Naapurit jotka ei vastaa tervehdykseen
Olen muuttanut vähän aikaa sitten uuteen kämppään. Tapanani on aina sanoa moi jos rappukäytävässä tulee vastaan naapuri, se tulee multa ihan luonnostaan. Nyt olen kuitenkin huomannut, että muutamat ihmiset eivät koskaan moikkaa takaisin. Seinänaapuri erityisesti menee ohi naama näkkärillä. Ymmärrän että voi olla kiire tai huono päivä, mutta onko se tervehdykseen vastaaminen niin ylivoimaista? Itse tuntisin oloni aika tökeröksi jos en saisi tuon vertaa suutani auki. Osaako joku näin toimiva sanoa mikä tuossa on ehkä taustalla?
Kommentit (33)
Ei kiinnosta. Ei vain yksinkertaisesti muut ihmiset kiinnosta. Kohteliastahan se olisi tervehtiä, mutta kaikki eivät välitä olla edes ystävällisiä.
Miksi pitäisi tervehtiä joka saatanan mulkkua?
Joillekin se moikkaaminen tuntuu olevan ylivoimaista. Syytä en moiselle moukkamaisuuselle osaa sanoa. Aioin jatkossa moikkailla vieläkin iloisempaa ja kovempaa 😂👍🏻
mulla oli sama ongelma aiemmassa kämpässä. vaa yks naapuripariskunta viitti tervehtiä takaisin ja välistä yks vanha mummo. vaikka kuinka koitin olla kohtelias nii ei, ei tullut edes nyökkäystä tai hymyä takaisin
Kokeile tehdä natsitervehdys? Se on kai muotia nykyään?
Moikkaan aina, mutta vähän jo rassaa kun uudessa asunnossa 3 kk asuttuani kahdella naapurilla on tapana moikata joka kerta kun nähdään :D toisinaan jopa 30 min välein ja 10 kertaa päivässä :D
Sellaisia osa ihmisistä on. Työpaikoillakin olen tuntenut nimeltä ihmisiä, jotka eivät reagoi tervehdykseen millään tavalla. Kaupan kassalla monen asiakkaan ainoa urahdus on "enntrr", joka on suomeksi "en tarvitse kuittia".
Kaikki eivät halua jakaa kanssasi juuri tuota tapaa. Mikä siinä on niin vaikeaa, ettet voi antaa moikkaamattomien elää tyylillään? Eivät he ala sua moikata vaikka kiljuisit "moi" kurkku suorana.
Asuin ennen kotikaupunkini itäpuolella ja naapuriini muutti vanhempi pariskunta. Minä aloin tervehtiä heitä kuten muitakin rivarin asukkaita. Miestä näki useammin ja sitkeästi tervehdin häntä niin kauan kun rivarissa asuin, mies ei noteerannut mitenkään. Muutin sitten länsipuolelle kerrostaloon.
Eipä mennyt kuin muutama kuukausi ja pariskunta oli muuttanut samaan taloon, missä nytkin asun. Minä hämmentyneen iloisena tervehdin miestä, taas pitkästä aikaa nähdessäni, eikä hän noteerannut vieläkään.
Muutamia hupaisia tilanteita on ollut, kun mies on ollut talonyhtiön puheenjohtajan juttusilla, jota luonnollisesti tervehdin, mutta en enää tätä miestä, missään tilanteessa. Vaimoa tuskin edes tuntisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta. Ei vain yksinkertaisesti muut ihmiset kiinnosta. Kohteliastahan se olisi tervehtiä, mutta kaikki eivät välitä olla edes ystävällisiä.
Niin, voihan se olla niinkin. Ei muakaan suoranaisesti kiinnosta tutustua naapureihin sen enempää, mutta kohtelias pyrin olemaan. Tässä varmaan vaikuttaa myös kasvatus ja vanhempien esimerkki, itselleni on jo pienenä taottu päähän että aina tervehditään ja kiitetään ja otetaan katsekontakti. Tästä syystä varmaan vierastan myös tuota kassoille murahtelua. -ap
Varmaankin naapuri on oppinut kokemuksen kautta, ettei kannata alkaa paremmin tutustumaan ihan kehen tahansa.
Ehkä se heti alussa tervehditty naapuri on kuitenkin joku tulevien viikkojen häirikkö, josta joutuu tekemään valituksia isännöitsijälle ja silloin kun ei ole tuttavallisissa väleissä, niin helpompi antaa objektiivinen mielipide hänen tekemisistään. Jotkut kun myös kuvittelevat heti olevansa hyviäkin tuttuja pelkän tervehdykseen vastaamisen perusteella ja lääkityksestä riippuen jopa utelemaan aika henkilökohtaisia asioitakin.
Itsellä meni tervehtimishalut ainakin siihen, kun uusi asukas heti ensimmäisinä öinään seisotti autoaan pelastustiellä rappukäytävän oven edessä liikennemerkeistä piittaamatta ja paiskoi ovia kulkiessaan. Haittasi myös toisten asukkaiden kulkemista ja suurten kantamusten kuljettamista kyseisissä ovissa autollaan. Nurmikoitten kautta sai väistellä tuota kotteroa.
Mä olen myös hämmästellyt samaa. Muutettiin tähän kämppään, niin osa tervehtii ja osa ei.
Mähän en siitä lannistu, moikkaan silti. En suostu omaksumaan toisten huonoja käytöstapoja. Jo esimerkkinä omille lapsille. Lapset ihmettelivä ääneen, että miksei toi tervehdi takaisin? Vastaan, ettei kaikki osaa käytöstapoja tai parempi on, ettei kaikille ole opetettu käytöstapoja (< tämä jo vähän haukkuu moukan vanhempia). Sitten saa kyllä reaktioita. Tulee kiukkuista tuhinaa ja tikareita silmistä, mutta ei tervehdystä. :D
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin naapuri on oppinut kokemuksen kautta, ettei kannata alkaa paremmin tutustumaan ihan kehen tahansa.
Ehkä se heti alussa tervehditty naapuri on kuitenkin joku tulevien viikkojen häirikkö, josta joutuu tekemään valituksia isännöitsijälle ja silloin kun ei ole tuttavallisissa väleissä, niin helpompi antaa objektiivinen mielipide hänen tekemisistään. Jotkut kun myös kuvittelevat heti olevansa hyviäkin tuttuja pelkän tervehdykseen vastaamisen perusteella ja lääkityksestä riippuen jopa utelemaan aika henkilökohtaisia asioitakin.
Itsellä meni tervehtimishalut ainakin siihen, kun uusi asukas heti ensimmäisinä öinään seisotti autoaan pelastustiellä rappukäytävän oven edessä liikennemerkeistä piittaamatta ja paiskoi ovia kulkiessaan. Haittasi myös toisten asukkaiden kulkemista ja suurten kantamusten kuljettamista kyseisissä ovissa autollaan. Nurmikoitten kautta sai väistellä tuota kotteroa.
Eihän tervehtiminen mitään tutustumista ole. Ollaanko Suomessa edelleen näin mettässä, että moikkaus on lupaus ystävyydestä? :D
Vierailija kirjoitti:
Moikkaan aina, mutta vähän jo rassaa kun uudessa asunnossa 3 kk asuttuani kahdella naapurilla on tapana moikata joka kerta kun nähdään :D toisinaan jopa 30 min välein ja 10 kertaa päivässä :D
Siis miten helvetin paljon ramppaat jossain rappukäytävässä?!
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan muuttanut Tampereelle?
Muutin Tampereelle ja täällä tervehditään paljon enemmän kuin pääkapunkiseudulla, missä asuin useammassa paikassa.
Yksinkertaiset ihmiset eivät vaivaudu tervehtimään.
Kiirus kun on televisiota katsomaan, miksipä tervehtiä ketään,
tervehtii sitten television kivoja tyyppejä.
Ai saatana kuinka se voi olla niin vaikeeta tervehtiä samassa rapussa asuvia ihmisiä. Itekin oon joskus ihan varta vasten jäänyt pitelemään ovea auki, kun olen nähnyt pariskunnan lähestyvän. Tervehdin normaalisti samalla kun pidin ovea auki. Lopputulos: ei kiitosta, ei tervehdystä.
Olet varmaan muuttanut Tampereelle?