Ainoana "lapsena" olemisen ongelma

Miksi et sanonut, että nyt ei sovi? Että et ole kotona?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et sanonut, että nyt ei sovi? Että et ole kotona?

Muakin kiinnostaisi, millainen reaktio tulee, kun ap koittaa pitää rajojaan? Se reaktio äidiltä ei voi olla normaali, kun tällainen ongelma on päässyt kehittymään.

Ajattelin otsikosta että täältä olisi saanut vertaistukea, kun joutuu yksi huolehtimaan vanhemmistaan. Mutta ihmiset näkee niin erilaisiset asiat ongelmina. Mä olisin ollut iloinen, jos äiti olisi edes kerran tarjoutunut vaikka tyhjentämään tiskikoneen. Mutta ei, sen sijaan tulee meille aina kun tarvitsee apua jossain. Viis siitä, että hänellä olisi aikaa vaikka muille jakaa ja me räpiköidään ruuhkavuosissa. Antaa korkeintaan kivoja leffasuosituksia, joihin kerta toisensa jälkeen vastaan, ettei minulla ole aikaa sellaisiin, kun ei meinaa riittää aika edes nukkumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin otsikosta että täältä olisi saanut vertaistukea, kun joutuu yksi huolehtimaan vanhemmistaan. Mutta ihmiset näkee niin erilaisiset asiat ongelmina. Mä olisin ollut iloinen, jos äiti olisi edes kerran tarjoutunut vaikka tyhjentämään tiskikoneen. Mutta ei, sen sijaan tulee meille aina kun tarvitsee apua jossain. Viis siitä, että hänellä olisi aikaa vaikka muille jakaa ja me räpiköidään ruuhkavuosissa. Antaa korkeintaan kivoja leffasuosituksia, joihin kerta toisensa jälkeen vastaan, ettei minulla ole aikaa sellaisiin, kun ei meinaa riittää aika edes nukkumiseen.

Mä tarttisin vertaistukea siihen, kun ei saa pitää huolta omasta isästään, kun mustasukkainen ja minua ahneeksi syytävä isän uusi kumppani käyttäytyy minua kohtaan huonosti, jos yritän eikä isä uskalla panna sille kampoihin.

Tai tarttisin, jos vilä yrittäisin pitää isästä huolta, olen luovuttanut. Hoitakoot se ämmä, en mä tuollaista isää enää kaipaakaan, ei sen puoleen. Mäkin odotan sit vain perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Odottele rauhassa muutama kymmenen vuotta, niin osat vaihtuvat kyllä. Sitten sulla on riesanasi pari dementtiä, jotka tyrmäävät apusi ja tietävät kaiken paremmin kuin sinä.

Miten siinä muka osat vaihtuu? Siinäkin vanhukset pyrkivät pitämään lapsensa alisteisessa asemassa. Huoli heidän pärjäämisestään on, mutta apuja otetaan nihkeästi vastaan. Jos pääset auttamaan, autat väärin ja hankaloittaa asioita. Sitten kun annat olla, arvostellaan, että ei välitä vanhemmistaan tai otetaan syyllistävät keinot "et sinä minua rakasta".

Äitisi haluaa vain auttaa muuttopuuhissa, miksi suhtaudut noin negatiivisesti? Ymmärtäisin kiukkusi, jos äitisi tulisi joka viikko siivoamaan luoksesi, mutta ei kai yksi muuttosiivous voi olla noin paha?

Meitä on kolme sisarusta, ja meidän äiti auttaa meitä kaikkia välillä. Käy joskus pesemässä ikkunat, tuo ruokaa tai leivonnaisia, hoitaa lapsia tai ulkoiluttaa koiraa. Mä otan ilolla kaiken avun vastaan, ja samoin tekee siskoni ja veljenikin. Ehkä sinäkin jonain päivänä alat ymmärtää äitiäsi.

Ei ole kokemusta. Äiti kuoli kun olin 16 vuotias. Anoppikaan ei käyny meillä kuin kutsuttuna kylässä ja ei puuttunut mitenkään meidän asioihin.

Kukaan ei ole koskaan tarjonnut mitään apua. Itse saanut/joutunut aina siivoamaan.

Minun äidilläni on kuusi lasta ja hän tuli silti minua auttamaan muuttosiivouksessa. Toki hänen aikatauluunsa sopivana aikana.

Kiitollinen olen.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi haluaa vain auttaa muuttopuuhissa, miksi suhtaudut noin negatiivisesti? Ymmärtäisin kiukkusi, jos äitisi tulisi joka viikko siivoamaan luoksesi, mutta ei kai yksi muuttosiivous voi olla noin paha?

Meitä on kolme sisarusta, ja meidän äiti auttaa meitä kaikkia välillä. Käy joskus pesemässä ikkunat, tuo ruokaa tai leivonnaisia, hoitaa lapsia tai ulkoiluttaa koiraa. Mä otan ilolla kaiken avun vastaan, ja samoin tekee siskoni ja veljenikin. Ehkä sinäkin jonain päivänä alat ymmärtää äitiäsi.

Ehkä säkin jonain päivänä alat ymmärtää lukemaasi. Tai aloittaja ei kerro, miksei apu kelpaa, mutta voit olla varma, ettei se ole "apua", vaan apuun käärittyä paskaa (=arvostelua tai muuta vallankäyttöä) koska mitään syitä ottaa oikeaa apua vastaan ei ole kellään.

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin otsikosta että täältä olisi saanut vertaistukea, kun joutuu yksi huolehtimaan vanhemmistaan. Mutta ihmiset näkee niin erilaisiset asiat ongelmina. Mä olisin ollut iloinen, jos äiti olisi edes kerran tarjoutunut vaikka tyhjentämään tiskikoneen. Mutta ei, sen sijaan tulee meille aina kun tarvitsee apua jossain. Viis siitä, että hänellä olisi aikaa vaikka muille jakaa ja me räpiköidään ruuhkavuosissa. Antaa korkeintaan kivoja leffasuosituksia, joihin kerta toisensa jälkeen vastaan, ettei minulla ole aikaa sellaisiin, kun ei meinaa riittää aika edes nukkumiseen.

Mä tarttisin vertaistukea siihen, kun ei saa pitää huolta omasta isästään, kun mustasukkainen ja minua ahneeksi syytävä isän uusi kumppani käyttäytyy minua kohtaan huonosti, jos yritän eikä isä uskalla panna sille kampoihin.

Tai tarttisin, jos vilä yrittäisin pitää isästä huolta, olen luovuttanut. Hoitakoot se ämmä, en mä tuollaista isää enää kaipaakaan, ei sen puoleen. Mäkin odotan sit vain perintöä.

Äitihullu ei tarvii muuta kuin potkun perseelleen. Sä oot ulissu tällä palstalla jo ihan tarpeeksi ja vertaistukeakin sulle on tsrjottu. Mikään ei vaan kelpaa ja syy ei ole koskaan sinussa. Narsisti.

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi haluaa vain auttaa muuttopuuhissa, miksi suhtaudut noin negatiivisesti? Ymmärtäisin kiukkusi, jos äitisi tulisi joka viikko siivoamaan luoksesi, mutta ei kai yksi muuttosiivous voi olla noin paha?

Meitä on kolme sisarusta, ja meidän äiti auttaa meitä kaikkia välillä. Käy joskus pesemässä ikkunat, tuo ruokaa tai leivonnaisia, hoitaa lapsia tai ulkoiluttaa koiraa. Mä otan ilolla kaiken avun vastaan, ja samoin tekee siskoni ja veljenikin. Ehkä sinäkin jonain päivänä alat ymmärtää äitiäsi.

Ehkä säkin jonain päivänä alat ymmärtää lukemaasi. Tai aloittaja ei kerro, miksei apu kelpaa, mutta voit olla varma, ettei se ole "apua", vaan apuun käärittyä paskaa (=arvostelua tai muuta vallankäyttöä) koska mitään syitä ottaa oikeaa apua vastaan ei ole kellään.

Niin ja jatkan vielä, että jos kyse olisi ap:n kiittämättömyydestä, niin miksi kyseinen äiti tarjoutuu avuksi? Hänellä olisi sata syytä jättää tyttärensä rauhaan silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että äiti hyysää saakeli hautaan asti! Ikää on allekirjoittaneella 28v ja olen muuttamassa nykyisestä asunnostani kuun lopussa pois, niin rakkaalla äidilläni on pakkomieli tulla siivoamaan tänne vaikka ajattelin kyllä vielä asua täällä ihan iisisti ja olen pärjännyt tämän asunnon kanssa usean vuoden ja osaan kyllä siivota tämän itsekkin. Eniten vituttaa se, että tämän pitää tulla TÄNÄÄN! putsaamaan vaatekaapit. En tiedä mikä vaateratsia tämä nyt on, mutta eihän tuolla ole kun pölyä joka lähtee melkein vaatteitten kanssa pois ja tuonkin pystyy tekee vaikka tunti ennen lähtöä ja mihinkähän tuo nyt aatteli, että laita nuo vaatteet tässä reiluksi viikoksi? Pesis vaikka vessan, jos on pakko tunkea tänne

On ainokaisena olemisessa hyvätkin puolensa.

T. 1,5 miljoonan euron omaisuuden perinyt

Totta, mökit, talot, maat ja mannut perii vain yksi. Ihan hyvä niin, jos jättäisivät sen jatkuvan kuolemasta puhumisen vähemmälle ja lakkaisivat hössäämästä ennakkoperinnöillä ja lahjoilla, kun en ole mitään vaatinut sellaista enkä ottanut puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin otsikosta että täältä olisi saanut vertaistukea, kun joutuu yksi huolehtimaan vanhemmistaan. Mutta ihmiset näkee niin erilaisiset asiat ongelmina. Mä olisin ollut iloinen, jos äiti olisi edes kerran tarjoutunut vaikka tyhjentämään tiskikoneen. Mutta ei, sen sijaan tulee meille aina kun tarvitsee apua jossain. Viis siitä, että hänellä olisi aikaa vaikka muille jakaa ja me räpiköidään ruuhkavuosissa. Antaa korkeintaan kivoja leffasuosituksia, joihin kerta toisensa jälkeen vastaan, ettei minulla ole aikaa sellaisiin, kun ei meinaa riittää aika edes nukkumiseen.

Mä tarttisin vertaistukea siihen, kun ei saa pitää huolta omasta isästään, kun mustasukkainen ja minua ahneeksi syytävä isän uusi kumppani käyttäytyy minua kohtaan huonosti, jos yritän eikä isä uskalla panna sille kampoihin.

Tai tarttisin, jos vilä yrittäisin pitää isästä huolta, olen luovuttanut. Hoitakoot se ämmä, en mä tuollaista isää enää kaipaakaan, ei sen puoleen. Mäkin odotan sit vain perintöä.

Äitihullu ei tarvii muuta kuin potkun perseelleen. Sä oot ulissu tällä palstalla jo ihan tarpeeksi ja vertaistukeakin sulle on tsrjottu. Mikään ei vaan kelpaa ja syy ei ole koskaan sinussa. Narsisti.

Helpottiko yhtään?

Ap n ongelma on tuttu. Myös meillä äiti ja anoppi ovat innokkaita auttajia, mutta apu ei ole koskaan mitään saunan tai vessan pesua tai loppuimurointia vain nimenomaan tonkimista.Anoppi oli lapsenvahtina ja kun tulin, hän kertoi kaivaneensa vaatekomerostani paidan joka on likainen eikä kuulu sinne. Muuton yhteydessä sanoin että.meidän laatikoihin ei saa koskea, ne jo pakattu. Hän vaihtoi kaikki uusiin laatikoihin, myös henk.koht.kamojani kuten kirjeitä ja alusvaatteita. Uskomatonta että kielsin tonkimisen ja silti tongitaan! En kaipaa apua jos sillä loukataan yksityisyyttäni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että äiti hyysää saakeli hautaan asti! Ikää on allekirjoittaneella 28v ja olen muuttamassa nykyisestä asunnostani kuun lopussa pois, niin rakkaalla äidilläni on pakkomieli tulla siivoamaan tänne vaikka ajattelin kyllä vielä asua täällä ihan iisisti ja olen pärjännyt tämän asunnon kanssa usean vuoden ja osaan kyllä siivota tämän itsekkin. Eniten vituttaa se, että tämän pitää tulla TÄNÄÄN! putsaamaan vaatekaapit. En tiedä mikä vaateratsia tämä nyt on, mutta eihän tuolla ole kun pölyä joka lähtee melkein vaatteitten kanssa pois ja tuonkin pystyy tekee vaikka tunti ennen lähtöä ja mihinkähän tuo nyt aatteli, että laita nuo vaatteet tässä reiluksi viikoksi? Pesis vaikka vessan, jos on pakko tunkea tänne

On ainokaisena olemisessa hyvätkin puolensa.

T. 1,5 miljoonan euron omaisuuden perinyt

Totta, mökit, talot, maat ja mannut perii vain yksi. Ihan hyvä niin, jos jättäisivät sen jatkuvan kuolemasta puhumisen vähemmälle ja lakkaisivat hössäämästä ennakkoperinnöillä ja lahjoilla, kun en ole mitään vaatinut sellaista enkä ottanut puheeksi.

Perinnön antaminen osissa on vain sikäli fiksu juttu, että perintö- ja lahjaveroprosentti kasvaa perinnön arvon kasvaessa. Noin jätetään tai siis annetaan valtiolle vähemmän.

Kivikissaäiti kirjoitti:

Ja siis sanokaapa nyt minne ap tunkee ne vaatteet komerosta tänään?

Taloyhtiön kuivaushuonetta on tällaisissa tapauksissa lupa käyttää puolenkin vuoden ajan. Älä mäkätä siellä, ettet asioista tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Ja siis sanokaapa nyt minne ap tunkee ne vaatteet komerosta tänään?

Taloyhtiön kuivaushuonetta on tällaisissa tapauksissa lupa käyttää puolenkin vuoden ajan. Älä mäkätä siellä, ettet asioista tiedä.

Täh? :D

Puolen vuoden ajan. Mielenkiintoista. Kerro lisää ihmeessä. Lukittukin sille yhdelle käyttäjälle se tila on, vai?

Mikäs kakaralauma täällä oikein vinkuu? Olevinaan niin aikuiset ihmiset, ettäs kehtaatte. Olkaa kiitollisia että on se äiti ja kunnioittakaa vanhempianne. Hekin ovat ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs kakaralauma täällä oikein vinkuu? Olevinaan niin aikuiset ihmiset, ettäs kehtaatte. Olkaa kiitollisia että on se äiti ja kunnioittakaa vanhempianne. Hekin ovat ihmisiä.

Entä jos se on joku sinun yksityisyyttäsi kunnioittamaton tonkija? Arvostelee vielä päälle? Kunnioittaisit sellaista ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Äitisi haluaa vain auttaa muuttopuuhissa, miksi suhtaudut noin negatiivisesti? Ymmärtäisin kiukkusi, jos äitisi tulisi joka viikko siivoamaan luoksesi, mutta ei kai yksi muuttosiivous voi olla noin paha?

Meitä on kolme sisarusta, ja meidän äiti auttaa meitä kaikkia välillä. Käy joskus pesemässä ikkunat, tuo ruokaa tai leivonnaisia, hoitaa lapsia tai ulkoiluttaa koiraa. Mä otan ilolla kaiken avun vastaan, ja samoin tekee siskoni ja veljenikin. Ehkä sinäkin jonain päivänä alat ymmärtää äitiäsi.

Rehti avun tarjoaminen on sellaista, jossa ei tungeta väkisin auttamaan, vaan hienovaraisesti tarjotaan apua, että voisinko auttaa jossakin ja milloin se sinulle sopii ja avun vastaanottaja kiittää kauniisti ja ymmärtämyksen sen, kuinka paljon apua on kohtuullista odottaa.