Psykologi totesi minulle tekopirteällä äänellä "No voi että kun ei niitä kavereita voi kaapista ottaa" kun kerroin, etten jaksa opiskella raastavan yksinäisyyden takia...

No mitenköhän siitä yksinäisyydestä pääsee pois? Joku kaunis päivä porukka soittaa ovikelloa ja kertoo olevansa ystäviäsi? Ilman että teet itse mitään saadaksesi ystäviä, valita vain ja haluat empatiaa? En tajua ihmisiä, jotka valittaa eikä tee mitään itse asian korjaamiseksi. Kyllä muutoksen on tässäkin tapauksessa lähdettävä itsestä.

Et jaksa mitä opiskella? ra...?

Olikohan niin, että sinulle kerrottiin vain tosiasia, ja liimasit merkitykset ( tekopirteä ) ihan omasta kokemuksesta? Ellet, pahoitteluni, aina ei ole paras päivä tekijälläkään. Valitettavasti. Tietenkään mikään ei muutu, ellet uskalla kertoa seuraavalla käynnillä, miltä tuntui. Älä pelkää sanoa, se on vain työtä!

Ap

Kerro nyt yksityiskohtaisesti, mitkä virheet psykologi teki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että mitä väliä sillä on, mitä mieltä jotkut nettikirjoittelija ovat täällä sinusta?

No heh. Ei sillä olekaan mitään väliä. :-) Minusta tuo oli psykologilta jotenkin kumman "lapsellisesti" sanottu, vaikka olen ihan selkeästi aikuinen ihminen (en mikään juuri aloittanut fuksi). Tuli mieleen, että pitääköhän psykologi mua jotenkin lapsenomaisena. Toinen ajatus oli, että olenkohan ruikuttaja...

Minusta ongelma ei ole niinkään siinä, millaisena psykologi SINUT näkee, siis että ei niin että sinun tarvitsisi muuttua vähemmän ruikuttajaksi tai aikuismaisemmaksi tms.

Psykologin sitä vastoin pitäisi olla empaattisempi, ja miettiä yhdessä sinun kanssasi, miten asia, jonka juuri sinä koet ongelmaksi, saataisiin joko ratkaistua, tai miten sen ongelman kanssa olisi helpompi elää. Se, että psykologi vähättelee asiakkaan ongelmia, ei ole oikein ammattitaitoista eikä inhimillistä. Jokainen tavis kadun tallaajakin tajuaa ettei noin saa sanoa. Ainoa järkevä selitys minun mielessäni tälle asialle on, että psykologilla oli tositositosi huono päivä, ja hän jostain syystä ei jaksanut käyttäytyä ammatillisesti tuossa tilanteessa. Ei tuommoisia sammakoita saa suustaan päästää.

Vierailija kirjoitti:

Ap

Kerro nyt yksityiskohtaisesti, mitkä virheet psykologi teki?

Johan ap kertoi. Etkö osaa lukea?

Kaapista jos etsit kavereita saat olla niille olkapäänä. Ei ole ihan helppoa tulla kaapista.

Nimim. Kaapista tulleiden kaveri

Voisitteko opetella kirjoittamaan sen  viestin siihen viestiosioon ja keksiä vasta sen jälkeen otsikon? Jäi taas aika epäselväksi mistä puhutaan, kun aloittaja kirjoitti koko viestinsä otsikkokenttään.

Joillakin ihmisillä on tekopirteä tapa puhua noin muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

No mitenköhän siitä yksinäisyydestä pääsee pois? Joku kaunis päivä porukka soittaa ovikelloa ja kertoo olevansa ystäviäsi? Ilman että teet itse mitään saadaksesi ystäviä, valita vain ja haluat empatiaa? En tajua ihmisiä, jotka valittaa eikä tee mitään itse asian korjaamiseksi. Kyllä muutoksen on tässäkin tapauksessa lähdettävä itsestä.

Sekin on yksi vaihtoehto, että lähtee itse tekemään jotain aktiivisesti löytääkseen ystäviä tai ystävän. Ap:lla oli rima vielä matalammalla, ja hän puhui kavereista.

Minä olen hiukan eri mieltä kanssasi tässä asiassa. Minä en sanoisi kenellekään ylhäältäpäin, että "muutoksen on lähdettävä itsestä". Se on hirvittävän tomerasti sanottu. Jos se vielä sanotaan tomeralla ja ilkeällä äänensävyllä, se kuulostaa tosi epäempaattiselta ja ilkeältä.

Minä lähtisin varovasti aukaisemaan tätä ystäväasiaa. Kyselisin, onko ap:llä ollut lapsuudessa kavereita/ystäviä, ja miten nuo ystävyyssuhteet ovat saaneet alkunsa. Kysyisin ap:lta varovasti, mitä hän itse ajattelee siitä, että hän menisi paikkoihin, joissa ei ole tottunut käymään; paikkoihin joissa perinteisesti jotkut ihmiset ovat tutustuneet keskenään. Minusta tässä ap:n ajatusten pitäisi olla keskiössä, sillä tässä on kyse hänen ongelmastaan ja hänen halustaan ja tavastaan ratkoa ongelmaa tai tavastaan elää sen ongelman kanssa. Ei sitä ongelmaa ole välttämättä heti tarvetta edes lähteä ratkomaan. Joskus ongelmasta puhuminenkin helpottaa. Ap ei ole tyhmä. Minä ainakin luotan, että hän on pohtinut tosi paljon jo tätä asiaa. Hän varmasti kaipaa empaattista lähestymistapaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap

Kerro nyt yksityiskohtaisesti, mitkä virheet psykologi teki?

Sinulta totisesti puuttuu hienotunteisuus. Ei keneltäkään ihmiseltä saa tuolla tavalla käskyttämällä tivata mitään.

.

Toisaaltaan se opiskelelminen ei häiriinny turhiin seurusteluihin, puhelinsoittoihin tai keskusteluihin.  Pystyy iha ntäysipainoisesti vain keskittymään siihen opiskelemiseen ja omaan itseensä sekä itsestään huolehtimiseen.  Ystäviä ehtii etsimään sitten kun on hyvät opiskelupaperit ja ammatti. 

Ehkä oma kiinnostavuuskin lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Et jaksa mitä opiskella? ra...?

Olikohan niin, että sinulle kerrottiin vain tosiasia, ja liimasit merkitykset ( tekopirteä ) ihan omasta kokemuksesta? Ellet, pahoitteluni, aina ei ole paras päivä tekijälläkään. Valitettavasti. Tietenkään mikään ei muutu, ellet uskalla kertoa seuraavalla käynnillä, miltä tuntui. Älä pelkää sanoa, se on vain työtä!

Tottakai se kokemus tekopirteydestä oli ihan ap:n oma kokemus, mutta se oli todellinen ap:n kokemus. Se oli hänelle totta. Hän koki terapeutin tekopirteäksi. Meillä ei ole siihen nokan koputtamista. Sinä voisit kokea terapeutin eri tavalla, mutta se onkin sitten jo kokonaan toinen juttu. Ap saa kertoa kokemuksistaan ja tuntemuksistaan meille.

Tuo on aika tomerasti sanottu, kun sanoit että "Tietenkään mikään ei muutu, ellet uskalla kertoa seuraavalla käynnillä, miltä tuntui. Älä pelkää sanoa, se on vain työtä!"

Terapeutille hakeutuu monesti herkkiä ihmisiä, ja terapeutin tuntosarvien pitäisi olla sen verran pitkällä, ettei tölväise asiakkaille mitä sattuu. Ei mielestäni ole asiakkaan velvollisuus sanoa terapeutille, että Se mitä sanoit, tuntui minusta pahalle.... Terapeutti ei saisi sanoa loukkaavia asioita. Miten niin "vain työtä"? Saako sen työn varjolla tölviä ihmisiä miten sattuu. Ei pitäisi olla niin.

Vierailija kirjoitti:

.

Toisaaltaan se opiskelelminen ei häiriinny turhiin seurusteluihin, puhelinsoittoihin tai keskusteluihin.  Pystyy iha ntäysipainoisesti vain keskittymään siihen opiskelemiseen ja omaan itseensä sekä itsestään huolehtimiseen.  Ystäviä ehtii etsimään sitten kun on hyvät opiskelupaperit ja ammatti. 

Ehkä oma kiinnostavuuskin lisääntyy.

Herää pahvi! Et sinä sano ihmiselle joka kärsii lapsettomuudesta, ja jolle lapsettomuus on raastavan kipeä asia, että ehditpähän kunnolla opiskella tai luoda uraa. Vai sanotko? Karmeaa, miten vähän kykenette asettumaan toisen ihmisen asemaan!

Vierailija kirjoitti:

Tuo parisuhteen ja perheen puuttuminen tulee psykologeille usein esille nuorten naisten kanssa koska yli nelikymppisten perheettömien ja varsinkin lapsettomien naisten kanssa se lapsettomuus on ikuisuusaihe. Tuputtaa ei tietenkään saa, mutta ihan hyvä jossain vaiheessa, ei välttämättä terapian alussa on se että naisten biologinen kello on suhteellisen lyhyt ja sitä ei välttämättä kannata tuhlata odottamalla prinssiä valkoisella hevosella.

Minunkin psykologini oli huolissaan kun en ollut palannut vielä deittimarkkinoille viisi kuukautta eron jälkeen. 

Psykologi ei ole sama asia kuin terapeutti. Psykologi voi olla kuka tahansa yliopistosta maisterin paperit saanut ja psykologilla voi olla itselläänkin persoonallisuushäiriö.

Psykoterapeutilla taas on pitkä työkokemus ja erikoiskoulutus. Luottaisin tunneasioissa enemmän terapeutin neuvoihin kuin psykologin. Vaikka terapeuttejakin on olemassa huonoja.

Psykologit ovat suolesta. Ei minkäänlaista tulosvastuuta työstä, siksi se homma ontuu.

Vierailija kirjoitti:

Psykologi ei ole sama asia kuin terapeutti. Psykologi voi olla kuka tahansa yliopistosta maisterin paperit saanut ja psykologilla voi olla itselläänkin persoonallisuushäiriö.

Psykoterapeutilla taas on pitkä työkokemus ja erikoiskoulutus. Luottaisin tunneasioissa enemmän terapeutin neuvoihin kuin psykologin. Vaikka terapeuttejakin on olemassa huonoja.

Saishan sitä luottaa juu, mutta kun ei ne neuvo. Ei ne koskaan sano mitään, jota ei normaali-ihminen jo älyä itsekin olla kokeillut. Se hyöty niistä on, että ne kuuntelevat.

YTHS:n psykologit muuten vihoviimeisintä perseen paskaa. Sain silleen hyvin vaikeasti kakistettua ulos että olen masentunut koska minulla on uskonnollinen kriisi. Psokologi on tähän että: "Jaahas. No miten sun suhteet sun vanhempiin?" Jos se kyvytön ämmä ei kerran edes kuuntele mua niin olisin yhtä hyvin voinut puhua ilmaiseksi himassa seinille.

Myöhemmin olen kyllä törmännyt ihan fiksuihin psykologeihin.

Eihän sulla oo mitään hätää. Sulla on palstallinen kavereita.   :)

Psykologia kiinnostaa kuulemma usein niitä, joilla on henk.kohtaisia psykologisia ongelmia.

Elämäni ekan kerran kävin psykologilla, kun työnantaja maksoi. Sain silti paremmat neuvot ongelmaani kun juttelin vanhan ja kokeneen ihmisen, isäni, kanssa. Mutta tulin todella tyytyväiseksi, että olin aina aiemminkin älynnyt kysyä tutuilta ihmisiltä neuvoja, enkä mennyt psykologille. Mutta tosiaan kokemusta siis vain yhdestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et jaksa mitä opiskella? ra...?

Olikohan niin, että sinulle kerrottiin vain tosiasia, ja liimasit merkitykset ( tekopirteä ) ihan omasta kokemuksesta? Ellet, pahoitteluni, aina ei ole paras päivä tekijälläkään. Valitettavasti. Tietenkään mikään ei muutu, ellet uskalla kertoa seuraavalla käynnillä, miltä tuntui. Älä pelkää sanoa, se on vain työtä!

Tottakai se kokemus tekopirteydestä oli ihan ap:n oma kokemus, mutta se oli todellinen ap:n kokemus. Se oli hänelle totta. Hän koki terapeutin tekopirteäksi. Meillä ei ole siihen nokan koputtamista. Sinä voisit kokea terapeutin eri tavalla, mutta se onkin sitten jo kokonaan toinen juttu. Ap saa kertoa kokemuksistaan ja tuntemuksistaan meille.

Tuo on aika tomerasti sanottu, kun sanoit että "Tietenkään mikään ei muutu, ellet uskalla kertoa seuraavalla käynnillä, miltä tuntui. Älä pelkää sanoa, se on vain työtä!"

Terapeutille hakeutuu monesti herkkiä ihmisiä, ja terapeutin tuntosarvien pitäisi olla sen verran pitkällä, ettei tölväise asiakkaille mitä sattuu. Ei mielestäni ole asiakkaan velvollisuus sanoa terapeutille, että Se mitä sanoit, tuntui minusta pahalle.... Terapeutti ei saisi sanoa loukkaavia asioita. Miten niin "vain työtä"? Saako sen työn varjolla tölviä ihmisiä miten sattuu. Ei pitäisi olla niin.

Ymmärsit ilmeisesti tahallisesti hieman hassusti. Potilas ei ilmeisesti ole vielä psykoterapiassa, jolloin hoidon tavoite on ottaa kiinni ne oleelliset, mitä nyt ikinä ovat, ja arvioida. Ikinä en ainakaan minä ole 15v urallani tarkoituksella ketään loukannut. Ehkä ollut väärin jotenkin. Mitään valtataistelua ei ole, on vain potilas oireineen ja avun tarpeineen, ja ne halutaan pois. Nopeasti, tai pitkäkestoisesti. Täysin fantasiaasi, että kukaan ammattilainen ikinä tarkoituksella rikkoisi. Höpö höpö.