Millainen on hyvä kummi?

Hyvä kummi opettaa lapselle kristityn elämää joko teorian tai käytännön kannalta eli olemalla esimerkkinä. Kummius loppuu lapsen tultua täysi-ikäiseksi.

Varakas, mutta ei pihi. Me saimme esikoisellemme kummiksi miehen tuttavan, jolla hyvin menestyvä yritys ja miljoonaomaisuus.

Up

On muuten molemminpuolista oltava yhteydenpidon, ainoastaan tyhmä olettaa että kummi pitää yksin yhteyttä lapseen jos toisesta suunnasta ei kuulu mitään.

Ihan hyvä kysymys. Varmaan tärkein on sellainen aito kiinnostus lasta kohtaan ja jossain vaiheessa halu viettää lapsen kanssa aikaa. Kyllä näissä asioissa mennään lapsen iänkin mukaan; harva varmaan olettaa hurjan paljon yhdessäoloa ja lapsenhoitoa jo vauvavuonna. Silloin ehkä onkin parempi olla kiinnostunut lapsesta vanhempien kautta. Kysellä ihan yleisesti kuulumisia jne. Sitten riippuen kummin innosta ja vanhempien ajatuksista, kummin rooli kasvaa taaperoiässä tai leikki-iässä. Ei mulla oman lapsen kohdalla ole kummille muita odotuksia kuin läsnäoloa ja lapselle tunnetta että hän on tärkeä ja ihana muidenkin aikuisten mielestä. Siis että lapselle syntyisi tunne siitä, että joku oman perheen ulkopuolinen näkee hänet erityisen tärkeänä ja kiinnostavana.

Uskon kyllä että suurimmalle osalle vanhemmista ne lahjat on ihan sivuseikka. Normaaliperheissä taitaa nykyään enemmän vaivata tavaranpaljous kuin pula. Varmaan tähän voi vielä lisätä, että kummin olisi tärkeää ymmärtää vanhempien asettamia sääntöjä, esim. herkkujen ja lelujen ostelun suhteen tai esim. ikätasoisen tekemisen suhteen. Kummi voisi ajatella itseään enemmänkin vanhempien taustatukena kuin vanhempien ylikävelijänä. Varmaan harvoin kummeiksi valitaan sellaisia jotka näin tekee, mutta kyllähän kummejakin valitaan edelleen sukulaisuussuhteen velvoittamana.

Minulta on vain kysytty että tulisinko kummiksi. Ei ole kerrottu odotuksia. Yksi kummeus ehkä vähän kaduttaa.. emme ole hänen vanhempiensa kanssa niin läheisiä (heillä ei ylipäätään ole kauheasti ystäviä ja siksi ovat minua kysyneet) ja jotenkin olo on monesti vaivaantunut. Tunnen siis epäonnistuneeni kummiudessa tässä tapauksessa koska kanssakäyminen ei ole niin helppoa ja mutkatonta kuin muiden kanssa. Näen kyllä häntä/heitä useita kertoja vuodessa, ostan lahjat ym mutta osaksi teen tämän vain velvollisuuden tunteesta.

Parhaiten hyvää suhdetta kummilapseen auttaa hyvät suhteet hänen vanhempiin. Siinä se sitten ajan kanssa muodostuu, että millainen suhde kaikkia osapuolia miellyttää.

Mun mielestä lapset saa niin paljon tavaraa ja vaatetta, etten ajattele että kummin tehtävät määrittyvät mitenkään materian kautta. Enemmänkin liian kalliit lahjat/liian paljot lahjat voivat harmittaa vanhempia, jos siis yrittää lapselleen opettaa kestävää kulutusta ja järkevää talouden hallintaa.

Vanhempien kanssa vuorovaikuttaessa sekin selviää, mitä kummiudelta toivotaan. Toki tässä on vanhemmilla pallo myös, pitää muistaa myös kummeja ja olla heihin yhdessä itse. Kyllä suurin osa toivoo kummiudelta ihan vain läsnäoloa ikätason mukaisesti (ei ole yhtä kuin hoitoapu). Sitä että kylästellään ja silloin kysellään aivan erityisesti kuulumisia kummilapselta, ihaillaan hänen omaa huonetta ja todistusta, kuunnellaan sitä lasta niin kuin hänen asiansa olisi maailman tärkein.

Kun aloin kummiksi, ajattelin kummiuden olevan lapsen elämässä läsnäoloa. Valitettavasti kävi niin, että kummilapsen vanhemmat odottavat lähinnä niitä lahjoja...

Kyllä niitä vanhempia on valitettavan paljon, jotka hakevat kummeista rahallista hyötyä ja odottavat juurikin lahjojen ostelua joka käänteessä. Lisäksi oletetaan kummin vievän lasta kalliisiin tapahtumiin ja huvittelupaikkoihin.