Pitääkö aivovammasta kärsivää opiskelukaveria sietää..

upup

Kyllä sietää pitää. 

Ei tarvitse sietää.

Ei huonoa käytöstä tarvitse koskaan tietää, eikä vammaa voi käyttää tekosyynä, etenkään jatkuvasti. Ei hän taatusti vaikkapa linnanjuhlien kättelyjonossa saisi kilareita vaan odottelis kiltisti. Helppo tekosyy olla kusipää. Toki vamma jättää jälkensä, mutta itseään voi oppia hillitsemään. Ja puhun ihan omasta kokemukseta. Itse en vammaani huutele, eikä siitä kukaan tietäisi, vaikka tiettyjä juttuja kärsin yhä, muttei se oikeuta käyttäytymään huonosti. En kaipaa sääliä ja siksi kerron vammasta aika valikoidusti.

No mitäpä luulet sen takaisin tylyttämisen auttavan jos hän ei tajua? Aivovammojen oirekuvaan saattaa liittyä sosiaalista tahdittomuutta, ns. sosiaalisen käytöksen koodisto ja koodinlukutaito on kadoksissa.

Ei ole mikään pakko sietää. Voit ihan vapaasti sanoa henkilölle mitä ajattelet ja etsiä mukavampaa seuraa.

Mutta jos haluat olla kohtelias ja mukava niin ehkä ei kannata, tietysti voisit hienovaraisesti yrittää kertoa miltä tuollainen käyttäytyminen sinusta tuntuu.

Mitä se sitten olisi se, ettei sietäisi opiskelukaveria? Kummallakin on oikeus olla siellä, eikä se mitään auta, että alkaa itse olla tyly ja ilkeä. 

Vierailija kirjoitti:

No mitäpä luulet sen takaisin tylyttämisen auttavan jos hän ei tajua? Aivovammojen oirekuvaan saattaa liittyä sosiaalista tahdittomuutta, ns. sosiaalisen käytöksen koodisto ja koodinlukutaito on kadoksissa.

Tarkoitin oikeastaan sitä, että kohdella niinkuin normaalia ihmistä. Jos joku olisi normaalisti luonteeltaan tuollainen, välttäisin seuraa kaikin mahdollisin tavoin, enkä tekisi ryhmätöitä hänen kanssaan. Nyt on vähän vaikeaa, kun pitää miettiä viittikö tyyppiä kysyä säälistä mukaan opiskelubileiden aloitteluihin, vaikka on ikävä ihminen. 

Mitä järkeä mennä amk, jos ei siedä aivovammasta kärsiviä? Vähän sama kuin menisi hoitajaksi eikä siedä potilaita

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä mennä amk, jos ei siedä aivovammasta kärsiviä? Vähän sama kuin menisi hoitajaksi eikä siedä potilaita

Juu potilaana tuollainen menisi tietenkin. Mutta ei hoitoalan ihmisen tarvitse kai kaikkia kusipäitä kaveripiiriinsä hyväksyä? On erikseen ''työminä'' ja ''vapaa-aikaminä''. Opiskelemme itseasiassa yhtä terveysalaa..

Sietämisen käsite on nyt ilmeisesti eritapaan ymmärretty. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse sietää.

Ei huonoa käytöstä tarvitse koskaan tietää, eikä vammaa voi käyttää tekosyynä, etenkään jatkuvasti. Ei hän taatusti vaikkapa linnanjuhlien kättelyjonossa saisi kilareita vaan odottelis kiltisti. Helppo tekosyy olla kusipää. Toki vamma jättää jälkensä, mutta itseään voi oppia hillitsemään. Ja puhun ihan omasta kokemukseta. Itse en vammaani huutele, eikä siitä kukaan tietäisi, vaikka tiettyjä juttuja kärsin yhä, muttei se oikeuta käyttäytymään huonosti. En kaipaa sääliä ja siksi kerron vammasta aika valikoidusti.

Jotenkin tuntuu, että tuo haluaisi jotain erikoiskohtelua. Ei hänestäkään päältäpäin huomaa, että kärsii vakavasta aivovammasta, mutta itse tuo sitä jatkuvasti esille. Aivankuin pitäisi suhtautua häneen, kuin johonkin lapseen. Erimielisyystilanteet tuon kanssa ovat aivan kauheita, vain hänen mielipiteensä voi olla ainoa oikea. Ja jos ei hyväksy sitä, otetaan aivovammakortti käyttöön..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse sietää.

Ei huonoa käytöstä tarvitse koskaan tietää, eikä vammaa voi käyttää tekosyynä, etenkään jatkuvasti. Ei hän taatusti vaikkapa linnanjuhlien kättelyjonossa saisi kilareita vaan odottelis kiltisti. Helppo tekosyy olla kusipää. Toki vamma jättää jälkensä, mutta itseään voi oppia hillitsemään. Ja puhun ihan omasta kokemukseta. Itse en vammaani huutele, eikä siitä kukaan tietäisi, vaikka tiettyjä juttuja kärsin yhä, muttei se oikeuta käyttäytymään huonosti. En kaipaa sääliä ja siksi kerron vammasta aika valikoidusti.

Jotenkin tuntuu, että tuo haluaisi jotain erikoiskohtelua. Ei hänestäkään päältäpäin huomaa, että kärsii vakavasta aivovammasta, mutta itse tuo sitä jatkuvasti esille. Aivankuin pitäisi suhtautua häneen, kuin johonkin lapseen. Erimielisyystilanteet tuon kanssa ovat aivan kauheita, vain hänen mielipiteensä voi olla ainoa oikea. Ja jos ei hyväksy sitä, otetaan aivovammakortti käyttöön..

Missä nämä erimielisyydet tulevat esille? Jos asia häiritsee oppitunneilla, ota asia puheeksi opettajan kanssa. Oppituntien ulkopuolella voit etsiä muuta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse sietää.

Ei huonoa käytöstä tarvitse koskaan tietää, eikä vammaa voi käyttää tekosyynä, etenkään jatkuvasti. Ei hän taatusti vaikkapa linnanjuhlien kättelyjonossa saisi kilareita vaan odottelis kiltisti. Helppo tekosyy olla kusipää. Toki vamma jättää jälkensä, mutta itseään voi oppia hillitsemään. Ja puhun ihan omasta kokemukseta. Itse en vammaani huutele, eikä siitä kukaan tietäisi, vaikka tiettyjä juttuja kärsin yhä, muttei se oikeuta käyttäytymään huonosti. En kaipaa sääliä ja siksi kerron vammasta aika valikoidusti.

Jotenkin tuntuu, että tuo haluaisi jotain erikoiskohtelua. Ei hänestäkään päältäpäin huomaa, että kärsii vakavasta aivovammasta, mutta itse tuo sitä jatkuvasti esille. Aivankuin pitäisi suhtautua häneen, kuin johonkin lapseen. Erimielisyystilanteet tuon kanssa ovat aivan kauheita, vain hänen mielipiteensä voi olla ainoa oikea. Ja jos ei hyväksy sitä, otetaan aivovammakortti käyttöön..

Missä nämä erimielisyydet tulevat esille? Jos asia häiritsee oppitunneilla, ota asia puheeksi opettajan kanssa. Oppituntien ulkopuolella voit etsiä muuta seuraa.

Vaikka ryhmätyötä tehdessä. Powerpoint -esitykseen täytyy tulla hänen mieleinen teema ja fontti. Jos ei muun ryhmän mielestä sovi, niin alkaa uskomaton vänkääminen. Pyrkii kuitenkin olemaan mukava ihminen muulloin, mutta menee kyllä pilalle heti, jos tulee pienikin erimielisyys :(

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse sietää.

Ei huonoa käytöstä tarvitse koskaan tietää, eikä vammaa voi käyttää tekosyynä, etenkään jatkuvasti. Ei hän taatusti vaikkapa linnanjuhlien kättelyjonossa saisi kilareita vaan odottelis kiltisti. Helppo tekosyy olla kusipää. Toki vamma jättää jälkensä, mutta itseään voi oppia hillitsemään. Ja puhun ihan omasta kokemukseta. Itse en vammaani huutele, eikä siitä kukaan tietäisi, vaikka tiettyjä juttuja kärsin yhä, muttei se oikeuta käyttäytymään huonosti. En kaipaa sääliä ja siksi kerron vammasta aika valikoidusti.

Ja kaikkien aivovammat ovat tasan samanlaisia ja saman tasoisia kuin sinulla? Juu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse sietää.

Ei huonoa käytöstä tarvitse koskaan tietää, eikä vammaa voi käyttää tekosyynä, etenkään jatkuvasti. Ei hän taatusti vaikkapa linnanjuhlien kättelyjonossa saisi kilareita vaan odottelis kiltisti. Helppo tekosyy olla kusipää. Toki vamma jättää jälkensä, mutta itseään voi oppia hillitsemään. Ja puhun ihan omasta kokemukseta. Itse en vammaani huutele, eikä siitä kukaan tietäisi, vaikka tiettyjä juttuja kärsin yhä, muttei se oikeuta käyttäytymään huonosti. En kaipaa sääliä ja siksi kerron vammasta aika valikoidusti.

Jotenkin tuntuu, että tuo haluaisi jotain erikoiskohtelua. Ei hänestäkään päältäpäin huomaa, että kärsii vakavasta aivovammasta, mutta itse tuo sitä jatkuvasti esille. Aivankuin pitäisi suhtautua häneen, kuin johonkin lapseen. Erimielisyystilanteet tuon kanssa ovat aivan kauheita, vain hänen mielipiteensä voi olla ainoa oikea. Ja jos ei hyväksy sitä, otetaan aivovammakortti käyttöön..

Missä nämä erimielisyydet tulevat esille? Jos asia häiritsee oppitunneilla, ota asia puheeksi opettajan kanssa. Oppituntien ulkopuolella voit etsiä muuta seuraa.

Vaikka ryhmätyötä tehdessä. Powerpoint -esitykseen täytyy tulla hänen mieleinen teema ja fontti. Jos ei muun ryhmän mielestä sovi, niin alkaa uskomaton vänkääminen. Pyrkii kuitenkin olemaan mukava ihminen muulloin, mutta menee kyllä pilalle heti, jos tulee pienikin erimielisyys :(

Ota puheeksi opettajan kanssa. Erimielisyydet ryhmätöissä pitää oppia selvittämään ilman aivovammakorttia tai mitään muutakaan korttia. Tuossa ei kukaan opi ryhmätyöskentelytaitoja.

Jos ko. henkilö käy hermoille pyrkikää selvittämään erimielisyydet kouluun liittyen. Vapaa-ajalla ei ole kuitenkaan ketään pakko edes säälistä kestää. Jos homma ei toimi, niin se ei toimi.

Minulla on aivovamma kolarista johtuen, joka vaikuttaa käytökseeni. Osaan silti kyllä hillitä itseäni, olen kyllä kärsimättömämpi ja suutun helpommin. Koulussa olen aika samalla tavalla kuin ennenkin, keskittymisessä vain hieman vaikeampaa kuin ennen. Nuo muut käytökseen liittyvät muutokset näkyvät enemmänkin kotona. 

Aivovamma ei ole syy huonolle käytökselle!