Aallon kauppiksesta kokemuksia? Lapsi harkitsee hakemista

Meidän lapsista yksi opiskelee Aallon kauppakorkeassa nyt toista vuotta.  Ekalla yrittämällä sisään, kävi Supermasterin kurssin ja teki koko kevään töitä sen eteen - yo-kirjoituksiin valmistautuessakin laski vuorotellen pitkän matikan laskuja ja pääsykoeaineiston laskuja.  On ollut tyytyväinen, opinnot ovat edenneet hyvin vaikka hän on ollut aktiivinen opiskelijariennoissakin. Kämppä järjestyi vasta vuoden jonottamisen jälkeen, kun Espoossa asujat ovat pahnanpohjimmaisia asuntojonoissa.  Ja ihan tavallinen reipas ihminen hän on, kuten kaverinsakin.  En usko että siihen joukkoon on mitenkään vaikea solahtaa.

Jos vaan talousasiat kiinnostaa ja kapasiteettia on, niin sinne vaan! Ihan turhaa miettiä liikaa taustoja, lähes jokainen nuori siellä asuu kuitenkin opiskelija-asunnossa/elää opintotuella/kuntoilee yliopiston saleilla/syö opiskelijaruokaloissa jne. Ensimmäisen vuoden aikana on myös lukuisia tapahtumia, joissa ihan jokainen löytää varmasti omanlaista seuraa – kaikki ovat näissä tapahtumissa hankkimassa uusia ystäviä. Ihan kaikki, oli vanhoja tuttuja samassa koulussa tai ei.

Turha ajatella mitään "kun ei mun vanhemmatkaan oo", tsemppiä hakuun!

t. Vanhemmat ei-korkeakoulutettuja, silti vuoden kuluttua KTM

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että siellä on paljon porvaripentuja. Melkein jokaisella vanhemmat ovat luokkaa toimitusjohtaja. Kaikilla hienoja merkkivaatteita ja ihan kaikilla Macbookit. Yleinen ilmapiiri on aika ylpeä, tiedetään että ollaan eliittiä ja Suomen parhaassa kauppiksessa. Sisäpiirivitsejä ja naljailua muiden kauppisten huonommuudesta. 

Meidän lapsella on kyllä pc,  mutta hän onkin insinöörisperheestä. Olisi meidän puolesta saanut mennä Polille, mutta kun sisaruksetkin oli kauppatieteilijöitä, niin se painoi vaa'assa enemmän.

Sisäpiirinaljailua on ihan kaikissa opinahjoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että siellä on paljon porvaripentuja. Melkein jokaisella vanhemmat ovat luokkaa toimitusjohtaja. Kaikilla hienoja merkkivaatteita ja ihan kaikilla Macbookit. Yleinen ilmapiiri on aika ylpeä, tiedetään että ollaan eliittiä ja Suomen parhaassa kauppiksessa. Sisäpiirivitsejä ja naljailua muiden kauppisten huonommuudesta. 

Sivuaineilijana voin vahvistaa kommentin. Jos ette usko, menkää itse katsomaan Otaniemeen. Menkää ensin teekkareiden fysiikan/matikan luennolle ja katsokaa minkä näköistä porukkaa on. Sen jälkeen jollekin kauppakorkean luennolle ja huomaatte eron

Luulisin eron johtuvan siitä, että kauppakorkean opiskelijoilla on halua ottaa opintolainaa/tietämystä kuinka varoilleen saa vastinetta. Moni KTK/KTM-opiskelija nostaa täydet lainat, sijoittaa ja käyttää kuka mihinkin: vaikka siihen Macbookiin sen osan lainasta, mitä ei tarvitse maksaa valtiolle takaisin. Tällä taas ei ole mitään tekemistä vanhempien tulotason kanssa.

Itse olen teekkari (nainen silti) ja viettänyt nyt paljon aikaa kyltereiden kanssa kun he muuttivat Otaniemeen ja paras ystäväni kyseisessä koulussa opiskelee. On totta että huomattava osa tuntemistani (aallon) kyltereistä tulee keskimääräistä varakkaammista perheistä ja esimerkiksi oma/vanhempien ostama omistusasunto tai oma auto ovat tavallisia. Iso osa on pääkaupunkiseudun top-3 lukioista. Heillä vaikuttaa olevan vahva omanarvontunto niin itsensä kuin koulunsa suhteen. Kuitenkin moni tulee myös ihan keskiluokkaisista perheistä, itse en yhtäkään aallon kauppislaista kyllä duunariperheestä tiedä mutta varmasti heitäkin on! Sanoisin että en esimerkiksi yhteisissä juhlissa ole ikinä nähnyt yksinäisiä ihmisiä, enkä huomannut mitään kärjistetysti sanoen köyhien ja rikkaiden porukoita. Kunhan poikasi ei itse pidä itseään muita huonompana, olen varma että hän sopeutuu hyvin joukkoon!

No kyllä aina kauppislaisen erottaa.. Totuus on, että kaikki kauppikset on täynnä vähän sellaista juppiporukkaa. Itsekin kauppiksessa opiskelleena tiedän. Mutta oli meidän vuosikurssilla joitakin maailmanparantajiakin ja koska sisään otetaan tosi paljon porukkaa niin taviksiakin löytyy.

Itse valmistun ihan just Aallosta, ja mun mielestä siellä on kyllä aika porvarillista porukkaa. Näkyy varsinkin silloin opiskelujen alkuaikoina, kun opiskelijat ovat vielä vähän kypsymättömiä. On merkkilaukkua, Macbookit kaikilla, ulkonäkö tärkeää jne. Mua hävetti ekalla enkun kurssilla puhua englantia, koska opiskelijoista monet ovat asuneet ulkomailla vanhempien ulkomaankomennusten vuoksi. Lähes kaikkien vanhemmat ovat myös bisnesmaailmassa mukana ja huomattava osa opiskelijoista on kotoisin Espoosta :D Kyllä se ero opiskelija-aineksessa on ihan huomattava verrattuna valtsikkaan, jossa olen myös opiskellut.

Mutta on siellä tavallistakin porukkaa eikä nyt ollut mitenkään tarkoitus pelotella liikaa! Sekaan vain! :) Hyvällä itsetunnolla kyllä pärjää, ite olin varmasti liiankin ujo opiskelujen alkuvaiheessa.

Melkein KTM kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että siellä on paljon porvaripentuja. Melkein jokaisella vanhemmat ovat luokkaa toimitusjohtaja. Kaikilla hienoja merkkivaatteita ja ihan kaikilla Macbookit. Yleinen ilmapiiri on aika ylpeä, tiedetään että ollaan eliittiä ja Suomen parhaassa kauppiksessa. Sisäpiirivitsejä ja naljailua muiden kauppisten huonommuudesta. 

Sivuaineilijana voin vahvistaa kommentin. Jos ette usko, menkää itse katsomaan Otaniemeen. Menkää ensin teekkareiden fysiikan/matikan luennolle ja katsokaa minkä näköistä porukkaa on. Sen jälkeen jollekin kauppakorkean luennolle ja huomaatte eron

Luulisin eron johtuvan siitä, että kauppakorkean opiskelijoilla on halua ottaa opintolainaa/tietämystä kuinka varoilleen saa vastinetta. Moni KTK/KTM-opiskelija nostaa täydet lainat, sijoittaa ja käyttää kuka mihinkin: vaikka siihen Macbookiin sen osan lainasta, mitä ei tarvitse maksaa valtiolle takaisin. Tällä taas ei ole mitään tekemistä vanhempien tulotason kanssa.

Hieman haiskahtaa pappa betalar, jos opintolaina menee elämisen sijasta Macbookiin, merkkivaatteisiin ja -laukkuihin. Näitä harvemmin näkee teekkareilla pl. tuta

Kauppiksen ekan vuoden menestys ratkaisee sen, miten jatkossa pääaine painottuu. Rahoitukseen pääsee vain pieni eliittiporukka, joten Aallon kauppatieteelliseen on suhteellisen helppo päästä verrattuna siihen, että ekan vuoden jälkeen pääsee rahoituksen puolelle. Joku johtamisen viestintä ei työllistä.

Siellä opiskelee kaikenlaista väkeä alkaen bilehileistä, jotka rääpivät kurssit läpi mitenkuten ja päätyvät ihmettelemään, että eikö tämä työllistä ja sitten siellä on sitä väkeä, jota talous kiinnostaa makrotasolla ja joka ei ole kiinnostunut kavereitten vanhemmista vaan kavereitten ajatuksista ja verkostosta.

No onhan se totta että siellä on aika juppiporukkaa. Äärimmäisenä esimerkkinä Aallon kauppiksessa järkättiin tänä syksynä "Get tailored!" -niminen tapahtuma (toivottavasti muistan nimen oikein, kuitenkin jotain tuohon suuntaan), jonne lennätettiin joku amerikkalaisen räätälifirman edustaja, ja sinne sai mennä teettämään mittatilauspuvun itelleen :D Tapahtuman Fb-sivuilla vielä luki, että "prices start from student friendly 260$" tms... Tosi opiskelijaystävällinen hinta :D On myös kaikenlaista viininmaistelua, rapujuhlaa, kulinaristikerho vie Helsingin huippuravintoloihin syömään jne. Osa opiskelijoista sijoittaa opintolainat osakkeisiin ja niin edelleen.

Eli kyllähän siellä meininki on tuollaista, mutta ei ketään syrjitä, sekaan vaan jos tuollainen kiinnostaa! Kauppislaisuuteen kuuluu olennaisena osana verkostoituminen, ja silloinhan ei sovi olla kenellekään tyly ;) Ja on siellä ihan tavallistakin porukkaa, toi "kukkoilu" nyt vaan jotenkin kuuluu siihen bisnekseen.

Sitähän ei tiedä etukäteen miten henkilökemiat pelaavat juuri niiden ihmisten kanssa joita tulee samalle luokalle. Sivuaineiden ja valinnaisten ansiosta siellä ei edes olla koko aikaa samojen tyyppien kanssa. Opiskelemaanhan sinne on tultu, joten riittää että on vähintään asialliset välit kurssikavereiden kanssa - ystäviä löytyy muualtakin, esim. kämppiksistä tai harrastuksista.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän ei tiedä etukäteen miten henkilökemiat pelaavat juuri niiden ihmisten kanssa joita tulee samalle luokalle. Sivuaineiden ja valinnaisten ansiosta siellä ei edes olla koko aikaa samojen tyyppien kanssa. Opiskelemaanhan sinne on tultu, joten riittää että on vähintään asialliset välit kurssikavereiden kanssa - ystäviä löytyy muualtakin, esim. kämppiksistä tai harrastuksista.

Näin mäkin luulin, mutta opiskelujen jälkeen tajusin, että samat ihmiset tulee sitten olemaan sun kanssa myös työelämässä joten parempi verkostoitua jo opiskellessa. Suomessa on niin pienet piirit ja tää meininki ärsyttää. Niin ja suomessa ei löydä ystäviä mistään harrastuksista....

Rohkeasti vaan hakemaan. Minä pääsin samaiseen kouluun aikanaan ekalla yrittämällä sisään, solahdin hyvin porukkaan ja valmistuin 4,5 vuodessa huippuarvosanoin maisteriksi. Ja hui, nyt tulee se jännä osuus: minun vanhemmistani kumpikaan ei ole edes ylioppilas ja olin molempien sukujen ensimmäinen maisteri.

Kannustathan häntä hakemaan riippumatta siitä, minkälainen tausta hänellä on. Kaikki pärjäävät kyllä kunhan on sosiaaliset taidot kunnossa. Kokemuksella :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän ei tiedä etukäteen miten henkilökemiat pelaavat juuri niiden ihmisten kanssa joita tulee samalle luokalle. Sivuaineiden ja valinnaisten ansiosta siellä ei edes olla koko aikaa samojen tyyppien kanssa. Opiskelemaanhan sinne on tultu, joten riittää että on vähintään asialliset välit kurssikavereiden kanssa - ystäviä löytyy muualtakin, esim. kämppiksistä tai harrastuksista.

Näin mäkin luulin, mutta opiskelujen jälkeen tajusin, että samat ihmiset tulee sitten olemaan sun kanssa myös työelämässä joten parempi verkostoitua jo opiskellessa. Suomessa on niin pienet piirit ja tää meininki ärsyttää. Niin ja suomessa ei löydä ystäviä mistään harrastuksista....

Mulla on eri kokemukset, eli en ole juuri opiskelukavereihin työelämässä törmännyt, vaikka asun melko pienessä kaupungissa. Monet ovat muuttaneet pääkaupunkiseudulle tai jonnekin muualle. Työpaikalla taas on monen ikäisiä, eri aloja opiskelleita ihmisiä, joista osa on muuttanut tänne muualta.

Toivottavasti ap on saanut vakuutettua lapselleen, että pelot ovat turhia. Minä olen elävä esimerkki: menin kouluun ketään tuntematta, en ollut rikkaasta perheestä - silti sain kavereita ja valmistuin hyvin arvosanoin.