Mitä ihmeellistä siellä avaruudessa on kun kaikki siitä meuhkaavat?

Siellä on kaikki. Sinäkin.

No siellä olisi ihmiskunnalle planeettoja, joilla teoreettisesti voisivat jatkaa olemassaoloaan, mutta tämä meidän nykylaji ei sinne tule ikinä pääsemään, ennenkuin opitaan pitämään huolta toisistamme ja planeetastamme. Ei tule tapahtumaan. Ehkä joku elämänmuoto jossakin menee joskus jonneki. Ihme jos selvitään edes seuraavaa viittä sataa vuotta ja siinä vaiheessa on käytä monta maailmansotaa eikä ole minkäänlaisia resursseja ja sivistystä lähteä miljoonien kilometrien päähän. Herätkää nyt vähän realismiin kaikki intregalactiset apinat.

Vierailija kirjoitti:

Siellä on kaikki. Sinäkin.

Oletko varma :)? On niitä pötkömallisia universumiketjujakin entäs jos seuraavasta pötköstä vaikka sinua katselen, sieltä paremmalta puolelta jo :)?

Kylmää, pimeää ja hapetonta. Vähän kuin av-mamman rönttösessä.

Ei avaruus ole siellä vaan ihan tässä. Ja miksi kaukaisuus kiinnostaa? Siksi, kun ihmisellä on isot ja uteliaat aivot.

Vierailija kirjoitti:

No siellä olisi ihmiskunnalle planeettoja, joilla teoreettisesti voisivat jatkaa olemassaoloaan, mutta tämä meidän nykylaji ei sinne tule ikinä pääsemään, ennenkuin opitaan pitämään huolta toisistamme ja planeetastamme. Ei tule tapahtumaan. Ehkä joku elämänmuoto jossakin menee joskus jonneki. Ihme jos selvitään edes seuraavaa viittä sataa vuotta ja siinä vaiheessa on käytä monta maailmansotaa eikä ole minkäänlaisia resursseja ja sivistystä lähteä miljoonien kilometrien päähän. Herätkää nyt vähän realismiin kaikki intregalactiset apinat.

Jospa tämä olisi hyväkin jättää perinnöksi eläimille yms? Kun ihmiskoe epäonnistui kerran. Näinhän luonnossa käy kun jokin ei toimi.

Sieltä me olemme tulleet, ja sinne me taas menemme. Kauan sitten ne atomit, joista sinä nyt muodostut, olivat tähtipölyä,  ja sitä ne taas joskus  ovat. Yritetään pitää hauskaa tässä välivaiheessa.

Eniten ehkä innostaa se loputtomuus, ajan fyysisyys ja tuntemattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siellä olisi ihmiskunnalle planeettoja, joilla teoreettisesti voisivat jatkaa olemassaoloaan, mutta tämä meidän nykylaji ei sinne tule ikinä pääsemään, ennenkuin opitaan pitämään huolta toisistamme ja planeetastamme. Ei tule tapahtumaan. Ehkä joku elämänmuoto jossakin menee joskus jonneki. Ihme jos selvitään edes seuraavaa viittä sataa vuotta ja siinä vaiheessa on käytä monta maailmansotaa eikä ole minkäänlaisia resursseja ja sivistystä lähteä miljoonien kilometrien päähän. Herätkää nyt vähän realismiin kaikki intregalactiset apinat.

Jospa tämä olisi hyväkin jättää perinnöksi eläimille yms? Kun ihmiskoe epäonnistui kerran. Näinhän luonnossa käy kun jokin ei toimi.

Joo kyllä elämä tällä planeetalla jatkuu meidän poistuttuamme, planeetta ja sen peittävä biomassa ei katoa, vaikka tulisi ydinsota joka mantereelle. Luonto toipuu. Ehkä seuraava planeetan dominantein rotu on vähemmän brutaali lähimmäistään kohtaan.

Mutta jos lakkaan olemasta tällä tietoisuudellani niin eikö koko avaruus vaihda samalla maisemaa? Eli peraatteessa siirryn niin erilaiseen olomuotoon että se avaruus on ihan erilainen? Vähän kuin muurahaisen vs ihmisen erilainen avaruus?

Ja miksi se olisi niin vain että tämä avaruuskäsitys mikä ihmisella on on se oikein mahdollinen ja perimmäinen vastaus saadaan muka tieteellä? Miksei se muurahaisen avaruus ole yhtä oikea tai tärkeä?

No, Doctor Who:n (dokumenttisarja jota olen katsellut Netflixistä...) perusteella sinne kannattaa kyllä mennä. Ja mennäänkin, ihmiskunta aloittaa Marsista 2050-luvulla ja lopulta levitäytyy koko maailmankaikkeuteen ja säilyy ajan loppuun saakka! Tuleehan siinä pari ikävää konfliktia matkan varrella mutta kyllä se on vaivan arvoista.

Aikaa ei ole. Tai se on pikemminkin niin että tavallaan kaikki aika on olemassa yhtä aikaa. Tämä on käsitetty väärin. Sen lineaarisuudesta en olisi ihan satasella varma. Se on lineaarista vain ihmisten rajoittuneesta käsityskyvystä käsin. On selvää ettei se puhtaalle fysiikalle ole mitään lineaarista. Siis realifysiikalle jossa ei ole ihmisen rajoittuneisuutta välissä vääristämässä koko kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos lakkaan olemasta tällä tietoisuudellani niin eikö koko avaruus vaihda samalla maisemaa? Eli peraatteessa siirryn niin erilaiseen olomuotoon että se avaruus on ihan erilainen? Vähän kuin muurahaisen vs ihmisen erilainen avaruus?

Ja miksi se olisi niin vain että tämä avaruuskäsitys mikä ihmisella on on se oikein mahdollinen ja perimmäinen vastaus saadaan muka tieteellä? Miksei se muurahaisen avaruus ole yhtä oikea tai tärkeä?

Lisähuomautuksena: vain ihmisen vastaus on tärkein koska on muka se luomakunnan kruunu. Siitä se lähtee jo hatelikkoon...

Vierailija kirjoitti:

No, Doctor Who:n (dokumenttisarja jota olen katsellut Netflixistä...) perusteella sinne kannattaa kyllä mennä. Ja mennäänkin, ihmiskunta aloittaa Marsista 2050-luvulla ja lopulta levitäytyy koko maailmankaikkeuteen ja säilyy ajan loppuun saakka! Tuleehan siinä pari ikävää konfliktia matkan varrella mutta kyllä se on vaivan arvoista.

On vielä monta merviä ja mattia matkan varrella ennenkuin on kotka laskeutunut ekan kerran edes kuuhun. Mutta mukava on visioida muuten näitä mahdollisuuksia! Esim millaista on asua Marsissa jo noin pian . Kuin moni on hengissä meistä silloin vielä? Jännää!

Avaruudessa fyysiset objektit tahtoo olla niin kaukana, ettei me edes päästä puoleen väliin sitä uutta planeettaa ennenkuin ollaan jo kuoltu vanhuuteen. Sitten kaikki syväjäädytykset, mielen siirtäminen kovalevylle ja valonnopeutta kulkevat alukset on ihan täyttä scifiä. Ihmiset ei käsitä ettei edes se valonnopeus edes tahdo riittää.

Minut on ainakin yhden kerran siepattu avaruusalukselle. Olin isossa ruumassa metallipöydän päällä. Nousin istuma-asentoon kun havahduin hereille. Olin kuitenkin erittäin sekavassa ja väsyneessä olotilassa. Ruumassa oli ainakin parikymmentä muutakin ihmistä makuuasennossa pöytien päällä. En käsittänyt missä olin ja miksi. Pian pöytäni vierestä alkoi kulkea liukuhihnaa pitkin istuma-asennossa Jari Litmasen klooneja toinen toisensa jälkeen. Kuulin taustalta Jarin puhetta ja kaikki kloonit olivat käsi pystyssä antaakseen minulle high fivet. Muistan kuinka annoin muutamalle high fivet, jonka jälkeen ilmeisesti menin taas lepotilaan. Heräsin kylmissäni asuntoni sängyltä jalat puolittain sängyn ulkopuolella. Tuolla jossain on meitä kehittyneempiä olioita ja he seuraavat ja tutkivat meitä. Olen kokenut sen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Avaruudessa fyysiset objektit tahtoo olla niin kaukana, ettei me edes päästä puoleen väliin sitä uutta planeettaa ennenkuin ollaan jo kuoltu vanhuuteen. Sitten kaikki syväjäädytykset, mielen siirtäminen kovalevylle ja valonnopeutta kulkevat alukset on ihan täyttä scifiä. Ihmiset ei käsitä ettei edes se valonnopeus edes tahdo riittää.

Onko ajatus valoa nopeampaa? Jospa tämä fysiikka jota me väkerrämme täällä 5 aisteillamme ei ole se aivan perimmäinen asioiden vallitseva olotila? Onhan pimeää ainetta ja energiaakin . Ehkä nämä meidän löytämät ja nimittämät fysikaaliset suureet ja lait ovat jotain vielä ihan muissa kytkoksissä kaikkeuteen? Minä näen ihmisen rajallisena. Mitä tuskin koko avaruus on kaikkinensa.

Siten tavallaan siellä avaruudessa ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin on jo omassa päössämme:)! Ei tarvii mennäkään minnekään tajutakseen ettemme ehkä saavuta sitä ikinä vähän kuin derivaatta mutta vielä monimutkaisempi homma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaruudessa fyysiset objektit tahtoo olla niin kaukana, ettei me edes päästä puoleen väliin sitä uutta planeettaa ennenkuin ollaan jo kuoltu vanhuuteen. Sitten kaikki syväjäädytykset, mielen siirtäminen kovalevylle ja valonnopeutta kulkevat alukset on ihan täyttä scifiä. Ihmiset ei käsitä ettei edes se valonnopeus edes tahdo riittää.

Onko ajatus valoa nopeampaa? Jospa tämä fysiikka jota me väkerrämme täällä 5 aisteillamme ei ole se aivan perimmäinen asioiden vallitseva olotila? Onhan pimeää ainetta ja energiaakin . Ehkä nämä meidän löytämät ja nimittämät fysikaaliset suureet ja lait ovat jotain vielä ihan muissa kytkoksissä kaikkeuteen? Minä näen ihmisen rajallisena. Mitä tuskin koko avaruus on kaikkinensa.

Siten tavallaan siellä avaruudessa ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin on jo omassa päössämme:)! Ei tarvii mennäkään minnekään tajutakseen ettemme ehkä saavuta sitä ikinä vähän kuin derivaatta mutta vielä monimutkaisempi homma?

Taaskin jatkan: entäpä vaikka moraali tai rakastuminen? Ne ovat tosiasioita samoin kuin ajatteleminen . Millä putkella tai laitteellapa niitä pystytään mittaamaan että missä sitä tapahtuu jos katselet vaikka kuusta maanpinnalle. Ne ovat valtavia voimia vaikka eivät näy fyysikoille missään. Miten sius kukaan fyysikko voi väittää tietävänsä vieläpä koko universumista mitään olennaistakaan jos ei ota huomioon noita tosiasioita kuin vaikkapa moraali rakastuminen tai ajatuksen nopeus?

Ja koska ne ovat tosiasioita jotka jopa muokkaavat fyysistä todellisuuttakin niin mistäs ne ovat tänne putkahtaneet meille? Ovat lajikäyttäytymistä mutta missä on se voima joka operoi meidät lajityypillisesti rakastumisvetovoimaa noudattaviksi!

Vastatkaapa fyysikot, kiitos!

ilmeisesti saamme nauttia aikamatkustelusta  jo lähitulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Minut on ainakin yhden kerran siepattu avaruusalukselle. Olin isossa ruumassa metallipöydän päällä. Nousin istuma-asentoon kun havahduin hereille. Olin kuitenkin erittäin sekavassa ja väsyneessä olotilassa. Ruumassa oli ainakin parikymmentä muutakin ihmistä makuuasennossa pöytien päällä. En käsittänyt missä olin ja miksi. Pian pöytäni vierestä alkoi kulkea liukuhihnaa pitkin istuma-asennossa Jari Litmasen klooneja toinen toisensa jälkeen. Kuulin taustalta Jarin puhetta ja kaikki kloonit olivat käsi pystyssä antaakseen minulle high fivet. Muistan kuinka annoin muutamalle high fivet, jonka jälkeen ilmeisesti menin taas lepotilaan. Heräsin kylmissäni asuntoni sängyltä jalat puolittain sängyn ulkopuolella. Tuolla jossain on meitä kehittyneempiä olioita ja he seuraavat ja tutkivat meitä. Olen kokenut sen itsekin.

Noita on jännä lukea. Minä tapasin kerran maalla lentävän lautasen ja meinäsin kuolla säikähdyksestä. Kuitenkin menin ja potkaisin sitä lättyä kylkeen ja kenkä upposi . Joku oli tuonut tehtaalta sitten puupellettiä pellolleen lannoitteeksi se kasa paloi vielä yöllä keskellä peltoa umpihangessa. Ja olin ihan varma ettei tuo välkkyvä lätty voi olla muu kuin avaruusalus:)! Mutta en epäile sinua.