Marja Hintikka: Lapsi teki minusta yksinäisen

Ihan asiaa kirjoittaa.

Minusta tuo oli täyttä asiaa ja tärkeä kirjoitus - vaikka varmaankaan jokainen vanhempi ei koe noita tunteita.

Ystävä sai lapsen pari vuotta sitten ja on moneen kertaan valittanut, miten ketään vanhaa kaveria ei muka kiinnosta hänen kuulumisensa, eikä kukaan halua nähdä. No hitto, yritetty on, mutta ei tunnu kelpaavan. Jos minä tai joku muu vanhoista (lapsettomista) kavereista ehdottaa tapaamista tai kyläilyä, niin aina on jotain kiireitä ja esteitä. Ystävä ei myöskään ota ikinä itse yhteyttä, vaan aina saa olla soittamassa ja viestittämässä hänen suuntaan. Hän vastaa, jos jaksaa ja lupailee, että nähdään ensi viikolla, eikä sitten kuitenkaan nähdä. Olen monesti sanonut, että voin vaikka tulla hänen luo kylään, jos hän ei jaksa lähteä mihinkään, mutta sekään ei tunnu järjestyvän millään.

Voi olla, että ystävällä on esim. väsymystä tai on jotenkin alakuloinen ja haluaa eristäytyä... Mutta turha siitä on kavereita syytellä ja valittaa yksinäisyyttä, jos seura ei kuitenkaan kelpaa. Ei kukaan jaksa yksipuoleista ystävyyttä kovin kauan.

No, jaa, ymmärrän ja en ymmärrä. Itse olin vauvan kanssa niin väsynyt, että sen takia jäi sosiaaliset kontaktit vähiin. Ensimmäisen vuoden jälkeen lapsi alkoi nukkua paremmin ja jaksoin taas pitää enemmän yhteyttä kavereihin. En ole kokenut itseäni mitenkään yksinäiseksi, vaikka mies tekee pitkää työpäivää ja lähes kaikki sukulaiset asuvat kaukana. Ystävät pitävät edelleen yhteyttä minuun ja minä heihin. Jos näin ei olisi, katsoisin myös peiliin, enkä vain ihmettelisi, miksi kukaan ei ole kiinnostunut minusta.

Ymmärrän esim. oikein hyvin, miksei muita kiinnosta jutella minun lapseni ripuleista ja korvatulehduksista. En minäkään niistä jaksa jauhaa. Moni äiti silti tekee tätä, ehkä huomaamattaan... Valitettavasti muutaman perheellisen kaverin kanssa on sellainen ongelma, ettei heillä tunnu olevan muuta puhuttavaa kuin "meidän lapsi sitä ja meidän lapsi tätä". Ymmärrettävää on, että äitien ja isien elämä keskittyy lapsen/lasten ympärille, mutta olisi todella tervettä ja virkistävää keskittyä joskus edes hetkellisesti johonkin muuhun. Jos menet kaverin kanssa kahville ja pääset sen pienen hetken olemaan pois lapsiarjesta, niin miksi haluat senkin hetken käyttää lapsesta jauhamiseen?