Psykologi totesi minulle tekopirteällä äänellä "No voi että kun ei niitä kavereita voi kaapista ottaa" kun kerroin, etten jaksa opiskella raastavan yksinäisyyden takia...

YTHS:n psykologi? Kuulostaa kovin tutulta

Tän takia en käy psykologeilla.

Ammattitaidoton.

Kuulostaa Ymmi Hinaajalta, joka oli joskus Putouksen sketsihahmona.

No eihän niitä kavereita tosiaan kaapista voi ottaa.

Tutulta kuulostaa, mulle tosin se oli tavallinen lääkäri joka sanoi "tarviiko niitä rintoja sit jatkuvasti räplätä" kun menin patin takia lääkäriin. 

Pyskologista viis, mutta yritä ajatella niin, että nyt opiskelet kun ei ole kaveria lähimailla, että sitten kun on, niin ei tarvi sanoa 'ei' menoille opiskelun takia.

Mene sinne kouluun opiskelemaan, saatat jopa tavata ihmisiä. (Koulun kirjasto, yleiset opiskelutilat, kahvila.)

Niin että mitä väliä sillä on, mitä mieltä jotkut nettikirjoittelija ovat täällä sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Tän takia en käy psykologeilla.

Minä kävin nuorempana useammalla psykologilla. Yksi kokemus lukioajoilta oli hyvä, kolme seuraavaa taas kertakaikkisen hyödyttömiä. Voivottelua, lässyttämistä, kauhistelua, hyvä, ettei päähän taputeltu ja sormea heristelty. Minua rassasi myös näiden psykologien into tuputtaa poikaystävän hankkimista ja perheen perustamista ratkaisuksi ongelmiini. Yksi oli suorastaan hädissään siitä, kuinka en hänen mukaansa uskalla rakastua. Minusta on erittäin arveluttavaa tyrkyttää perhe-elämää lääkkeeksi tunne-elämän häiriöistä ja erittäin pahasta sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivälle ihmiselle.

Menetin uskoni psykologeihin ja muihinkin mielenterveyspuolen ammattiauttajiin näiden kokemusten myötä. Minulle on jäänyt sellainen vaikutelma, että monet alalle hakeutuvat ihmiset ovat päällisin puolin kyllä halukkaita auttamaan mutta samalla jumiutuneita tiettyihin ajatusmalleihin ja siihen, millainen elämä tekee ihmisen heidän mielestään onnelliseksi. Useilla heistä ei myöskään ole kykyjä tai uskallusta sukeltaa ns. pintaa syvemmälle, vaan he menevät ikään kuin kipsiin heti, jos asiakas ei reagoikaan tavalla, kuin he olettivat. Esimerkiksi eräs psykologini meni aivan puihin, kun minä ns. kiltti kympin tyttö kieltäydyin masennuslääkkeistä sen perusteella, että ne voivat aiheuttaa orgasmivaikeuksia.

Annoitko palautetta psykologille? Tai voisitko vielä antaa. Tuo oli melkoisen ajattelemattomasti sanottu, vaikka se tosiasia olisikin.

Mulle kerran yksi psykologi rupesi kertomaan omia kiusaamiskokemuksiaan ja kuinka ne on pahempia kun minun kokemani. Onneksi tämä on kuullemman erotettiin virastaan. Tutullemi oli about sanonut että jos on kaksisuuntainen mielialahäiriö niin voi suoraan jäädä kotiin sossupummiksi, nyt hän on kirjoittamassa gradua teologian tieteenalalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän takia en käy psykologeilla.

Minä kävin nuorempana useammalla psykologilla. Yksi kokemus lukioajoilta oli hyvä, kolme seuraavaa taas kertakaikkisen hyödyttömiä. Voivottelua, lässyttämistä, kauhistelua, hyvä, ettei päähän taputeltu ja sormea heristelty. Minua rassasi myös näiden psykologien into tuputtaa poikaystävän hankkimista ja perheen perustamista ratkaisuksi ongelmiini. Yksi oli suorastaan hädissään siitä, kuinka en hänen mukaansa uskalla rakastua. Minusta on erittäin arveluttavaa tyrkyttää perhe-elämää lääkkeeksi tunne-elämän häiriöistä ja erittäin pahasta sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivälle ihmiselle.

Menetin uskoni psykologeihin ja muihinkin mielenterveyspuolen ammattiauttajiin näiden kokemusten myötä. Minulle on jäänyt sellainen vaikutelma, että monet alalle hakeutuvat ihmiset ovat päällisin puolin kyllä halukkaita auttamaan mutta samalla jumiutuneita tiettyihin ajatusmalleihin ja siihen, millainen elämä tekee ihmisen heidän mielestään onnelliseksi. Useilla heistä ei myöskään ole kykyjä tai uskallusta sukeltaa ns. pintaa syvemmälle, vaan he menevät ikään kuin kipsiin heti, jos asiakas ei reagoikaan tavalla, kuin he olettivat. Esimerkiksi eräs psykologini meni aivan puihin, kun minä ns. kiltti kympin tyttö kieltäydyin masennuslääkkeistä sen perusteella, että ne voivat aiheuttaa orgasmivaikeuksia.

Kyllä silti toisaalta myönnetään ihan avoimesti se asia, että henkilökemiat eivät aina kohtaa terapeutin ja asiakkaan välillä. Eli se ymmärtääkseni tarkoittaa, että kaikki terapeutit eivät sovi kaikille asiakkaille. Jos yrittää itselle sopimattoman terapeutin kanssa avata elämänsä solmuja, metsään voi mennä. Vaikka terapeutin ammattitaito olisi miten hyvä, kaikki temperamentit eivät vain sovi niin syvälliseen yhteistyöhön keskenään.

Surkea psykologi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kerran yksi psykologi rupesi kertomaan omia kiusaamiskokemuksiaan ja kuinka ne on pahempia kun minun kokemani. Onneksi tämä on kuullemman erotettiin virastaan. Tutullemi oli about sanonut että jos on kaksisuuntainen mielialahäiriö niin voi suoraan jäädä kotiin sossupummiksi, nyt hän on kirjoittamassa gradua teologian tieteenalalla.

Karmeaa kuultavaa. Jopa minä olisin pitkällä keittiöpsykologian oppimäärälläni sopivampi terapeutti monelle :).

Vierailija kirjoitti:

Niin että mitä väliä sillä on, mitä mieltä jotkut nettikirjoittelija ovat täällä sinusta?

Mitä sinä oikein tarkoitat? Eikö ap olisi mielestäsi saanut kertoa tätä asiaa täällä vai? Kyllä henkinen tuki ja empatia on ihmiselle tärkeää. Se, että edes palstalla joku tuntematon ihminen kannustaa ja on empaattinen, voi olla hyvin tärkeää jossakin tilanteessa.

Tuo parisuhteen ja perheen puuttuminen tulee psykologeille usein esille nuorten naisten kanssa koska yli nelikymppisten perheettömien ja varsinkin lapsettomien naisten kanssa se lapsettomuus on ikuisuusaihe. Tuputtaa ei tietenkään saa, mutta ihan hyvä jossain vaiheessa, ei välttämättä terapian alussa on se että naisten biologinen kello on suhteellisen lyhyt ja sitä ei välttämättä kannata tuhlata odottamalla prinssiä valkoisella hevosella.

Vierailija kirjoitti:

Pyskologista viis, mutta yritä ajatella niin, että nyt opiskelet kun ei ole kaveria lähimailla, että sitten kun on, niin ei tarvi sanoa 'ei' menoille opiskelun takia.

Mene sinne kouluun opiskelemaan, saatat jopa tavata ihmisiä. (Koulun kirjasto, yleiset opiskelutilat, kahvila.)

Tuo viimeinen lause on vähän ivallisen tyylinen. Tottakai ihmisiä tapaa koulussa, mutta ap kaipasi nyt kavereita. Ei hänen tarvettaan ja kaipaustaan tarvitse vähätellä. Hän saa tuntea henkistä kipua asian johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo parisuhteen ja perheen puuttuminen tulee psykologeille usein esille nuorten naisten kanssa koska yli nelikymppisten perheettömien ja varsinkin lapsettomien naisten kanssa se lapsettomuus on ikuisuusaihe. Tuputtaa ei tietenkään saa, mutta ihan hyvä jossain vaiheessa, ei välttämättä terapian alussa on se että naisten biologinen kello on suhteellisen lyhyt ja sitä ei välttämättä kannata tuhlata odottamalla prinssiä valkoisella hevosella.

Mikä terapeutti on sanomaan, mitä asiakkaan kannattaa ja mitä ei kannata tehdä? Eiköhän asiakas tee valinnat ihan itse. Terapeutti ei saa tyrkyttää omia arvojaan asiakkaalle.

Opinnoistaan huolimatta ihmiset saattavat olla todella typeriä ja osaamattomia... ja ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Niin että mitä väliä sillä on, mitä mieltä jotkut nettikirjoittelija ovat täällä sinusta?

No heh. Ei sillä olekaan mitään väliä. :-) Minusta tuo oli psykologilta jotenkin kumman "lapsellisesti" sanottu, vaikka olen ihan selkeästi aikuinen ihminen (en mikään juuri aloittanut fuksi). Tuli mieleen, että pitääköhän psykologi mua jotenkin lapsenomaisena. Toinen ajatus oli, että olenkohan ruikuttaja...