheemme hyvinvointi on sen ansainnut ja D) en halua olla kotona pelkästään siksi, että en halua viedä Mottia hoitoon, vaan myös siksi, että haluan nauttia elämästä kotona yhdessä Motin kanssa.



Alkoi tiukka kaksinpaini omantunnon kanssa siitä, mikä mättää. Tätä painia ei tule käydä sellaisella asenteella, että mä olen täys paska (anteeksi), huono äiti ja kaikki muut tässä maailmassa tekee kaiken muun paremmin. Keskustelu käydään tervettä itsekritiikkiä käyttäen ja laittamalla tärkeysjärjestykseen ne asiat, jotka juuri minun elämästäni tekevät elämisen arvoisen, mielellään kuitenkin niin, että se sama elämä on elämisen arvoinen läheisillekin. Lopultakin on rohkeaa sanoa itselleen, että tätä minä en ole tehnyt hirvittävän hyvin, tarkoitan sellaisella terveellä tavalla, että asialla haluaa myös aktiivisesti tehdä jotakin. Ei niin, että päivästä toiseen kokee olevansa oman elämänsä uhri ja hakkaa päätään seinään.



Itsekritiikki auttoi katsomaan omaa arkea toisesta näkökulmasta ja hakemaan ratkaisuja. Tänään voin sanoa olevani tyytyväinen, elämme hallittua arkea, jossa voimme pääosin hyvin tärkeitä negatiivisia tunteita unohtamatta. Päivässä on selkeä rytmi, sellainen, jossa Motti saan äidin huomion kokonaan ja myös äiti saa välillä tehtyä itselleen tärkeiksi kokemiaan asioita. Kokopäiväinen viihdytysautomaatti minä en pysty olemaan, mutta läsnä, aktiivisesti kuulolla kyllä ja aktiivisesti tavoitettavissa ilman että minua tarvitsee joka kerta tulla hakemaan, sen voin myös tehdä.



Tottakai elämässä on asioita, joille ei voi mitään. En voi parantaa Motin allergioita, vaikka minua kuinka paljon ne kypsyttää. Aina en myöskään voi jaksaa ja huono päivä voi olla sekä minulla että Motilla miestä unohtamatta. Mutta ei jokainen päivää saa olla huono, ajattelen minä. Minun asenteiden muutos on näkynyt paljon arjessamme, esimerkkinä Motin nukahtamisasioiden hoito, kun viimein pystyin myöntämään, etteivät ne meidän nukkumaan meno kuviot niin ihanteellisia sitten olleetkaan. Ainakaan niin ihanteellisia, että vilkas poika olisi nukahtanut (Kiitos vaan vinkeistä edelleen!).



Edelleen haluan sanoa, ettei tämä tarkoita sitä etteikö minulla olisi myöskin huono äiti fiiliksiä ja että tässä jotain täydellisyyttä tavoittelisin. Tuskin kukaan kuitenkaan esimerkiksi viihtyisi pitkään työpaikassa, jossa arki aina tuntuisi kovin hankalalta, kotoa ei vaan voi häipyä, mutta paljon siihen omaan ja lapsen olotilaan voi kuitenkin vaikuttaa.



Voimia arkeen jokaiselle!



Aavis ja Motti



PS: Taas kerran mainostan, että nyrkkeilysäkki arjen tuomien haasteiden purkajana on halpa ja hyvä konsti;))

viisaita pohdintoja. Otin muuten kerran kirjoituksestasi oppia. kirjoitit että toisinaan vaan makoilet Motin kanssa,ihmeempiä tekemättä. Mulla on taipumusta samaan kuin Tea,eli suoritan arkea. ole opetellut väliin vaan olemaan lapsen kanssa. Pötköttelemään olkkarin levitetyllä sohvalla,kun V kiipeilee päällä tai pötköttää vieressä.



Aamulla ajattelin ,kääk pakkasta -20 mitä ihmettä tehdään tää päivä. nooo...ulkona aamupäivällä piipahdettiin aamusta ei maistunut pojalle kuin maito,mutta kappas päikkyjen jälkeen bataatti-perunasose maistui. sit mentiin " kylpemään" V leikki vesileikkejä ja mä liottelin ja raspasin kantapäät.siinä meidän tän päivän ohjelma. kiva päivä ollut!



tiivii,odottaa et mies tulee kotiin ja häippäsee sit omille menoille

Minä taidan olla niin hölmö ja yksinkertainen, etten tunne mitään huonommuutta äitiydestäni. Täydellinen ne ole, en läheskään, mutta parhaani yritän. Kun se riittää mulle, se riittää ympäristölle. Ajattelen ylensäkin asioista sitten, että hommat tehdään niin hyvin kuin pystytään, ettei sitten tartte vanhana miettiä, että olis pitänyt toisin. Jossain asioissa varmasti huomaan jälkikäteen, että olisin voinut tehdä toisin. Mutta siinä tilanteessa, sen tiedon varassa, mikä minulla oli, tein mahdollisimman hyvän ratkaisun. Sille ei sitten voi enää mitään ;). Ja kasvatusjutuissa uskon, etten voin saada mitään peruuttamatonta aikaiseksi. Varmasti lapset ovat aikuisena erimieltä minun joistakin päätöksistä ja tavoistani toimia, mutta näin se vaan menee.



Meilläkin arkipäivissä on aika tarkka rytmi ja ulkoillaan päivittän. Tämä auttaa myös minua kummasti. Viikonloppuisin, kun on molemmat vanhemmat kotona, eletään vapaammin. Myös omat harrastukset ja menot, auttavat minua pysymmään tyytyväisena ja silloin olen taas vähän parempi äiti ja vaimo (ja nainen). Elän hyvin vahvasti tässä hetkessä ja yritän aina nähdä asioiden paremmat puolet. Ei haikaile sitä, mitä ei ole, vaan nautin siitä, mitä minulla on.



Kysykää multa 10-vuoden kuluttua samaamieltä ;)?

Mun täytyy sanoa, että mun kompastuskiveksi just nyt on muodostunut se, että millä jaksaa ottaa sen elämän haltuunsa ja lakata vässyilemästä.



Lievänä! :) masennuspotilaana on myös sanottava se, että aina ei pysty vaan päättämään, että elämä onkin kivaa ja minulla menee hyvin. Tai no, voihan senkin päättää, että hakee apua. Kipii, ehkä olen sittenkin toiminut oikein:)



Enempää en jaksa selitellä, kun kuulostan muuten taa ihan änkyrältä:) Aavis, olet ihan oikeassa, sitä ei ollut tarkoitus kyseenalaistaa!



Meillä on tänään ollut parempi päivä joka tapauksessa! Aamu alkoi miten alkoi, mutta ulkona oli kiva sää ja suht sujuvasti päästiin kotimatka. Sitä ongelmaa mulla ei muuten ole, että pitäis suorittaa koko ajan jotain. Aamuisinkin otetaan rennosti ja lähdetään puistoon myöhään. Sekin tietty sen takia, että haetaan esikoinen samalla. Minä hyvällä omallatunnolla laitan tytöt kummankin kerran päivässä katsomaan piirrettyjä, että saan itse omaa aikaa ja yleensä en käytä sitä mitenkään tehokkaasti, vaan lorvin vaikka täällä. Minä tavallaan tiedän jaksamiseni rajat ja välillä jaksan enemmän ja välillä vähemmän. Välillä vaan se vähemmän jaksaminen aiheuttaa 5 koneellista pyykkiä ja kaikki melkein ilman puhtaita vaatteita ja kämppä kauheassa kunnossa. Siinä vaiheessa jaksamattomuus saa aikaan tosi negatiivisia fiiliksiä suuntaan jos toiseenkin eikä hommiin ole silti yhtään sen helpompi tarttua.



Jatuliini, tota sun leikkiä oisin leikkinyt eilen tai toissapäivänä:) Tänään on tosiaan vähän parempi olo. Suunnittelin jopa viikonlopun ruokia ja ostelin aineksia kaupasta. Hesarissa oli kivoja bataattiruokien ohjeita. Vaihtelua ruokalistaan! Kevättä rinnassa:) Lumet hus pois ja puutarha kukkimaan:)



Vuokatti kutsuu reilun viikon päästä, siihen saakka voi kyllä olla ainakin niillä seuduilla lunta! Ihanaa, keväthangille ja rinneravintolan terassillekin kenties...



T: Ynis

Upea päivä ollut! Siis ulkona. Mulla kyllä jo parempi mieli, koska juttelimme puhelimessa miehen kanssa ja pääsimme hyvään alkuun. Nyt on positiivinen olo. Pian saamme jutella kasvokkain ja saa pyytää sekä antaa anteeksi. Hyvillä mielin siis olen :) Enää kun ei purista rinnasta.



Aaviksen kanssa paljolti samaa mieltä. Tosin, ne huono-äiti-fiiliksetkään ei aina pahasta ole. Jos siis ne eivät lamaannuta vaan vievät asioita eteenpäin ja saavat muutosta aikaan. Nämä huonot fiilikset saavat ainakin minut usein pohtimaan asioita ja saan hyviä keskusteluja aikaan ystävien kanssa. Tänäänkin ollut taas päivä kun postit ovat lennelleet bittiavaruudessa ystävien kesken tiuhaan tahtiin.



Jeps. Mies tulee pian joten lähden selvittämään iltaista/aamuista vyyhteä.



Alli - rakentavalla mielellä

taas kaikesta tuesta ja muusta.



Yö oli taas mielenkiintoinen. Tänään koitin jo nyt hyvissä ajoin puhua Pekalle,että ens yö sitte nukutaan koko yö. Varmaan siitä on apua. Tais illallakin olla lämpöä ja sitte tuo nuha vaivaa. Mietin kyllä sitäkin, että pitäis ettiä miehen korvatulppia jostain, kun tuo rohina vaivaa mua, vaikka poika nukkuis.



Tänään oli esikoisen puheterapiakäynti, kun k on vähän vielä hukassa. Mutta ei tarvi mennä uudelleen, vaan riittää kun harjoittelee välillä kotona ja nätisti muistuttaa poikaa, että mites se olikaan. Äitini tuli tänne pienempien kanssa ja isä lähti meille kuskiksi. Silti oon ihan rättipoikkiväsyny. Johtuu tietenki tästä taudista. Kun ei ehtiny levätä eikä juoda tarpeeksi. Ja tultiin kuitenki sen verran myöhään, etten arvannu enää nukkua, että riittää sitte yöks unta.



Viikonlopun aikan vain pitäis saada ittensä kuntoon. Kun seuraavat kaks viikkoa on piisalle haastavat muutenki. Miehellä on työpäivien jälkeen ti-pe illat ja viikonloput kokonaan palomieskoulutusta tmv. Meinasin jo luopua taas tuosta kuoroprojekstistani tuon takia, mutta just soitin yhelle tutulle, joka kovasti tsemppas mua jatkamaan, kunhan tuun kuntoon. Appivanhemmat on kyllä luvannu auttaa. Että pitää nyt kattoa, miten tästä kuntoutuu. Että jos yritän jatkaa kuitenkin, kun ei oikein muutakaan harrastusta tai aikuismenoa oo tilalle.



Allille tsemppiä. Onneksi olit jo paremmalla mielellä.



Pilelle jaksuja.



Saamuskalle tätionnittelut!



T@hti, toivon mukaan riittävän hyvä äiti kuitenkin

Saamuskalle on pitänyt sanoa TUHANNESTI ONNEA TÄTIYTYMISEN JOHDOSTA!!!!



Tänään kun on ollut kitinä päivä, lähdin sitten kaupoille yksin iltasella. Luulisi, että sitä ostais itselleen jotain ikään kuin piristykseksi. Mutta ei. Ostin Onnille 2 housut ja kengät sisälle. Ja ne sitten käy keväällä ulkona. No, ostin sentään piristävän väriset sukat itselle ja hiusvärin. Väri on laitettu ja tulos vaikuttaa ihan kivalle.



Voi kääks. Laitoin yks päivä kaverille, jota näen tosi harvoin, viestin tästä meidän muutosta. Nyt vastas, että hänelläkin on jotain uutisia. Eikä kerro ennen kuin nähdään. On mun entinen työkaveri. Voi vidalis. Veikkasin heti raskautta tai kihlausta tai huipputyötarjousta. Varmasti jompi kumpi ensimmäisistä. Ainakin lauantaihin pitää nyt odottaa.



Nyt taidan laittaa koneen kiinni ja mennä sohvalle. On tänään tullut roikuttua täällä koneella aikalailla.



Aavis kirjoitit hyvin viisaita. Itse kyllä toisaalta tunnistan itsestäni ikuisen pessimistin (koska pessimisti ei pety,heh heh) ja tiedän, että pienen pienellä asennemuutoksella sais varmaan paljon aikaiseksi. Minäkin olen ottanut hankalina päivinä joskus " mallia" sinusta ja Motista, kuten Tiivikin. Jättänyt suosiolla touhuamisen sikseen ja maannut lattialla Onnin kanssa. Nykyään saattaa jopa sängylläkin viihtyä Onni. Se onkin oikein kivaa möyriä sängyllä ja naureskella ja kikatella:)



Nyt poistun.



Väsyneille unihiekkaa!!! Mulla on joku kevätväsykausi menossa kun nukuin viime yönäkin sikeästi 23-6 mutta ihan tilt över olen ollut, päikyistä huolimatta. Nolottaa ihan.



T-P

mutta Jatulle tuon rasvan huomenna. On jo laukussa:)



Oikeasti ei näytä muuta tekstiä tulevan:)



Suklaakakkua odotellessa...



T: Ynis

tämä suklaa todellakin on hyvää (vielä pari riviä jäljellä :))



Kauheasti olette viisaita puhelleet. Uskon minäkin Aavis: vain itseänsä voi muuttaa. Se on vain joskus niin kovin vaikeaa



Taas ilta kahden Antsan kanssa. Puoli seitsemältä tulimme kotia ja kahdeksalta jo oli poika unten mailla. On ihmeellisen rauhallista taas. Ei sitä huomaa, millaisen äänen saavat isommat lapset aikaan, ennen kuin ovat poissa. Äsken antoivat puhelimessa lentopusun ja lentohalin :) Huomenna ovat tulossa takaisin, parahiksi viikonlopun kisoja livenä katselemaan.



Suklaasta vielä takaísin suklaaseen: kyllä se todellakin auttaa ;) Tänään on vointi ollut jo aivan hyvä. Maistuvaa suklaakakkuhetkeä teille!



♥Saamuska ja nukkuva kuopus

Pelättyä hormonimyrskyä ei sitten tullut (ainakaan vielä tänään) ja Jatu arki iski kyllä täälläkin. Samaan aikaan meidän kanssa kotiutuivat tietenkin mummolasta myös mies, Sini ja koira. Ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia! :-)



Lila75 ja poppoo