Oletko kateellinen ihmisille jotka löytävät tosirakkauden?
Jos itse olet joutunut eroamaan pitkästä liitosta?
Kommentit (18)
Mikä on tosirakkaus? Alan olla sitä mieltä että suurin osa parisuhteista on joka tapauksessa jotain ihan muuta kuin rakkautta, joten en kadehdi kenenkään suhdetta, enkä varsinkaan niiden jotka suhteitaan hehkuttavat.
Tosirakkautta ei ole olemassa.
Kaikki rakkaus on hyväksikäyttöä, joko seksuaalista, taloudellista tai psykologista hyväksikäyttöä.
No joo, voihan sitä joku sanoa tosirakkaudeksikin.
En vaan onnellinen heidän puolestaan.
En, koska itselläni on sellainen parisuhde, jota voi kutsua tosirakkaudeksi. Minun ei ikinä tarvitsisi epäillä, ettei hän olisi vierelläni, vaikka sairastuisin, kunnioitamme toisiamme, yhdessä on aina hyvä olla. Toivoisin tällaista suhdetta jokaiselle ihmiselle. Muistakaa! Onni alkaa itsestä. Pitää ensin osata itse olla hyvä ja ihana.
Itse olen pari kertaa elämässä ollut täydellisessä rakastumisen harmoniassa toisen ihmisen kanssa. Tiedän että se olisi karissut jos yhteiselämä olisi jatkunut mutta kummankaan kanssa en voinut perustaa perhettä, tai jatkaa suhdetta. Mutta olen kateellinen niille jotka saavat elää ihmisen kanssa johon ovat edes joskus olleet järjettömän rakastuneita.
Perustin perheen järkisyistä ja homma toimii täydellisesti mutta se rakkauden ja täydellisen yhteyden tunne puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
En, koska itselläni on sellainen parisuhde, jota voi kutsua tosirakkaudeksi. Minun ei ikinä tarvitsisi epäillä, ettei hän olisi vierelläni, vaikka sairastuisin, kunnioitamme toisiamme, yhdessä on aina hyvä olla. Toivoisin tällaista suhdetta jokaiselle ihmiselle. Muistakaa! Onni alkaa itsestä. Pitää ensin osata itse olla hyvä ja ihana.
Samoin.
Mutta toisinaan ihan pikkuisen säälin niitä jotka eivät voi tätä samaa kokea. Ja ovat katkeria siitä.
Rakkaus laimenee joka tapauksessa. Olen kateellinen niille, jotka tuntevat löytäneensä oikeasti sielunkumppanin vierelleen. Lienevät harvassa.
En ole. Päinvastoin, olen sitä mieltä, että ne jotka eivät ole rakastuneet siihen ns. tosirakkauteen, pääsevät paljon helpommalla.
Tosirakkaus vaatii käsittämättömiä uhrauksia, sattuu enemmän kuin mikään ja ei koskaan katoa. Siksi siitä on kirjoitettu useita tuhansia (ellei satoja tuhansia) kirjojakin. Yhtenä 'realistista' kuvauksista esim. Bronten Humiseva harju.
On hyvin mahdollista, että ns. tosirakkaus on jonkinsortin psykologinen addiktio tai biokemiallinen virhetila. Mutta se on kuitenkin olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Tosirakkautta ei ole olemassa.
Kaikki rakkaus on hyväksikäyttöä, joko seksuaalista, taloudellista tai psykologista hyväksikäyttöä.
No joo, voihan sitä joku sanoa tosirakkaudeksikin.
Ei ole hyvä, jos noin kyyniseksi tulee. Itse ainakin voisin sanoa hyvästit monellekin läheiselle, joiden tapa elää, sairaudet ym. aiheuttavat minullekin tuskaa. Olen silti mukana hyvinä ja huonoina päivinä. Se on rakkautta.
No sitä nyt ei ole vaan olemassakaan, kaiken sen perusteella pitä olen päässyt seuraamaan ympärilläni, ikävä kyllä.😯
Vierailija kirjoitti:
Tosirakkautta ei ole olemassa.
Kaikki rakkaus on hyväksikäyttöä, joko seksuaalista, taloudellista tai psykologista hyväksikäyttöä.
No joo, voihan sitä joku sanoa tosirakkaudeksikin.
Kaupankäyntiä, etujen vaihtoa... Minusta rakastuneet ihmiset leijuu jossain haave- ja harhamaailmassa. En ymmärrä miksi rakastumista tavoitellaan. Mä tavoittelen enää vain himoa ja ystävyyttä. Näistä voi sitten ehkä jonkun sopivan ihmisen kanssa kehittyä kiintymystä ja rakkautta, jos niin sattuu...
En, vaan erittäin onnellinen, sillä olen itse löytänyt tosirakkauden. Olin aiemmin kyyninen rakkauden suhteen, enkä välittänyt vähääkään miehistä, mutta sitten erinäisten sattumien kautta tutustuin, lopulta ihastuin mieheen joka oli vain jotain liian hyvää ohitettavaksi. Olemme nyt olleet yhdessä kuusi vuotta ja edelleen ikävöin häntä muutaman tunnin jälkeen, keskustelumme venyvät vahingossa aamuyöhön, hän yllättää minua kukilla, koruilla yms., hän kertoo joka päivä kuinka rakastaa minua ja minä kerron saman hänelle, enkä vain korulauseena, vaan aidosti. Mikään elämässäni ei ole tärkeämpää kuin hän, ja vaikka tapahtuisi mitä niin hänen kanssaan tiedän selviäväni siitä. Tosirakkautta on olemassa, erittäin harva sen löytää, mutta ne jotka löytävät ovat maailman onnekkaimpia ihmisiä :)
Tosirakkaus ei nimenomaan ole mitään kaupankäyntiä. Suhteessä, jossa käydään kauppaa, ei ole tosirakkautta.
Tosirakkaus on sitä, että hyväksyy toisen täydellisesti. Sydämen tasolla tunnistaa toisen ihmisen. Kumpikin lepää toisensa seurassa. Mitään naamioita eikä fasadeja tarvita. Kumpikin haluaa toiselle pelkkää hyvää, eikä tee mitään eikä sano mitään satuttaakseen. Kumpikaan ei vaadi toiselta mitään, koska tietävät, että vaatimukset tappavat rakkauden.
Minä olen löytänyt tämän. Olin silloin 43 v.
En ole, olen onnellinen heidän puolestaan. Se on hyvä tunne.. Vaikka olenkin eronnut ja nykyään sinkku, ja toivoisin myös löytäväni vielä sellaisen ihmisen, kenen kanssa voisin kokea sitä tosirakkautta. Olen sitä kokenut aiemminkin, eihän se muuta sen aikaista tunnetta miksikään, vaikka nämä 2 suhdetta ovatkin sittemmin päättyneet. Toisaalta, en (enää) ajattele, että minun olisi mikään pakko sitä löytää. Minun onnellisuuteni ei riipu toisesta ihmisestä niin, etten voisi olla onnellinen yksin. Olen, vaikka myönnän, että toinen, sopiva ihminen voisi onnen tunnetta lisätä. Mutta en koe surua siitä ajatuksesta, vaikka olisin loppuelämäni sinkku.
Kysymykseen olisi helpompi vastata, jos ap kertoisi miten määrittelee tosirakkauden. Käsityksemme saattavat erota. Mihinkään "he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" -disneyrakkauteen en usko.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään "tosirakkautta." Se on minun sanastossani jotain superduperihanaa ja upeaa, mikä tekee sinut onnelliseksi joka päivä ja saa hymyilemään kuin mielipuoli. Eli toisin sanoen harhaa... Olen tälläkin hetkellä suhteessa, mutta olen tätä nykyä kyynistynyt paska, enkä jaksa hehkuttaa, koska heti perään tulee kuitenkin riitaa tai joku pettymys toiseen. Niin se vain on.
Sulla on väärä sanakirja, kuulostaa ihan siltä. Tosirakkaus on sellainen, ettei tarvi pelätä ja ennakoida riitoja ja pettymyksiä.
Ei ole olemassa mitään "tosirakkautta." Se on minun sanastossani jotain superduperihanaa ja upeaa, mikä tekee sinut onnelliseksi joka päivä ja saa hymyilemään kuin mielipuoli. Eli toisin sanoen harhaa... Olen tälläkin hetkellä suhteessa, mutta olen tätä nykyä kyynistynyt paska, enkä jaksa hehkuttaa, koska heti perään tulee kuitenkin riitaa tai joku pettymys toiseen. Niin se vain on.