Saitteko häälahjaksi jotain tosi järkyttävää?

kuinka PASKOJA lahjoja tuli saatua!



Grrr...

kuohuviinilasit, joissa toisessa luki sulhanen ja toisessa morsian, todella käyttökelpoiset siis ja sitten sellainen valkoinen posliininen koristelautanen, johon oli maalattu kullanvärisellä joku kyyhkynen tms.

Vierailija:

Kortti, jonka saimme oli mielenkiintoinen. Siinä oli meidän hääkutsusta leikatut siluettikuvamme ja niiden päälle oli piirretty musta pilvi, josta satoi vettä.

Kortin antaja on niin erikoinen, ettemme vieläkään oikein tiedä, mitä hän sillä tarkoitti.

saatiin sellainen rimpsureunainen tuplatyynyliina. Eikä sitä saa millään erilleen, se on sellainen pitkä säkki, ei siis mitään " keskirypytystä" (mistä joku puhui). Eli ei saa jaettua kahdeksi liinaksi.

Kamala, vaal.sin ja vaal.pun painatus, joku värssy. Huh. Ei olla käytetty. Pitäisi laittaa jonnekin " pois" , mutta ei sitä kukaan osta, tuskin viitsiin UFFin laatikkoonkaan laittaa...



Toinen kammo: ruma puinen (iso) seinäkello, jossa kellotauluna meidän hääkuva!! (kello tuli postitse siis häiden jälkeen). Kullanväriset viisarit. mauton kuin mikä.

Ei haittaa mua yhtään jos oli kahdeksas kahvinkeitin kun on viety, jos ei ole lahjalistaa tai kysyttäessä sanotaan että, nyt pitää vaan ihan ite miettiä...

ja jos kutsussa on tilinumero, niin 20e sit riittää. ei ole mun velvollisuus kustantaa teidän häitä, ja mua ei tarvii kutsuu jos ei halua seuraani vaan rahani (kaikki 320¿/kk)..

Ja ihan kun kahden hlön perheessä leipäkoneella olisi kauheesti käyttöä..

vai oliko mega-koon leipäkone?? olittehan laittaneet kutsuun maininnan että ette aio ikinä tehdä lapsia, pysytte kahden hengen taloutena, ja ette tykkää tuoreesta leivästä? ja jos lapsia sattuu siunaantumaan, niin halpa-hallista saa vanhaa leipää niillekin..

muutama kuppipari mietitytti aluksi, mutta niillekin löytyi käyttöä.



Kävin kerran hämäläisissä häissä ja hämmästyin todella, kuinka paljon ja kallista sinne oli ostettu. Kokonaisia astiastoja ja kattila sarjoja jne. Sen jälkeen tajusin, että todellakin häihin on tarkoitus satsata vähän enemmän kuin syntymäpäiviin tai muihin juhliin.



Kaveripiirissä ollaan kerätty yleensä lahjarahat yhteen ja ostettu yhdessä jotain vähän suurempaa ja mitä tiedetään hääparin varmasti haluavan. Ja silloin per nenä summa ei ole ollut niin suuri. Mutta, mutta kaikki ovat jo osallistuneet mm. polttarikuluihin, häät vaativat majoittumista, olemme järkänneet hääjuhlaan ohjelmaa, muutenkin auttaneet ja avustaneet . Joten toisille tulee todellakin talous jo vastaan. Enkä todellakaan usko yhdenkään hääparin siitä loukkaantuneen.



Sitten saimme itse lahjoja ja joskus olen löytänyt jonkun todella hyvän lahjan esim. itse maalatun taulun tai jonkun jutun jossa on yhteinen muistotaustalla. Silloin en ole katsonut hintaa. Yhdelle kaverille löysin taulun paikasta, josta tiedän hänellä olevan paljon muistoja, meillä yhteisiäkin. Ei maksanut paljon ja on hänellä vieläkin seinällä. Häistä jo 10 vuotta. Joten tässä kohtaa ei mielestäni hinnalla ole sillä tavalla väliä.



Ja jos rahani olisivat tosi tiukalla, niin kysyisin suoraan hääparilta, että voisinko jotenkin auttaa hääjärjestelyissä... meillä esim. sovittiin yhden sukulaisen kanssa (ihan omasta aloitteestani), että koska hän teki aikalailla hommia häihin, niin sanoin että eiköhän sovita, että tämä on teidän lahja. Sopi tosi hyvin molemmille.

Me saatiin veitsitukki, muuten olis ollu tosi hieno, muuta ruostuivat HETI kun keittiiöön vei, ihmeissämme niitä katseltiin, terissä luki vielä, että ruostumattomia pitäis olla. Ei olla iletty ikinä ottaa puheksi lahjan antajien kanssa, että olikohan viallisia, vai jotain halpajuttuja, eivät kuitenkaan mitään merkkiveitsiä. Harmittaa vain oma saamattomuus, kun en ole ilennyt kysyä, että oliko jotain takuuta. Maahantuojastakaan ei ole tietoa.



Lähisukulaisiltamme saimme maljakon ja koristelautasen, juuri sellaiset, mistä itse emme pidä, mutta tiedämme tuon sukulaisen pitävän sievinä. Tuossa harmittaa vähän se että miulle oli tosi tärkeää, että he tulivat todella pitkästä matkasta ja rahat ovat heillä vähissä, ja tiedän heidän ostaneen lahjat lämmöllä ja meitä ajatellen. Enkä minä ääliö pysty pitämään esineitä esillä. Tunnen itseni kiittämättömäski paskaksi..



Joitain muitakin häälahjoja oli, joille ei ole käyttöä löytynyt, mutta mitään emme ole pois heittäneet, kaikki on vintillä siististi tallella, jospa vaikka lapsemme niihin joskus ihastuisivat. Ja ovathan ne ihania muistoja häistämme!



Minusta häälahjan ostakoon kukin oman kykynsä mukaan. vaikuttaahan lahjan arvoon hääparin läheisyys, oma rahatilanne ym. Me (2 aikuista ja 2 taaperoa) olemme vieneet häälahjaksi hääparin keräämää astiastoa tai laadukkaita Sanellin veitsiä. Jos hääpari olisi meille etäisempi, veisimme häihin n.40-50¿ lahjan, läheisille ystäville tai sukulaisille lahja voisi hyvinkin olla 100¿ tai enemmän.



Koriste-esineitä on turha viedä, tai pussilakananoita ym, jos ei ole toivelistalla. Ihmisten maut ovat niin erilaisia, että harvoin sattuu oikeaan. Miustakin tuplatyynyliinat ovat aika kamalia. Jo siksikin, että musta on kiva, jos lakanat, tyynyliinat ja pussilakanat ovat samaa sarjaa, tai ainakin sävysävyyn.. Mielelläni ostan meidän lakanat itse, varsinkin meillä on tuplapeitto, häälahjaksi saadut pussilakanat (neljät..) ovat vielä paketeissaan käyttämättöminä, kun ei meillä ole edes normaalileveitä peittoja, joihin kävisivät.



Lahjalistaa meillä ei ollut, vaan jos joku kysyi, kerrottiin mikä on tarpeen.

mentiin maistraatissa naimisiin " salaa" .

Ei tullut mieleenkään että voisimme saada häälahjoja - mutta eikös vaan miehen junttisuku sieltä syvältä Savon korvesta antanut meille jos jonkinnäköistä " hiälahjaks" .

Olen luullut että kaikki ymmärtää asian olevan niin, että ei kutsua, ei lahjaa, mutta kappas vaan eivätpä tiedäkään.

Nyt meillä on sitten tosiaan kaikenmaailman monenkirjavia rumia pyyhkeitä, yäks. Ja tuntuu pahalle saada mitään kun ei tarjottu heille mitään juhlia.