Psykoterapeutti Heli Vaaranen: Nuoret muuttavat lapsuudenkodeistaan niin nuorena, että aivot eivät ole ehtineet kehittyä vielä aikuisiin mittoihin

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Tästähän taidettiin keskustella jo aiemminkin kuluneella viikolla. Minulle jäi epäselväksi, että mitä silloin tehdään kun Vaasalainen ylioppiaaksi kirjoittanut  19 vuotias nuori  saa opiskelupaikan  lääketieteellisestä tiedekunnasta, kuten Tampereelta, Turusta , tai Helsingistä  ja/tai Kuopiosta.  Miät nuoren on tehtävä? - Odottaa seuraavat 6 vuotta "kypsymistä"? Vaadittava, että vanhemmat muuttavat hänen mukanaan opiskelupaikkakunnalle? Entä jos nuorella on myös muita sisaruksia, kuten vuotta nuoremmat kaksoset? Muuttavatko he myös? Ja odottavat myös? - Entä jos kaikki kolme haluavat opiskella eri-paikoissa?

   

Mihin sellainen maailmanjärjestys yleensäkin perustuu, että ihmisen on aloitettava opiskelu yliopistossa tai korkeakoulussa 19-20 vuotiaana? Miksei opiskelun aloittamisikä voisi silloin olla esim. vasta 23-25?

19-20 vuoden ikävaatimus ei perustu ihmisten omiin toiveisiin, vaan se on jonkun muun asettama toive, ja pakote, joka aiheuttaa vain stressin. Eli kyseinen ikä on lähtöisin lähinnä talouselämän vaatimuksesta, jossa ensisijainen päämäärä on tehdä mahdollisimman paljon rahaa, eikä ihmisten parasta hyvinvointia.

Jos kerran aivot ovat kypsyneet vasta 25 vuotiaana, niin silloin opiskelujen ihanne aloitusikää voisi siirtää 23-25 ikään. Ihmiset elävätkin nykyään paljon vanhemmiksi, kuin sata vuotta sitten, mutta silti systeemi on edelleen sama esim. tässä asiassa. Aiemmin sen ymmärsikin, kun olivat lyhyt ikäisempiä, niin kannattikin aloittaa opiskelut 20-iässä.

Tämä kaikki vaatisi tietenkin nykyisten talousjärjestelmien muuttamista vähemmän rahakeskeisiksi ja suorituskeskeiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Tästähän taidettiin keskustella jo aiemminkin kuluneella viikolla. Minulle jäi epäselväksi, että mitä silloin tehdään kun Vaasalainen ylioppiaaksi kirjoittanut  19 vuotias nuori  saa opiskelupaikan  lääketieteellisestä tiedekunnasta, kuten Tampereelta, Turusta , tai Helsingistä  ja/tai Kuopiosta.  Miät nuoren on tehtävä? - Odottaa seuraavat 6 vuotta "kypsymistä"? Vaadittava, että vanhemmat muuttavat hänen mukanaan opiskelupaikkakunnalle? Entä jos nuorella on myös muita sisaruksia, kuten vuotta nuoremmat kaksoset? Muuttavatko he myös? Ja odottavat myös? - Entä jos kaikki kolme haluavat opiskella eri-paikoissa?

   

Mihin sellainen maailmanjärjestys yleensäkin perustuu, että ihmisen on aloitettava opiskelu yliopistossa tai korkeakoulussa 19-20 vuotiaana? Miksei opiskelun aloittamisikä voisi silloin olla esim. vasta 23-25?

19-20 vuoden ikävaatimus ei perustu ihmisten omiin toiveisiin, vaan se on jonkun muun asettama toive, ja pakote, joka aiheuttaa vain stressin. Eli kyseinen ikä on lähtöisin lähinnä talouselämän vaatimuksesta, jossa ensisijainen päämäärä on tehdä mahdollisimman paljon rahaa, eikä ihmisten parasta hyvinvointia.

Jos kerran aivot ovat kypsyneet vasta 25 vuotiaana, niin silloin opiskelujen ihanne aloitusikää voisi siirtää 23-25 ikään. Ihmiset elävätkin nykyään paljon vanhemmiksi, kuin sata vuotta sitten, mutta silti systeemi on edelleen sama esim. tässä asiassa. Aiemmin sen ymmärsikin, kun olivat lyhyt ikäisempiä, niin kannattikin aloittaa opiskelut 20-iässä.

Tämä kaikki vaatisi tietenkin nykyisten talousjärjestelmien muuttamista vähemmän rahakeskeisiksi ja suorituskeskeiseksi.

 

Tää kaikki tuleekin vielä muuttumaan melko nopeastikin; länsimainen turbokapitalismi alkaa olla tiensä päässä. Todella kestämätön j'rjestelmä kaikkien osapuolten kannalta.

Minä muutin ensin laitokseen 15-vuotiaana ja omaan asuntoon vaille 16-vuotiaana. Oli helpotus, kotona asuminen oli helvettiä ja laitokseen olin liian järkevä ja itsenäinen. En olisi jaksanut laitoksen sääntöjä, koska ne oli mallia elämänhallintairiöstä kärsiville ja elämänhallinnan puutteesta ei ollut kohdallani kyse, vaikka kotiolot olivat olleet mitä olivat.

Oli tavallaan ihanaa muuttaa omaan kotiin. Sai rauhan ja turvan ja sen vastuun elämästä, jota kaipasi, mutta olin todella yksinäinen, masentunut ja ahdistunut. Olen aina tavalla tai toisella kadehtinut ihmisiä, joilla on hyvät kotiolot ja jotka voivat vaivatta asua kotona parikymppiseksi ja vanhemmaksi asti. Olkaa kiitollisia hyvistä vanhemmista ne, joilla sellaiset on. Eikä kotona asuminen ole mikään häpeä, kertoo pikemminkin siitä, että vanhemman/vanhempien ja nuoren suhde on kunnossa :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Tästähän taidettiin keskustella jo aiemminkin kuluneella viikolla. Minulle jäi epäselväksi, että mitä silloin tehdään kun Vaasalainen ylioppiaaksi kirjoittanut  19 vuotias nuori  saa opiskelupaikan  lääketieteellisestä tiedekunnasta, kuten Tampereelta, Turusta , tai Helsingistä  ja/tai Kuopiosta.  Miät nuoren on tehtävä? - Odottaa seuraavat 6 vuotta "kypsymistä"? Vaadittava, että vanhemmat muuttavat hänen mukanaan opiskelupaikkakunnalle? Entä jos nuorella on myös muita sisaruksia, kuten vuotta nuoremmat kaksoset? Muuttavatko he myös? Ja odottavat myös? - Entä jos kaikki kolme haluavat opiskella eri-paikoissa?

   

Mihin sellainen maailmanjärjestys yleensäkin perustuu, että ihmisen on aloitettava opiskelu yliopistossa tai korkeakoulussa 19-20 vuotiaana? Miksei opiskelun aloittamisikä voisi silloin olla esim. vasta 23-25?

19-20 vuoden ikävaatimus ei perustu ihmisten omiin toiveisiin, vaan se on jonkun muun asettama toive, ja pakote, joka aiheuttaa vain stressin. Eli kyseinen ikä on lähtöisin lähinnä talouselämän vaatimuksesta, jossa ensisijainen päämäärä on tehdä mahdollisimman paljon rahaa, eikä ihmisten parasta hyvinvointia.

Jos kerran aivot ovat kypsyneet vasta 25 vuotiaana, niin silloin opiskelujen ihanne aloitusikää voisi siirtää 23-25 ikään. Ihmiset elävätkin nykyään paljon vanhemmiksi, kuin sata vuotta sitten, mutta silti systeemi on edelleen sama esim. tässä asiassa. Aiemmin sen ymmärsikin, kun olivat lyhyt ikäisempiä, niin kannattikin aloittaa opiskelut 20-iässä.

Tämä kaikki vaatisi tietenkin nykyisten talousjärjestelmien muuttamista vähemmän rahakeskeisiksi ja suorituskeskeiseksi.

 

Eihän ole mitään 19-20 vuoden ikävaatimusta. Kyllä kaikki opinnot voi aloittaa myöhemmälläkin iällä.

Keskimääräinen ammattiin valmistumisikä on noussut korkealle viimeisen sadan vuoden aikana, ihan ilman "ihanne aloitusiän siirtämistä" eli systeemi ei todellakaan ole sama tässä asiassa. Monella on useampi tutkinto, 4-5 vuoden amk-tutkinto on oikeastaan standardikamaa, jatko-opinnot todella yleisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Tästähän taidettiin keskustella jo aiemminkin kuluneella viikolla. Minulle jäi epäselväksi, että mitä silloin tehdään kun Vaasalainen ylioppiaaksi kirjoittanut  19 vuotias nuori  saa opiskelupaikan  lääketieteellisestä tiedekunnasta, kuten Tampereelta, Turusta , tai Helsingistä  ja/tai Kuopiosta.  Miät nuoren on tehtävä? - Odottaa seuraavat 6 vuotta "kypsymistä"? Vaadittava, että vanhemmat muuttavat hänen mukanaan opiskelupaikkakunnalle? Entä jos nuorella on myös muita sisaruksia, kuten vuotta nuoremmat kaksoset? Muuttavatko he myös? Ja odottavat myös? - Entä jos kaikki kolme haluavat opiskella eri-paikoissa?

   

Mihin sellainen maailmanjärjestys yleensäkin perustuu, että ihmisen on aloitettava opiskelu yliopistossa tai korkeakoulussa 19-20 vuotiaana? Miksei opiskelun aloittamisikä voisi silloin olla esim. vasta 23-25?

19-20 vuoden ikävaatimus ei perustu ihmisten omiin toiveisiin, vaan se on jonkun muun asettama toive, ja pakote, joka aiheuttaa vain stressin. Eli kyseinen ikä on lähtöisin lähinnä talouselämän vaatimuksesta, jossa ensisijainen päämäärä on tehdä mahdollisimman paljon rahaa, eikä ihmisten parasta hyvinvointia.

Jos kerran aivot ovat kypsyneet vasta 25 vuotiaana, niin silloin opiskelujen ihanne aloitusikää voisi siirtää 23-25 ikään. Ihmiset elävätkin nykyään paljon vanhemmiksi, kuin sata vuotta sitten, mutta silti systeemi on edelleen sama esim. tässä asiassa. Aiemmin sen ymmärsikin, kun olivat lyhyt ikäisempiä, niin kannattikin aloittaa opiskelut 20-iässä.

Tämä kaikki vaatisi tietenkin nykyisten talousjärjestelmien muuttamista vähemmän rahakeskeisiksi ja suorituskeskeiseksi.

 

Olen täysin samaa mieltä. Kunpa olisin nuorena ymmärtänyt kyseenalaistaa tämän asian, ottanut rauhassa aikaa sen miettimiselle mitä haluan tehdä ja miten sen voisi saavuttaa. Nyt olen jumissa työssä mikä ei anna henkisesti mitään mutta pitää otteessaan niin ettei ole voimavaroja eikä rahaakaan opiskella enää mitään. Liian nuorena yksin elämää rakentamaan vailla hajuakaan siitä mitä oikeasti haluaa. Kukaan ei opettanut missään mitään itsetutkiskelun tai ihmissuhdetaitojen alkeitakaan. Ei, vaan tärkeintä on suorittaa aikataulussa elämää. Kaikki pitäisi tehdä aina rahan ehdoilla ja olla mahdollisimman nopeasti veroja maksava tuottava yksilö. Ihmisille ei opeteta muuta kuin nöyryyttä ja kovia arvoja. On tietenkin erikseen ne joilla on selvät sävelet nuoresta asti, mutta paljon on niitä joilla ei ole ja lisäksi puuttuu taloudellinen tuki henkisestä puhumattakaan. Nyt aikuisena ottaa hieman päähän, että on suoraansanottuna alusuoriutunut räikeästi.