Että voi olla stressi ja paniikki appivanhempien tulosta!

Siis täällä me molemmat järjestellään kaikkea, siivotaan, pesen vessaan ja argh! 2,5-vuotias kiikuttaa kaiken mahdollisen kämpästään ulos ja pää hajoaa liitoskivut vaivaa ja ketuttaa! Meidän koti ei ole täydellinen, en ole koskaan ollut järjestelmällinen, vaan suht suurpiirteinen. Osaan kyllä pitää perussiisteyden jne. mutta mua ei haittaa jos tiskikaappi pursuaa sisällä tai kaapin päältä ei ole pyyhitty pölyjä ties milloin. Likaista tai saastaista meillä ei koskaan ole, mutta sotkusta toisinaan enemmän toisinaan vähemmän. Mies on todella siististä ja huolitellusta kodista, mun lapsuudenkoti taas on oikeesti nykyäänkin sotkusempi ja likaisempi mitä meidän konsanaan.

Sitten alkaa tulla niitä kasvatusohjeita jaja tuonkin saisit pidettyä siistimpänä jos tekisit niin ja näin. Olisin lähteny tytön kanssa puistoon, mutta eikun tää kämppä pitää saada edes näyttämään siistiltä! Toivottavasti eivät kaappeihin mene, sekin on nähty. Ovat tosi ihania ihmisiä muuten, mutta stressaan siitä, etten koskaan tule olemaan yhtä siisti, looginen, sisustussilmäinen ja vielä kerran siisti kuin anoppi tai käly.
Miehelle tää riittää, ei itsekään ole maailman siistein, mutta osaa perussiisteyttä ylläpitää, yhessä siivotaan. Mutta tää raskauskin saa mut hyrräämään rätin kanssa ihan mielipuolisena. Apua. Anteeksi avautuminen. Nyt en tee enää mitään, jos koti ei kelpaa sit ei. Hemmetti. Aina sama homma. Pysyis edes noi tytön lelut tuola hänen huoneessaan! Kiitos. Helpotti.