Lue keskustelun säännöt.
Mitenköhän lestadiolaisnaiset "kestävät" sen ajatuksen, että vauva-/pikkulapsiaika ei "ikinä" lopu?
mietteliäs.
25.10.2016 |
Naapurissa on tällainen nuori perhe. Heillä on nyt 4 alle kouluikäistä lasta ja huomaan, että nainen on aivan uupunut - eikä ihme, niin olen minäkin! Itselläni on kuitenkin vain kaksi pientä lasta, mutta pienellä ikäerolla ja voin vain kuvitella miltä tuollaisen rumban pyörittäminen tuntuu äidistä...
Huomaan usein miettiväni, kun näen heidät, että miten tuo nainen ja äiti kestää ajatuksen loputtomasta pikkulapsiajasta? Itse nimittäin selviän vaikeimman ja raskaimman yli usein ajattelemalla, että tämä on oikeasti tosi pieni aika meidän perheen elämässä ja pian koittaa helpompi aika, kun lapset kasvavat.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Mene ja kysy miten hän jaksaa.
Ehdotat, että menen kysymään ihmisen vakaumuksesta, että miten sä jaksat tota ?!
Oletko asperger?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurissa asuu viiden äiti, joka on haudankalpea ollut jo pitemmän aikaa ja puolet lapsista vielä tekemättä.
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ja kysy miten hän jaksaa.
Ehdotat, että menen kysymään ihmisen vakaumuksesta, että miten sä jaksat tota ?!
Oletko asperger?
Oletko huolestunut vai kiinnostunut? Oletko jonkinasteinen ystävä vai vaan moikattava naapuri?
Niinhän sitä sanotaan, että raja menee siinä 8 lapsen kohdalla, mitä oikeasti jaksaa hoitaa. Siinä vaiheessa sitten ihminen jotenkin turtuu ja sillä tavalla sitä "kestetään". Lisäksi vanhimmat tytöt, kun murrosikään kerkeävät, alkavat hoitaa pieniä ja sitten ovat ihan nakit silmillä koulussa. Ja kyllähän nuo monet salaa ehkäisevätkin, sen verran on järkeä päässä.
Pikkulapsiaika loppuu myös lestadiolaisilla joskus. Minun tuntemani varttuneet lestadiolaisäidit ovat saaneet kuopuksensa 44 ja 47- vuotiaina. Nuorimmaisilla on ollut isommat ikä erot mitä ensimäisillä lapsilla. Yli 40 tulee myös keskenmenoja enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini ei kestänyt. Seurauksia sitten korjaillaan terapiassa. Eivät ne naiset mitään yli-ihmisiä ole, ei vain ole vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan, että raja menee siinä 8 lapsen kohdalla, mitä oikeasti jaksaa hoitaa. Siinä vaiheessa sitten ihminen jotenkin turtuu ja sillä tavalla sitä "kestetään". Lisäksi vanhimmat tytöt, kun murrosikään kerkeävät, alkavat hoitaa pieniä ja sitten ovat ihan nakit silmillä koulussa. Ja kyllähän nuo monet salaa ehkäisevätkin, sen verran on järkeä päässä.
Jaa-a. Olen tällainen 10 lapsen lestadiolaisäiti. Vanhimmat ovat tyttöjä, lukiolaisia, ja täytyy kyllä sanoa etteivät paljon ehdi lapsia hoitaa kun on noita kouluhommia, palkkatyötä ja harrastuskin. Meidän lapset on mun ja mieheni, ja meillä on vastuu heistä, ei tietenkään noilla vanhimmilla lapsillamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko jaksaa, kun on pienestä pitäen hoitanut omia pikkusisaruksia ja kuullut joka tuutista, että lasten pukkaaminen on naisen ainoa tehtävä. Ja helvetin pelko on todellinen, jos edes uskaltaa mielessään toivoa, ettei omalle kohdalle osuisi enempää sieluja synnytettäväksi Jumalan valtakuntaa varten. Joka tuutista saa myös kuulla, ettei Jumala anna kenellekään enempää kuin mitä jaksaa kantaa, joten johan sitä on laiska ja saamaton, jos tuntee, ettei jaksa. Henkistä manipulointia ja alistamista se on.
Siten että ajattelee että se taivaspaikka on varmistettu lisääntymällä ja täyttämällä maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein sen virheen, että tarjouduin avuksi naapurin nuorelle lessuäidille jonka vanhin aloitti silloin ekaluokan ja neljä nuorempaa olivat kaikki pieniä. Kävin heillä päiväuniaikaan kahvilla, välillä itkettiin ja välillä naurettiin. Välillä yliväsynyt äiti nukkui sohvalla ja minä vahdin kaikkien unta. Äiti eli aivan säästöliekillä. Talvella aloin viemään osaa lapsista pulkkamäkeen, välillä hoidin enemmän ja välillä vähemmän. Autoin kuitenkin viikottain, useampana päivänä. Apuni tarjoaminen loppui siihen, kun perheen isä maireana totesi että koska olen ollut auttamassa niin paljon niin "Saara" on taas raskaana jumalan armosta. Perheen kaksoset olivat tässä vaiheessa 1v11kk. "Saaraa" hävetti eikä hän ollut kehdannut kertoa minulle. Sanoin sitten että minä en halua olla enää mahdollistamassa tuota elämäntapaanne kun olin vasta saanut hieman helpotettua perheen äidin masennusta ja väsymystä. En tiedä mitä perheelle kuuluu, muutin pois.
Koska ne haluu kotoilla sitten on ruuhkavuodet niille jaxuhalit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mun aviomies ei kestetty sitä ajatusta että lapsia tulisi milloin mitenkin. Käytämme ehkäisyä ja olemme eheytymässä parhaillaan masennuksesta joka liittyy juurikin tähän kun emme jaksaneet.
Rohkaisen muitakin ajattelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen, että tarjouduin avuksi naapurin nuorelle lessuäidille jonka vanhin aloitti silloin ekaluokan ja neljä nuorempaa olivat kaikki pieniä. Kävin heillä päiväuniaikaan kahvilla, välillä itkettiin ja välillä naurettiin. Välillä yliväsynyt äiti nukkui sohvalla ja minä vahdin kaikkien unta. Äiti eli aivan säästöliekillä. Talvella aloin viemään osaa lapsista pulkkamäkeen, välillä hoidin enemmän ja välillä vähemmän. Autoin kuitenkin viikottain, useampana päivänä. Apuni tarjoaminen loppui siihen, kun perheen isä maireana totesi että koska olen ollut auttamassa niin paljon niin "Saara" on taas raskaana jumalan armosta. Perheen kaksoset olivat tässä vaiheessa 1v11kk. "Saaraa" hävetti eikä hän ollut kehdannut kertoa minulle. Sanoin sitten että minä en halua olla enää mahdollistamassa tuota elämäntapaanne kun olin vasta saanut hieman helpotettua perheen äidin masennusta ja väsymystä. En tiedä mitä perheelle kuuluu, muutin pois.
Melkein uskoin tämän tarinan mutta loppu paljasti sen mielikuvituksen tuotteeksi. Kun ehkäisyä ei käytetä, sinun auttamisellasi ei ole mitään tekemistä sen kanssa että kyseinen äiti tuli raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen, että tarjouduin avuksi naapurin nuorelle lessuäidille jonka vanhin aloitti silloin ekaluokan ja neljä nuorempaa olivat kaikki pieniä. Kävin heillä päiväuniaikaan kahvilla, välillä itkettiin ja välillä naurettiin. Välillä yliväsynyt äiti nukkui sohvalla ja minä vahdin kaikkien unta. Äiti eli aivan säästöliekillä. Talvella aloin viemään osaa lapsista pulkkamäkeen, välillä hoidin enemmän ja välillä vähemmän. Autoin kuitenkin viikottain, useampana päivänä. Apuni tarjoaminen loppui siihen, kun perheen isä maireana totesi että koska olen ollut auttamassa niin paljon niin "Saara" on taas raskaana jumalan armosta. Perheen kaksoset olivat tässä vaiheessa 1v11kk. "Saaraa" hävetti eikä hän ollut kehdannut kertoa minulle. Sanoin sitten että minä en halua olla enää mahdollistamassa tuota elämäntapaanne kun olin vasta saanut hieman helpotettua perheen äidin masennusta ja väsymystä. En tiedä mitä perheelle kuuluu, muutin pois.
Melkein uskoin tämän tarinan mutta loppu paljasti sen mielikuvituksen tuotteeksi. Kun ehkäisyä ei käytetä, sinun auttamisellasi ei ole mitään tekemistä sen kanssa että kyseinen äiti tuli raskaaksi.
He käyttivät hetken ehkäisyä. Puhuimme asiasta tuntitolkulla mehulasillisten tai kahvikupin äärellä. Ehkäisy lähti perheen äidin aloitteesta, eikä se ollut mikään helppo päätös hänellekään mutta luulin että hän ymmärsi että se oli ainoa vaihtoehto koska niin äärimmäisen uupunut hän oli. Mutta kun puolet lapsista oli pitkin iltaa minun luona milloin hannatädin pikkuleipiä leipomassa tai uimahallissa niin kai se sitten oli hyvä sauma miehelle ylipuhua vaimo luopumaan ehkäisystä.
Aina puhutaan lestadiolaisäitien elämästä niistä raskaiden asioiden näkökulmista. Hyviä puolia ei nähdä tai ne unohdetaan. He kuitenkin saavat myös nauttia pitempään pikkulapsiajan hyvistä puolista ja vauvan tuoksusta. Tosi on, että moni ei-lestadiolainen nainen haluaisi enemmän lapsia kuin mies suostuu "hankkimaan" tai mikä on nykynormien mukaan yleisesti hyväksyttyä. Ja entäs sitten sekin, että lestaidiolaisilla (poikkeuksia on, mutta suurimmalla osalla) elämä on täysin vapaata esimerkiksi alkoholin tuomista huolista ja haitoista.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini ei kestänyt. Seurauksia sitten korjaillaan terapiassa. Eivät ne naiset mitään yli-ihmisiä ole, ei vain ole vaihtoehtoja.
Millä tavalla se ilmeni, ettei kestänyt? Montako teitä oli?
Omat lapsenlapset saattavat olla vanhempi kuin omat lapset. Miten jaksaa olla mummi pienille. Jos on kymmenen omaa lasta jokainen heistä saa kymmenen lasta , on lapsenlapsia sata. Hyvää syntymäpäivää hmmm... kukas sinä oletkaan.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapsenlapset saattavat olla vanhempi kuin omat lapset. Miten jaksaa olla mummi pienille. Jos on kymmenen omaa lasta jokainen heistä saa kymmenen lasta , on lapsenlapsia sata. Hyvää syntymäpäivää hmmm... kukas sinä oletkaan.
Ei isovanhemmilla ole kovin läheiset välit lastenlapsiin. Ei muisteta montako vuotta kukin on, syntymäpäivistä puhumattakaan. Lapset käyvät todella harvoin mummoloissa yökylässä ilman vanhempia jne.
Isovanhemmat auttavat ylipäätään todella vähän lapsiaan sen jälkeen, kun nämä lapset ovat muuttaneet omilleen. Perheet saavat sitä lastenhoitoapua lähinnä sisaruksiltaan tai ystäviltään. Ja jos sattuu olemaan yksikin vanhapiikasisko tai veli, niin häntä käytetäänkin sitten ja paljon.
Mene ja kysy miten hän jaksaa.