Lue keskustelun säännöt.
"Mun ei ihan oikeesti oo helppo ymmärtää, miten sä ajattelet."
21.10.2016 |
"Mun ei ihan oikeesti oo helppo ymmärtää, miten sä ajattelet. Mä en oo tottunut ajattelemaan niinku sä. Mä oon tottunut ajattelemaan niinku mä, ja oon erikoistunut omien ajatusteni ja uskomusteni perusteluun – niiden, joiden kanssa oon tekemisissä joka päivä. Mun on vaikea ymmärtää sun perusteita ajatuksilles, koska en ajattele enkä katso asioita samoin. En nää maailmaa sun silmies takaa, ja sun näkemääsi on myös aika hankala ulkopuolelta kuvitella.
Mun on myös vaikea hahmottaa, miten mun omat sisäiset narratiivit – uskomukset, asiat, joiden haluan olevan totta – vaikuttaa siihen, mitä tosiseikkoja mä suostun tai edes pystyn vilpittömästi kattomaan. Koska mun on niin vaikea nähdä omia sokeita pisteitäni, eikä niiden työstämistä myöskään liiemmin missään räkänokkaikäisille opeteta, oon jo varhain oppinut käyttäytymään ikään kuin niitä ei ois olemassakaan – koko asiaa ees kummemmin ajattelematta.
Tän kaiken seuraukset ovat äärimmäisen tympeitä: me ollaan keskustelevinamme, vaikka tosiasiassa kumpikin meistä vaan julistaa omia ajatuksiaan ja sit kumpikin tahoillamme ihmetellään, miks ymmärrystä ei löydy, ja ennen pitkää turhaudutaan ja aletaan ajatella toisistamme viheliäisiä asioita.
Sä (ku sanon "sä", ni tiedostan koko ajan puhuvani myös itsestäni) toimit monelta osin hyvin samanlaisella kankealla logiikalla kuin minäkin, mikä ei ainakaan auta mua ymmärtämään sun käsityksiäs: Sen sijaan, että pyrkisit oikeesti syvällisesti kuulemaan ja käsittämään mun ajatteluani, sä keskityt selittämään omia näkemyksiäs niinku selittäisit niitä ihmiselle, joka jo valmiiksi ajattelee täysin samoin kuin sinä. Tai ikäänku sä ajattelisit, ettei mitään muita tapoja ajatella ees oo olemassa, tai että kaikki muut tavat kohdata elämää on vaan ihan uskomattoman typeriä ja vääriä. Ihanku sun päässä ei ois tilaa millekään muulle kuin kaikista tutuimmille, tärkeimpinä pitämilles tarinoille. Eikä siinä mitään, jos et halua ymmärtää; jos tosiaankin vain haluat julistaa omaa näkemystäs, eikä sua sinänsä kiinnosta, vaikuttaako se muhun mitenkään. Mutta myönnetään nyt: Kyllähän sua kiinnostaa. Et sä muuten puhuis niin palavasti. Sä haluat, että sua ymmärretään, ja toivot myös, että sun näkemykset vaikuttais siihen miten mä ajattelen. Sä haluat muuttaa mun mieltäni."
(...jatkuu)
Kommentit (32)
Kylmä jätkä kirjoitti:
Tämä on vain puhetta. Kuin kärpäsen pörinää korvissa, joka ei johda mihinkään muutokseen tai synteesiin koska tosiasiassa ihmiset koskettavat toisiaan emotionaalisella tasolla tai eivät ollenkaan.
Hmm. Ite olen ainakin kokenut, että tuonsuuntaisella lähestymistavalla on voinut löytää yhteisymmärrystä sellaisenkin ihmisen kanssa, jonka kanssa on aluksi tuntunut, ettei haluaisi olla missään tekemisissä. Tai sellaisen, joka on vaikkapa aloittanut vuorovaikutuksen sanomalla jotain loukkaavaa. Tai toisaalta vaikka tuntemattomien nettikeskustelijoiden, joiden arvomaailma poikkeaa merkittävästi omasta. Saati sitten, kun on löytänyt itsensä riitelemästä itselleen rakkaiden ihmisten kanssa. Hoksannut siinä sitten, miten esimerkiksi oma tarve olla oikeassa estää näkemästä, miltä toisesta tuntuu, ja sen kautta osannut päästää irti ja kuunnella.
Tällainen puhe saa miettimään onko puhujalla lainkaan persoonallisuutta tai tunteita vai onko hän pelkästään jatkuvasta sanallisesta narratiivista muodostunut konstruktio - ihminen samalla tapaa kuin kelloradio on ihminen. Kelloradiosta kuuluu puhetta kun on sen aika, mutta kelloradio ei tarkoita eikä tunne mitään. Se ainoastaan reagoi saamiinsa signaaleihin. Tuottamalla puhetta.
Mielenkiintoinen perspektiivi, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos kyseessä on oikeat ihmiset? Ajatusten lukeminen voi olla vaikeaa jos ei tunne toista. Olisiko esimerkiksi mahdollista vaikka puhua? Ajatustenlukeminen on kyllä kiinnostavaa. Itse pystyn (tai luulen pystyväni) ymmärtämään tiettyjen ihmisten käyttäytymismallin. Mutta siihen on vaikea vaikuttaa tai tulla vaikutetuksi jos telepatia laahaa tasolla nolla.
Vierailija kirjoitti:
No kun defenssistä luopumiseen ei pyritä pyrkimällä, eikä kohdata voi sillä lailla, että nyt ollaan avoimena vaikka hampaat irvessä. Pyrkimykset kyllä on hyvät. Se defenssi tippuu kyllä pois tarpeettomana, kun siihen kasvaa kyky kohdata niitä asioita ilmankin.
Kuulostaa siltä, että teet aika pitkällemeneviä tulkintoja siitä, miten tekstin hahmo käytännön tilanteissa toimii. Eikö teksti mahdollista muunlaisia tulkintoja, esimerkiksi sellaisia, joiden kanssa myös sinun kuvaamasi käytännöt voivat olla yhteensopivia? Minusta kuulostaa siltä, että painopisteet vain eroavat.
Ei hyvänen aika, mä neuvon kuvitteellista hlöä. XD t.3
Minä ainakin ajattelin sinun vain kuvaavan ajatuksiasi sen sijaan, että neuvoisit (fiktiohahmoa tai muitakaan).
Hei t3, en tykkää tyylistäsi. Jatka toki, mutta asetut asemaan tietäjä, kun taas ap asettuu asemaan yritän oppia luomaan tilan, jossa kohdataan. Olkoon toinen niin alussa kuin ikinä on, mutta ainakin yrittää jotain. Sinä vain tiedät, arvioit ja ruodit yliosaavana. Me no like, sori.
T. Go
Vierailija kirjoitti:
Kylmä jätkä kirjoitti:
Tämä on vain puhetta. Kuin kärpäsen pörinää korvissa, joka ei johda mihinkään muutokseen tai synteesiin koska tosiasiassa ihmiset koskettavat toisiaan emotionaalisella tasolla tai eivät ollenkaan.
Hmm. Ite olen ainakin kokenut, että tuonsuuntaisella lähestymistavalla on voinut löytää yhteisymmärrystä sellaisenkin ihmisen kanssa, jonka kanssa on aluksi tuntunut, ettei haluaisi olla missään tekemisissä. Tai sellaisen, joka on vaikkapa aloittanut vuorovaikutuksen sanomalla jotain loukkaavaa. Tai toisaalta vaikka tuntemattomien nettikeskustelijoiden, joiden arvomaailma poikkeaa merkittävästi omasta. Saati sitten, kun on löytänyt itsensä riitelemästä itselleen rakkaiden ihmisten kanssa. Hoksannut siinä sitten, miten esimerkiksi oma tarve olla oikeassa estää näkemästä, miltä toisesta tuntuu, ja sen kautta osannut päästää irti ja kuunnella.
Tällainen puhe saa miettimään onko puhujalla lainkaan persoonallisuutta tai tunteita vai onko hän pelkästään jatkuvasta sanallisesta narratiivista muodostunut konstruktio - ihminen samalla tapaa kuin kelloradio on ihminen. Kelloradiosta kuuluu puhetta kun on sen aika, mutta kelloradio ei tarkoita eikä tunne mitään. Se ainoastaan reagoi saamiinsa signaaleihin. Tuottamalla puhetta.
Mielenkiintoinen perspektiivi, kiitos!
Jos kahden ihmisen välisessä keskustelussa keskustellaan siitä miten keskustellaan on alkuperäinen asia unohtunut jo viime vuoden puolella.
Jos toinen osapuoli näkee tällaisen konfliktin perimmäisenä syynä kommunikaation ongelmat, ei näin ajatteleva henkilö kykene ymmärtämään konfliktin aiheuttaneita emotionaalisia syitä tai ei aidosti tunne niitä omina tunteinaan. Tällainen henkilö siis joko käyttää tällaista metakeskustelua riitelytaktiikkana tai sitten hän ei ihan aidosti tunne mitään.
Jos henkilö kuitenkin on aidosti ihminen hänen olisi kaikkein viisainta sanoa sille toiselle osapuolelle hyvin yksinkertaisesti: Anteeksi, mutta nyt en ymmärrä sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylmä jätkä kirjoitti:
Jos kahden ihmisen välisessä keskustelussa keskustellaan siitä miten keskustellaan on alkuperäinen asia unohtunut jo viime vuoden puolella.
Jos toinen osapuoli näkee tällaisen konfliktin perimmäisenä syynä kommunikaation ongelmat, ei näin ajatteleva henkilö kykene ymmärtämään konfliktin aiheuttaneita emotionaalisia syitä tai ei aidosti tunne niitä omina tunteinaan. Tällainen henkilö siis joko käyttää tällaista metakeskustelua riitelytaktiikkana tai sitten hän ei ihan aidosti tunne mitään.
Auttaisitko ymmärtämään, miksi ajattelet näitä erillisinä tai toisensa poissulkevina asioina? Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että liiallinen keskittyminen vain verbaaliseen tasoon estää monesti pääsemästä konfliktien juurille, mutta ei tekstissä eikä tässä keskustelussakaan ole kai kukaan ehdottanut tehtävän niin?
Jos henkilö kuitenkin on aidosti ihminen hänen olisi kaikkein viisainta sanoa sille toiselle osapuolelle hyvin yksinkertaisesti: Anteeksi, mutta nyt en ymmärrä sinua.
Tämä on toki monesti erinomaisen hyvä alku.
Kylmä jätkä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmä jätkä kirjoitti:
Tämä on vain puhetta. Kuin kärpäsen pörinää korvissa, joka ei johda mihinkään muutokseen tai synteesiin koska tosiasiassa ihmiset koskettavat toisiaan emotionaalisella tasolla tai eivät ollenkaan.
Hmm. Ite olen ainakin kokenut, että tuonsuuntaisella lähestymistavalla on voinut löytää yhteisymmärrystä sellaisenkin ihmisen kanssa, jonka kanssa on aluksi tuntunut, ettei haluaisi olla missään tekemisissä. Tai sellaisen, joka on vaikkapa aloittanut vuorovaikutuksen sanomalla jotain loukkaavaa. Tai toisaalta vaikka tuntemattomien nettikeskustelijoiden, joiden arvomaailma poikkeaa merkittävästi omasta. Saati sitten, kun on löytänyt itsensä riitelemästä itselleen rakkaiden ihmisten kanssa. Hoksannut siinä sitten, miten esimerkiksi oma tarve olla oikeassa estää näkemästä, miltä toisesta tuntuu, ja sen kautta osannut päästää irti ja kuunnella.
Tällainen puhe saa miettimään onko puhujalla lainkaan persoonallisuutta tai tunteita vai onko hän pelkästään jatkuvasta sanallisesta narratiivista muodostunut konstruktio - ihminen samalla tapaa kuin kelloradio on ihminen. Kelloradiosta kuuluu puhetta kun on sen aika, mutta kelloradio ei tarkoita eikä tunne mitään. Se ainoastaan reagoi saamiinsa signaaleihin. Tuottamalla puhetta.
Mielenkiintoinen perspektiivi, kiitos!
Jos kahden ihmisen välisessä keskustelussa keskustellaan siitä miten keskustellaan on alkuperäinen asia unohtunut jo viime vuoden puolella.
Jos toinen osapuoli näkee tällaisen konfliktin perimmäisenä syynä kommunikaation ongelmat, ei näin ajatteleva henkilö kykene ymmärtämään konfliktin aiheuttaneita emotionaalisia syitä tai ei aidosti tunne niitä omina tunteinaan. Tällainen henkilö siis joko käyttää tällaista metakeskustelua riitelytaktiikkana tai sitten hän ei ihan aidosti tunne mitään.
Jos henkilö kuitenkin on aidosti ihminen hänen olisi kaikkein viisainta sanoa sille toiselle osapuolelle hyvin yksinkertaisesti: Anteeksi, mutta nyt en ymmärrä sinua.
Metakeskustelu on riidan jalostamista. Ei reagoi tunteella yksin, vaan astuu taakse ja rauhoittuu ja yrittää nähdä, mistä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Metakeskustelu on riidan jalostamista. Ei reagoi tunteella yksin, vaan astuu taakse ja rauhoittuu ja yrittää nähdä, mistä kyse.
Samaa mieltä. Tietysti metakeskusteluakin on monenlaista. On aika eri asia pysähtyä miettimään sitä, että mitenkäs mä nyt tossa toiminkaan, ja minkälaisia tunnetiloja siinä vaikutti taustalla, kuin ajautua semmoseen "mut ku sä sanoit et" -vääntöön.
Vierailija kirjoitti:
Hei t3, en tykkää tyylistäsi. Jatka toki, mutta asetut asemaan tietäjä, kun taas ap asettuu asemaan yritän oppia luomaan tilan, jossa kohdataan. Olkoon toinen niin alussa kuin ikinä on, mutta ainakin yrittää jotain. Sinä vain tiedät, arvioit ja ruodit yliosaavana. Me no like, sori.
T. Go
Joo, oikeassahan sinä olet. En ole kauhean sopiva ihminen tähän keskusteluun, eikä mun hoputus ja arviointi ole ainakaan mitenkään terapeuttista kenellekään. Antaa kehkeytyä rauhassa, minne on kehkeytymässä. Mä taidan lähteä tästä syömään. Moi. t.3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylmä jätkä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmä jätkä kirjoitti:
Tämä on vain puhetta. Kuin kärpäsen pörinää korvissa, joka ei johda mihinkään muutokseen tai synteesiin koska tosiasiassa ihmiset koskettavat toisiaan emotionaalisella tasolla tai eivät ollenkaan.
Hmm. Ite olen ainakin kokenut, että tuonsuuntaisella lähestymistavalla on voinut löytää yhteisymmärrystä sellaisenkin ihmisen kanssa, jonka kanssa on aluksi tuntunut, ettei haluaisi olla missään tekemisissä. Tai sellaisen, joka on vaikkapa aloittanut vuorovaikutuksen sanomalla jotain loukkaavaa. Tai toisaalta vaikka tuntemattomien nettikeskustelijoiden, joiden arvomaailma poikkeaa merkittävästi omasta. Saati sitten, kun on löytänyt itsensä riitelemästä itselleen rakkaiden ihmisten kanssa. Hoksannut siinä sitten, miten esimerkiksi oma tarve olla oikeassa estää näkemästä, miltä toisesta tuntuu, ja sen kautta osannut päästää irti ja kuunnella.
Tällainen puhe saa miettimään onko puhujalla lainkaan persoonallisuutta tai tunteita vai onko hän pelkästään jatkuvasta sanallisesta narratiivista muodostunut konstruktio - ihminen samalla tapaa kuin kelloradio on ihminen. Kelloradiosta kuuluu puhetta kun on sen aika, mutta kelloradio ei tarkoita eikä tunne mitään. Se ainoastaan reagoi saamiinsa signaaleihin. Tuottamalla puhetta.
Mielenkiintoinen perspektiivi, kiitos!
Jos kahden ihmisen välisessä keskustelussa keskustellaan siitä miten keskustellaan on alkuperäinen asia unohtunut jo viime vuoden puolella.
Jos toinen osapuoli näkee tällaisen konfliktin perimmäisenä syynä kommunikaation ongelmat, ei näin ajatteleva henkilö kykene ymmärtämään konfliktin aiheuttaneita emotionaalisia syitä tai ei aidosti tunne niitä omina tunteinaan. Tällainen henkilö siis joko käyttää tällaista metakeskustelua riitelytaktiikkana tai sitten hän ei ihan aidosti tunne mitään.
Jos henkilö kuitenkin on aidosti ihminen hänen olisi kaikkein viisainta sanoa sille toiselle osapuolelle hyvin yksinkertaisesti: Anteeksi, mutta nyt en ymmärrä sinua.
Metakeskustelu on riidan jalostamista. Ei reagoi tunteella yksin, vaan astuu taakse ja rauhoittuu ja yrittää nähdä, mistä kyse.
Metakeskustelu on "likainen" ja epärehellinen riitelytaktiikka, joka hämärtää varsinaisen asian lopullisesti.
-
"Enhän minä tässä halua riidellä ollenkaan. Minä nyt vaan haluaisin puhua siitä miten me puhumme kun ei kumpikaan tässä nyt ymmärretä toisiamme eikä osata puhua."
Tässä kerrot toiselle osapuolelle mukaviisaana, että ongelma on hänen ymmärryksessään ja tavassaan puhua eikä teidän kahden välisessä ristiriidassa. Tekopyhistellen toki "myönnät" että vikaa on sinussakin.
Tällainen ei johda mihinkään. Paljon terveempää on sanoa sitten vaikka, että sä käyttäydyt nyt mun mielestä kohtuuttomasti ja se vtuttaa minua.
Kylmä jätkä kirjoitti:
"Enhän minä tässä halua riidellä ollenkaan. Minä nyt vaan haluaisin puhua siitä miten me puhumme kun ei kumpikaan tässä nyt ymmärretä toisiamme eikä osata puhua."
Tässä kerrot toiselle osapuolelle mukaviisaana, että ongelma on hänen ymmärryksessään ja tavassaan puhua eikä teidän kahden välisessä ristiriidassa. Tekopyhistellen toki "myönnät" että vikaa on sinussakin.
Tällainen ei johda mihinkään. Paljon terveempää on sanoa sitten vaikka, että sä käyttäydyt nyt mun mielestä kohtuuttomasti ja se vtuttaa minua.
Kuulostaa siltä, että olet itse kokenut kuvaamasi mukaista metakeskustelua (minäkin olen), mutta se ei tarkoita, että homma menisi aina ja väistämättä niin.
Terve. nimim. "olen kokenut monta hyvää riidanjälkeistä metakeskustelua, joissa kumpikin on ottanut vastuuta siitä, miksi homma kuten meni, ja lopputulos on ollut rakentava ja kummankin osapuolen käytännön toiminnan muutoksiin johtava".
Se on kyllä aivan totta, että monesti etenkin silloin kun tunteet ovat liian pinnassa, ei metakeskustelu ole ollenkaan hyvä idea, ja joskus tosiaan silkka vitutuksen ilmaisukin on tarpeen.
No kun defenssistä luopumiseen ei pyritä pyrkimällä, eikä kohdata voi sillä lailla, että nyt ollaan avoimena vaikka hampaat irvessä. Pyrkimykset kyllä on hyvät. Se defenssi tippuu kyllä pois tarpeettomana, kun siihen kasvaa kyky kohdata niitä asioita ilmankin. Kuvitteellisella henkilöllä siihen voi mennä kauan, koska hän on oikein urakalla perustellut omia näkemyksiään itselleen jo kauan, hän on niin hyvä siinä hommassa. Vähemmillä narratiiveilla ja vähemmällä herkkyydellä luistaa toki helpommin.
Ei hyvänen aika, mä neuvon kuvitteellista hlöä. XD t.3