Meidän perheen JALKAPALLOHELVETTI (nyt loppui harrastus)
Muutama varoituksen sana aiheesta lasten jalkapalloharrastus.
Täytyy nimittäin nyt itsekin todeta, että jalkapallonkin kohdalla lasten harrastuksesta onkin tullut pelkkää aikuisten rahanahnetta bisnestä. Vanhemmille myydään mielikuva, että juuri heidän kullannupuistaan voi tulla maailman ykkösjalkapalloilijoita ja tällä verukkeella sitten pumpataan kaikki raha mitä vanhemmilta löytyy.
Meidän perheessä jalkapalloharrastus aloitettiin reilu vuosi sitten. Paikallinen jalkapalloseura aloitti silloin raivokkaan ja näkyvän mainoskampanjan, johon törmäsi lähes joka paikassa. Muutaman kymmenen euron kk-maksua (tulee todellisuudessa vuositasolla maksamaan maltaita kahden lapsen tapauksessa) vastaan luvattiin lainapaita ja jalkapallo! Seuran jäsenetkin oli velvoitettu hankkimaan uusia jäseniä kuin pyramidihuijauksessa konsanaan!
Kaiken kukkuraksi tuo kk-maksu alkoi nousemaan sitä mukaan kuin kausi eteni - siis kun lapset olivat päässeet kiinni harrastukseen eivätkä vanhemmat enää raaskineet lopettaa. Korotusilmoituksia tuli jatkuvasti.
Ja kun rahat oli viety, vietiin vanhemmilta myös kaikki aika: lähes joka viikonloppu piti seistä ties missä myyjäisissä tai juosta lasten kanssa ovelta ovelle myymässä jotain helvetin ylihinnoiteltuja keksejä. Muut viikonloput sitten kuskailtiin lapsia maan ääriin kaiken maailman jalkapalloturnauksiin, jos ei oltu raatamassa talkoissa valmentajan tutun firman hyväksi (josta jalkapalloseuralle saatu korvaus jäi arvoitukseksi).
Myöhemmin uusi valmentaja halusi suuren maailman malliin tilauslinja-autokyydityksen ja sehän maksaa ihan sairaasti. Kiireisenä miehenä hän itse matkusti lentäen - mutta aikaa riitti silti yöpyä hotelleissa. Valmentaja maksatti tämän kaiken seuralla eli käytännössä hänen elättäminen maksoi kaiken lasten vanhempien rahan ja ajan. Silti valmennuksen hoiti 80-prosentisesti lasten vanhemmista kerätyt vapaaehtoiset jalkapalloa penkillä harrastaneet.
Lopulta selvisi, että seuran johdolla on kytköksiä mm. jalkapallon halliyhtiöön mikä selitti innokkuuden nostaa jalkapallohallin taksoja kauden edetessä. Näin saatiin alkukaudesta houkuteltua hyväuskoisia edullisin hinnoin. Myös varustehankinnat haiskahtivat, koska seura pakotti ostamaan ylihinnoiteltuja ("jäsenetuhintaan") varusteita muutaman kuukauden välein ja kauppias kuului sisäpiiriin.
Kustannusten jatkuva nousu nosti tunteita vanhempien joukossa ja jakoi porukan kahteen leiriin. Tämä peli meni siihen asteelle, että se näkyi jo lasten saamissa peliajoissa ikään kuin rangaistuksena siitä, että vanhempi on puhunut ääneen hillittömistä kustannuksista.
Lopulta keräsin rohkeuteni ja irtisanoin lapsemme ja koko perheemme moisesta touhusta. Hävettää ja nolottaa, että tuli sorruttua moiseen peliin ja säälittää ne, jotka lainarahalla jatkavat tuon bisneksen tukemista.
Eli miettikää kaksi kertaa ja selvitelkää jalkapalloseuran todelliset motiivit, kun ne taas agressiivisesti yrittävät maksimoida uusien harrastajien määrän.
Kommentit (63)
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005323043.html
Muutkin ovat saaneet tarpeeksi lasten jalkapalloharrastuksen muuttumisesta aikuisten businekseksi.
Ei ihme, että jalkapallon taso Suomessa on mitä on..
Jääkiekossa oppii käyttämään nuuskaa.
Jalkapalloilijat käyttävät huumeita. Siksi niitä joskus kuolee äkisti kentän pintaan.
Sanonko mitä! Kyllä oli taas niin turha "jalkapalloturnaus" viime viikonloppuna että pisti miettimään onko meidänkin perheellä tullut jo raja vastaan. >:(
Ensinnäkin auton parkki maksoi 10 €, sitten piti koko päivä olla turnauspaikalla ja ostaa lapsille ylihinnoiteltuja makkaroita ja limuja kymmenillä euroilla. Nämä saivat sitten pelata muutaman pikapelin onnettoman pienellä alueella ja värjötellä peliasu päällä kännykällä pelaten. Suurin osa ajasta oli pelkkää odottelua.
Jotenkin jalkapallo on pilattu tässä maassa. Maksaahan se jääkiekkobusineskin, mutta onpahan siitä busineksesta saatu maailmanmestaruuksia toisin kuin jalkapallosta.
Tuhansia euroja kirjoitti:
Muutama varoituksen sana aiheesta lasten jalkapalloharrastus.
Täytyy nimittäin nyt itsekin todeta, että jalkapallonkin kohdalla lasten harrastuksesta onkin tullut pelkkää aikuisten rahanahnetta bisnestä. Vanhemmille myydään mielikuva, että juuri heidän kullannupuistaan voi tulla maailman ykkösjalkapalloilijoita ja tällä verukkeella sitten pumpataan kaikki raha mitä vanhemmilta löytyy.
Meidän perheessä jalkapalloharrastus aloitettiin reilu vuosi sitten. Paikallinen jalkapalloseura aloitti silloin raivokkaan ja näkyvän mainoskampanjan, johon törmäsi lähes joka paikassa. Muutaman kymmenen euron kk-maksua (tulee todellisuudessa vuositasolla maksamaan maltaita kahden lapsen tapauksessa) vastaan luvattiin lainapaita ja jalkapallo! Seuran jäsenetkin oli velvoitettu hankkimaan uusia jäseniä kuin pyramidihuijauksessa konsanaan!
Kaiken kukkuraksi tuo kk-maksu alkoi nousemaan sitä mukaan kuin kausi eteni - siis kun lapset olivat päässeet kiinni harrastukseen eivätkä vanhemmat enää raaskineet lopettaa. Korotusilmoituksia tuli jatkuvasti.
Ja kun rahat oli viety, vietiin vanhemmilta myös kaikki aika: lähes joka viikonloppu piti seistä ties missä myyjäisissä tai juosta lasten kanssa ovelta ovelle myymässä jotain helvetin ylihinnoiteltuja keksejä. Muut viikonloput sitten kuskailtiin lapsia maan ääriin kaiken maailman jalkapalloturnauksiin, jos ei oltu raatamassa talkoissa valmentajan tutun firman hyväksi (josta jalkapalloseuralle saatu korvaus jäi arvoitukseksi).
Myöhemmin uusi valmentaja halusi suuren maailman malliin tilauslinja-autokyydityksen ja sehän maksaa ihan sairaasti. Kiireisenä miehenä hän itse matkusti lentäen - mutta aikaa riitti silti yöpyä hotelleissa. Valmentaja maksatti tämän kaiken seuralla eli käytännössä hänen elättäminen maksoi kaiken lasten vanhempien rahan ja ajan. Silti valmennuksen hoiti 80-prosentisesti lasten vanhemmista kerätyt vapaaehtoiset jalkapalloa penkillä harrastaneet.
Lopulta selvisi, että seuran johdolla on kytköksiä mm. jalkapallon halliyhtiöön mikä selitti innokkuuden nostaa jalkapallohallin taksoja kauden edetessä. Näin saatiin alkukaudesta houkuteltua hyväuskoisia edullisin hinnoin. Myös varustehankinnat haiskahtivat, koska seura pakotti ostamaan ylihinnoiteltuja ("jäsenetuhintaan") varusteita muutaman kuukauden välein ja kauppias kuului sisäpiiriin.
Kustannusten jatkuva nousu nosti tunteita vanhempien joukossa ja jakoi porukan kahteen leiriin. Tämä peli meni siihen asteelle, että se näkyi jo lasten saamissa peliajoissa ikään kuin rangaistuksena siitä, että vanhempi on puhunut ääneen hillittömistä kustannuksista.
Lopulta keräsin rohkeuteni ja irtisanoin lapsemme ja koko perheemme moisesta touhusta. Hävettää ja nolottaa, että tuli sorruttua moiseen peliin ja säälittää ne, jotka lainarahalla jatkavat tuon bisneksen tukemista.
Eli miettikää kaksi kertaa ja selvitelkää jalkapalloseuran todelliset motiivit, kun ne taas agressiivisesti yrittävät maksimoida uusien harrastajien määrän.
Tätähän se on. Eikä varmaan rajoitu pelkästään jalkapalloon.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyse jostain muusta. Väritetty tarina.
Poikani on pelannut nappulaliigasta lähtien muutamissa jpukkueissa. Joskus ongelma on vanhempien keskinäiset välit, joku ei vaan pärjää muiden kanssa. Joku haluaa alkaa pomottaa tms.
Rahaa joudutaan keräämään. Aikaa kuluu kentän laidalla. Useimmiten kaikki sujuu hyvin. Eikä maksutlaan ihan älyttömiä ole. Ei vaikka meillä on valmennusmaksutkin. Olisko n. 70 e kuukaudessa. Treenejä 3 kertaa viikossa. Pelit päälleEi paljon edullisempia harrastuksia ole
Meillä paini 25€/syyslukukausi ja sähly 70€/syyskausi. Ja monessa muussakin lajissa tuolla 70 eurolla harrastaa yhden kauden. Eli kyllä niitä halvempiakin on.... Eikä tarvitse leipoa ja myydä makkaraa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, vähän on toisenlainen kokemus itsellä. Esikoinen on nyt pelannut 10 vuotta jalkapalloa. Isänsä on joukkueen päävalmentaja. Olivat keväällä Keski-Euroopassa turnauksessa. Mieheni maksoi itse: lennot, ruuat, majoituksen (saman koulun lattialla kuin joukkuekkin), osansa vuokra-autoista joilla joukkue liikkui (ajoi niistä yhtä), paimensi 15:sta 14-vuotiasta aamu 7:stä ilta 23:een viikon verran. Ja tämän saman teki joukkueenjohtaja ja apuvalmentaja myös. Maksaa omat varusteensa (joukkueen johdolla on oltava yhtenäiset asut kentän laidalla), omat futiskenkänsä yms yms yms. Ainoa, minkä joukkue maksaa on valmentaja koulutukset, 1x vuodessa 1 viikonloppu jossain urheiluopistolla. Niin ja pojasta maksetaan ihan sama kausimaksu kuin muutkin maksavat, mitään palkkaakaan valmentamisesta ei tule. Että älä hauku lajia (äläkä edes seuraa) jos yhden joukkueen johto on läpimätää. Tee asiasta rikosilmoitus, jos et saa tilejä katsottavaksi muuten. Ja aina tietty auttaa, jos menee itse mukaan siihen toimintaan (vaikka rahoksi) niin ei tarvitse kiukutella kentän laidalla.
Mikä tuon kirjoituksen pointti oli? Jos jossain seurassa asiat hoidetaan päin peetä niin siitä ei sovi valittaa koska sinä (tai oikeastaan ukkosi) tekee niin kovasti ilmaisduunia ihan toisessa seurassa?
Pysytään kaukana jalkapallotouhuista.
PS. Jalkapallossa itsessään ei ole mitään vikaa.
Lapsi- ja nuorisourheilussa pyörii suuri raha. Urheilu liiketoimintana on yksi maailman suurimmista busineksista. Sen sisällä on todennäköisesti myös monia epäkohtia ja väärinkäyttäjiä. Jos monella muulla alalla vallitsisi niin epäyhtenäiset ja veteenpiirretyt toimintatavat esim. rahankeruussa, asiasta oltaisiin jo ärähdetty. Mutta varsinkin lapsiurheilussa pystytään vetoamaan sellaisiin tunnepitoisiin ja kasvatuksellisiin asioihin, että moni vanhempi menee halpaan.
Liikunta työllistää esim. saleja, kenttiä, ruoka- ja juomayrityksiä, valmentajia (tosin suuri osa on vapaaehtoisia, ja suuri kiitos heille), tekstiili- ja välinevalmistajia ja -suunnittelijoita.
Vanhempien kannattaisi olla tarkkoja siitä, mitä valitsevat lapsilleen lajeiksi ja seuroiksi. Hyviä seurojakin ja lajeja on paljon. Liki kaikki vanhemmat haluavat hyvää lapsilleen kustantamalla hyviä harrastuksia. Nyt nuo kustannukset ovat monesti karkaamassa käsistä, eikä syynä ole aina suinkaan lajin sisin olemus, vaan kaikki sen ympärillä oleva business. Asiaa kannattaisi tutkia syvällisemmin, eikä vain mahdollisen syrjäytymisen kannalta. Nimittäin jos perheellä ei ole varaa kaikkeen tähän touhuun, voi ainoa ratkaisu olla ottaa lapsi pois tutusta toiminnasta ja ystäväpiiristä.
Kyllä pitää olla vastuuton vanhempi, jos ei ota lainaa lasten harrastuksen tukemiseen. Siis meneekö oikeasti oma vanhanaikainen talousajattelu lapsen tulevaisuuden edelle?
Vaatii vanhemmilta aikaa ja rahaa seuratoiminta. Meillä pelas poika jääkiekkoa mutta jäi pois harrastuksesta kun vapaata oleskeluaikaa ei jäänyt tarpeeksi. Ei lapsilla ei vanhemmilla. Mikä järki siinä että lapsen harrastuksesta tulee koko elämä joka määrittelee perheen ajankäytön.
Vippifirman pyörittäjä kirjoitti:
Kyllä pitää olla vastuuton vanhempi, jos ei ota lainaa lasten harrastuksen tukemiseen. Siis meneekö oikeasti oma vanhanaikainen talousajattelu lapsen tulevaisuuden edelle?
2 vuotta vanhan aloituksen olisi voinut jättää nostamatta, kun ei sinulla ollut mitään viisaampaa kirjoittamista.
Maksetaanko sinulle jotain näiden vanhojen ketjujen nostosta, vai miksi sinä teet tätä?
Nykyään saa luottoja ja vippejä joilla voi maksaa harrastukset. Kuka enää nykyään tyytyy vain omiin tuloihin, eihän ne riitä kummoisenkaan elämiseen ja lapsi on lapsi vain kerran.
Kuka näitä vanhoja ketjuja nostaa ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vippifirman pyörittäjä kirjoitti:
Kyllä pitää olla vastuuton vanhempi, jos ei ota lainaa lasten harrastuksen tukemiseen. Siis meneekö oikeasti oma vanhanaikainen talousajattelu lapsen tulevaisuuden edelle?
2 vuotta vanhan aloituksen olisi voinut jättää nostamatta, kun ei sinulla ollut mitään viisaampaa kirjoittamista.
Maksetaanko sinulle jotain näiden vanhojen ketjujen nostosta, vai miksi sinä teet tätä?
Ei kai tällainen aihe ole mitenkään tiettyyn ajankohtaan sidottu?
Miksette vaihtaneet seuraa heti, kun nuita maksuja alkoi tulla? Olen itse aktiivisesti mukana erään seuran toiminnassa ja meillä on tavoitteena, että jokaisen lapsen on mahdollista pelata, eli tämä tarkoittaa sitä, että maksut ovat pienimmät mahdolliset ja valmennus ottaa huomioon myös aloittelevat pelaajat. Seuran jäsenmaksu vuosittain on lapsille 30€ ja kuukausimaksu 15€. Jos haluaa piirisarjaa pelata ja osallistua turnauksiin, ne maksut sitten jaetaan keskenään, eli pelkästään treeneissä käyminen on halpaa muihin seuroihin verrattuna. Peliasu on 50€. Joukkueet sitten itse päättävät, keräävätkö rahaa esim. talkoilla. Vanhemmilta ei juurikaan ole talkoilua vaadittu, ainoastaan turnauksiin huoltajiksi täytyy saada vanhempia mukaan. Toki sitten joukkueiden menestyminen on vähän sen mukaista, mutta mielestäni etenkin lasten seuroja johdettaessa ei voi mennä menestys edellä.
Tuo AP:n kuvailema tilanne on valitettavan yleinen etenkin kaupunkien menestyksekkäimmissä ja suurimmissa seuroissa, joissa usein sitten on liigajoukkue joko naisten tai miesten sarjassa. Seuran johto tietää, että hyvän maineen vuoksi aina riittää lisää tulijoita, joten vanhemmilta voidaan pyytää käytännössä mitä tahansa.
Ja Suomesta ei ole montaa jalkapallotähteä löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertaisia vanhempia, jos heille tuosta vaan myydään mielikuva, että heidän Oliveristaan saattaa tulla uusi Messi.
Kerro seuran nimi, niin muut osaavat välttää. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia, seura on KäPa.
Seura on Kyrön-Pallo eli Kyr-Pä
Meillä futis on pojalle niin tärkeä harrastus, etten voisi missään tilanteessa lopettaa sitä häneltä. Poika pelaa käytännössä aina kun voi. Kouluun menee vaan, että saa pelata välkillä, iltapäiväkerhossakin ei mitään muuta tee. Iltapäivällä kun mennään treeneihin ja tullaan kotiin ni jos kello antaa myöten ni jää pihalle pelaamaan. Seuraa voi aina vaihtaa, mutta harrastusta en voisi tuolta mitenkään lopettaa.
Hyvä harrastus on ja ainakin toistaiseksi ihan ykkösjuttu elämässä ollut pojalleni. Kyllähän vanhempien täytyy aina välillä osallistua, itse en ole voinut leipoa yms. muutakaan vielä, eikä se ole koettu ongelmaksi.
Ja lisäyksenä vielä, meillä ei ole edes autoa käytössä, mutta aina saatu jotenkin järkkäiltyä kyydit peleihin. Jos ei kyydit muuten onnistu, ja pyöräillenkin meille liian pitkä matka, niin tässä joukkueessa valkku tulee vaikka itse hakemaan kotoa, että saadaan poika kentälle.
Mulla ei ole muuta kun pelkkää positiivista tästä harrastuksesta ja seurasta jossa poika pelaa.
Minkälainen aikuinen antaa mieluummin rahaa vieraalle kuin aikaa omille lapsilleen?