Lue keskustelun säännöt.
Te, joita vanhemmat eivät halailleet ollessanne lapsia, onko se vaikuttanut käytökseenne aikuisena? Tykkäättekö halata itse toisia, esim omaa lastanne, puolisoanne tai sisaruksianne?
21.10.2016 |
Meillä ei lapsena äiti ja isä halaillut meitä lapsia kovinkaan paljon. Se on vaikuttanut mulla sitten niin, että nyt aikuisenakin heitä on todella vaikea ja väkinäistä halailla, vaikka pitäisi halailla vaan esim onnittelun merkeissä hääpäivän johdosta.
Samoin omaa puolisoa ei tuu niin paljoa halailtua, kuin ehkä pitäisi.
Omaa lasta tulee sitten halailtua sitäkin enemmän. Otan hänet aina syliin kun hän haluaa ja halailen aina muutenkin joka välissä. Jospa hän oppisi sitten aikuisena paremmaksi halailijaksi kuin itse olen. 😌
Omaa siskoa ja veljeäkin tulee aina halailtua kun heitä näkee.
En tiedä, miten se on edelleen niin vaikea halailla toisia läheisimpiään, esim just omaa puolisoa ja vanhempia. Muita kohtaan se halailu tuntuu paljon välittömämmältä. 😮
Kommentit (20)
Sama täällä, paitsi sisaruksianikaan en halaile...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin vanhempien halailu merkkipäivinä ollut tosi väkinäistä, mutta vanhemmat alkoi yhtäkkiä halailla minua sen jälkeen kun tulin raskaaksi. Nykyään niiden halaus ei tunnu niin vaikealta kuin ennen.
En siis tosiaan muista koko elämästäni kuin muutamat halaukset mitä olin saanut vanhemmilta ennen raskautta.
Minun on myös hyvin vaikea halailla sukulaisia ja miehen sukulaisia. Mutta miestä halin paljon ja omaa lastani kaiken aikaa. Samoin jankkaan lapselle miljoona kertaa päivässä kuinka rakastan häntä. Itse en muista vanhempieni ikinä sanovan minulle niin.
En ainakaan muista olleeni kovin halailtu. Äitini on ihana, mutta tosi jäätävä omalla tavallaan.
Itse halaan ja kerron lapselleni, että rakastan. Lapsi vaan tuntuu tulleen mummoonsa. Hänen on vaikea sanoa tunteitaan julki, vaikka olen tosiaan itse halaava äiti. Varmaan tuo sitten on luonnejuttu.
Mua ei koskaan äiti halannut, nykyään on sitten vaikea halata muita. Puoliso menee joten kuten, sukulaisia on kiusallista halata, muita tuttuja vielä kiusallisempaa. Kavereita ei onneksi tarvitse halailla.
En tykkää halailla ketään muita kuin miestäni.
Lastani pidin sylissä paljonkin johonkin eskari-ikään, sitten siihen alkoi tulla välimatkaa ja aloitteet lapsen puolelta. Toki iltasatua luetaan vielä lähekkäin ja peitellessä silitellään poskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään halata lapsiani, puolisoani ja sellaisia ihmisiä, jotka olen ns. itse valinnut. Eli ystäviäni.
En pidä yhtään siitä, että appivanhemmat halaavat, enkä halua koskea omiin vanhempiini. Mutta en ota tästä stressiä, olen mikä olen :)
Halailin pienenä tosi paljon äidin kanssa, isän kanssa en juurikaan. Halailen miestä ja lasta paljon ja vaikka kaikki kohtaamani ihmiset. Tykkään halata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tykkää halailla ketään muita kuin miestäni.
Lastani pidin sylissä paljonkin johonkin eskari-ikään, sitten siihen alkoi tulla välimatkaa ja aloitteet lapsen puolelta. Toki iltasatua luetaan vielä lähekkäin ja peitellessä silitellään poskea.
Itseasiassa ainoa kerta kun olen eläessäni muita kuin miesystäviä halannut luontevasti oli äitini kuolinpäivänä, kun tapasin äidin lesken ja olimme menossa katsomaan ruumista.
Miksi pitäisi halailla?
En usko, että aito välittäminen siitä on kiinni.
Ne halailkoot, joista se hyvältä tuntuu. Ei minulla ole mitään muiden ihmisten kesken tapahtuvia halailuja vastaan. En vain itse halua halauksia ja niiltä on nykyään vähän vaikea välttyä.
Koskaan en halaa oma-aloitteisesti. Mutta vastaan toki korrektisti halaukseen, jos näin toisen puolelta aloite tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omia lapsiani halailen pyydettäessä ja pyytämättä. Itse en muista kauheasti lapsuudenkodissa mitään halailukulttuuria olleen. Töissä meillä on useampikin hali-ihminen ja olen opetellut aikuiseen kohteliaisuushalaamiseen, aloitteentekijänä halaamiseen en silti ole oppinut, mutta tuttavalle/työkaverille kyllä vastahalaamisen annan. Olen huomannut, että jotkut lapset on kovia halaamaan (omien lasten kaverit) ja tulevat väkisin halaamaan lastani, vaikka tämä tekee olemuksellaan selväksi, ettei halua itseään halattavan. On hyvä opettaa lapsille myös se, ettei pakosta toista ihmistä saa halata eikä koskea, vaikka omassa perheessä se onkin ihan tavallista ja toivottua käyttäytymistä!
Ei 40-60 - luvulla syntyneet halaile. Se on epäsuomalaista suorastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inflaatiohan tuossa tulee.
Mitä koko halaus merkitsee, jos suunnilleen halataan jo kaupan kassoja.
Itse halaan vain erityisen läheisyyden merkiksi Käytännössä siis vain lähisukulaisia ja parhaimpia ystäviä.
En halaa, eikä minua halattu lapsena. Hyvä jos puolisoani osaan halata, mutta muuten sitten läheisyys on tosi vaikeaa minulle :( Jos saan lapsia, aion kyllä halata heitä koko ajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuun halailu oli vaikeaa. Mutta jollain tavalla ymmärsin sen olevan epätavallista, ettei lapsia halata ja rakasteta. Joten opettelin vuosien varrella halaamaan. Omaa miestä halaan paljon, sillä olen todella hellyydenkipeä. Onneksi miehenikin on, muuten olisi ahdistavaa molempien kannalta. Ja koiria halaan todella paljon :D. Vanhempia en halaa kun en heitä juurikaan tapaa.
Puolisoa halaan päivittäin. Lapsia ei vielä ole, mutta uskon että heitä tulee sitten tulevaisuudessa halailtua. Omia sisaruksia en ole varmaan ikinä halannut enkä oikein osaa ystäviänikään halata, ellei sitten aloite tule heidän puoleltaan.
Ei halailtu koskaan. Hyviä vanhempia toki ovat, mutta aika kylmän kasvatuksen mielestäni sain, kun mietin sitä nyt vahempana. Olen alkanut oikeastaan kritisoida sitä, että mitään tunteita ei näytetty (muita kun negatiivisia). Luulen, että oma epäsosiaalisuuteni ja vaikeudet näyttää tunteita, johtuvat mun lapsuudesta.
Minua ei halailtu. En ole osannut kaivata sitä vanhempanakaan. Ainoa mihin liitän sen, on oikeastaan kahden ihmisen hyviin väleihin tai romanttisiin väleihin. Halaan kyllä mielelläni jos halataan mutta itse en tee aloitetta.
Meitä iskä halas ja suukotti aina esim ennen kuin lähti töihin.
Nykyäänkin 21 vuotiaana kun käyn iskän luona ja lähden sieltä, niin halaamme ja annamme pusun (ihan huulten reunaan, ei suoraan suulle.)
Olen itse ollut aina todella läheisyydenkipeä ja halaaminenkin tuntuu täysin normaalilta jopa tuntemattomien kanssa.
Oma lapseni (10kk) saa myös paljon haleja ja pusuja :)
On vaikea antaa kosketusta lapsille ja varsinkin halailu on luonnotonta. Mun vanhemmat eivät ole opettaneet siihen. Vasta myöhemmällä iällä ovat alkaneet halaileen merkkipäivinä ja se on ahdistavaa.
Joo, juurikin näin. Todella vaikeaa, mutta olen pakottanut itseni halaamaan vaimoa ja lapsia mahdollisimman usein, jotta ei sama vika siirry seuraavalle sukupolvelle. Halauksia päivittäin.