koululainen harventaisi tapaamisia
Meidän lapsi lähestyy 12 vuoden ikää, jolloin itse voi päättää vähän enemmän. Mutta miten tehdään käytännössä? Siis hän haluaa tavata etävanhempaansa, mutta ei joka toinen viikonloppu. Isä haluaa tavata juuri niin kuin oikeuden päätöksessä on sovittu, ei enempää eikä vähempää. Toisaalta on helppoa, kun tapaamiset ovat säännöllisiä, toisaalta ymmärrän lasta, joka on isän luona melko yksinäinen, ei saa harrastaa, ei pääse kavereiden synttäreille. Siis jos on vaikka harrasteleiri tai synttärit, lapsi ei menisi isälle tai tapaamista siirrettäisiin, mutta siirtäminen ei isälle sovi. Toisaalta lapsi ei halua tuottaa isälle pahaa mieltä, mutta ei viihdy isällään, ja on isäviikonloppuina paljon mummulassa yökylässä.
Tarvitaanko oikeuden päätös vai voiko hän jonain viikonloppuna vain ilmoittaa ettei mene? Isä ei suostu sopimaan asioista sosiaalitoimistossa, jollei ole ihan pakko.
Haluaisimme myös lähteä pariksi viikoksi ulkomaille, mutta lapsi on minulla korkeintaan 12 päivää kerrallaan, joten emme pääse, jos isä ei suostu tapaamisviikonlopun siirtoon tai väliin jättämiseen? Minulla on yksinhuolto, mutta voinko siltikään ilmoittaa, että jotain tapaamista ei ole matkan vuoksi? Pitääkö asiasta sopia etukäteen oikein sossussa tai oikeudessa? Vaikuttaako matkustamiseen se, onko lapsi 11 vai 12 vuotta? Kiitos jos viitsitte vastata!
Kommentit (4)
Lain mukaan 12-vuotta täyttäneen lapsen mielipidettä on asiassa kuultava aina, mutta lapsi ei päätä itsenäisesti asiasta. Eli jos tapaaja pitää härkäpäisesti kiinni sopimuksesta, hänen olisi sitten haettava sen täytäntöönpanoa tuomioistuimesta. Tuomioistuin tuskin voi käyttää täytäntöönpanokeinoja, jos lapsi itse haluaa muutosta järjestelyyn.
Fiksua olisi, jos te vanhemmat pääsisitte asiassa jonkinlaiseen kompromissiin, jonka kykenisistte yhdessä markkinoimaan lapsellekin. Tai tarkemmin, päättämään asian keskenänne. Lapsihan tekee juuri niinkuin sanotte.
Vielä parempi olisi, jos tapaajavanhempi kuuntelisi lasta ja keskustelisi hänen kanssaan, miten tapaamistilanteita pitäisi kehittää, että lapsi viihtyisi hänen luonaan paremmin. Tässähän voi lähikin auttaa ja välittää - se kuitenkin edellyttää luottamusta, sellaisia keskusteluvälejä tai -taitoja, ettei toinen koe olevansa altavastaaja.
Neuvotelkaa, pyrkikää poistamaan alkuperäinen ongelma ja sitä kautta löytämään yhdessä ratkaisu!
Kevättä kohden!!!
Kiitos vastauksista! Toivon todella, ettei tarvitsisi lähteä asiasta tappelemaan. Jos vaikka etä ymmärtäisi joustaa joskus, kun tajuaa vaihtoehdon olevan, ettei lapsi ehkä tulekaan. Kun kaikkea ei aina voi järjestää siten, ettei osuisi tapaamisajankohtaan.
Tuo matkustusjuttu mietityttää yhä; jos sovimme vaikka etukäteen sossussa että matka on silloin ja silloin ja puuttuva tapaaminen vaikka korvataan myöhemmin, eikä lapsen isä haluaisi päästää lasta, niin odottaako kotimaahan tullessa haastelappu...ei tee mieli lähteä mihinkään jos joutuu heti vaikeuksiin. Voiko oikeuteen haastaa jos muutosjärjestelyistä on sovittu? Tai ilmoitettu, jos sossutäti toteaa että mitään ihmeempää syytä matkan estämiselle ei ole.
Tilanne on se, että sun ei tarvi pelätä mitään haastelappuja, sillä sä olet ollut valmis korvaamaan sen puuttuneen tapaamisen. Eli jos lapsi isällään esim joka toinen vkl, matka tulee just tapaamisajankohdalle, niin siitä vaan sitten lapsi kaks vkonloppua peräkkäin isille. Yrität sopia ihan isin kanssa kaksin ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä tän tilanteen, jos ei pelitä, niin sitten lastenvalvojan kanssa juttusille.
Meillä tää toimii niin, että jos mä haluan lasten kanssa reissuun, niin ilmoitan exälle, että ollaan menossa kyselemättä sen kummempia. Hän sitten taas soittaa ja kysyy, että voisiko lapset lähteä hänen kanssaan reissuun....Jotenkin tilanne mennyt siihen ,että lähivanhempi tekee päätökset itse, etävanhempi kysyy aina " luvan" ...Hyvä meille niin. Onnea matkaan.
Eli, lastenvalvojamme kertoi meille, kun sovimme tapaamisista, että lapsen täyttäessä 12v hän saa itse päättää, missä asuu ja kenen kanssa. Sama pätee aika pitkälti myös tapaamisten kanssa, eli jos lapsi ei halua joka toinen vkl olla isällään, niin silloin lasta ei siihen periaatteessa voi pakottaakaan....Kannattaisi mennä lastenvalvojan juttusille, tai yrittää isän kanssa sopia ja saada isi ymmärtämään lapsen näkökulmasta asiat.
Jos tilanne menee niin pitkälle, että oikeuteen joutuu menemään, niin silloin kuullaan myös lasta...laki sanoo näin.. :
Esimerkiksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta avioeron yhteydessä ratkaistaessa on lasta kuultava tämän iän ja kehitystason puitteissa ja ratkaisu on perustettava ensi sijassa lapsen etuun.
Tuomioistuimilla ja muilla viranomaisilla on velvollisuus kuulla lasta ja pyrkiä lapsen edun mukaisiin ratkaisuihin silloinkin, kun lapsen huoltajat ovat keskenään yhteisymmärryksessä sopivasta ratkaisusta. Lapsen edun käsite antaa tuomioistuimelle tai viranomaiselle mahdollisuuden poiketa vanhempien huoltajina edustamasta kannasta. Näin on varsinkin silloin, kun lapsella itsellään on asiassa selvä mielipide.
Eli ei muuta kuin alatte selvittämään tilannetta, sulla on pullat ihan hyvin uunissa =) Onnea matkaan!!