Läheisellä kaksisuuntainen mielialahäiriö, miten säilyttää välit kun hän on todella hankala :(

Moikka. :)

Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta se on hyvässä hoidossa, koska olen sitoutunut lääkitykseen ja pääsen tarvittaessa juttelemaan voinnistani ammattilaisten kanssa.

Milloin sun siskollasi todettiin tämä sairaus? Onko edellisestä osastohoidosta pitkä aika? Onko hänellä mania tällä hetkellä päällä? 

Ihan normaali suomalainen nuori nainenhan tuo on.

Onko siis olemassa diagnoosia vai onko tämä pelkkää kateellista panettelua?

Usein sähäkämmät persoonat saa lähipiiristä kateutta osakseen, kun heillä on rohkeutta elää täysillä eikä pelota näkyä/kuulua 💃

Vierailija kirjoitti:

Moikka. :)

Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta se on hyvässä hoidossa, koska olen sitoutunut lääkitykseen ja pääsen tarvittaessa juttelemaan voinnistani ammattilaisten kanssa.

Milloin sun siskollasi todettiin tämä sairaus? Onko edellisestä osastohoidosta pitkä aika? Onko hänellä mania tällä hetkellä päällä? 

Kiitos viestistäsi ja kaikkea hyvää sulle, viestisi antoi toivoa :)

Siskolla todettu nyt ihan vasta reilu vuosi sitten, mutta on saanut kaikkien elämän näinkin lyhyessä ajassa sekaisin. Hoidossa ei ole ollut osastolla, lääkitys on (en tiedä käyttääkö sitä) ja psykoterapiassa hän käy myös joka viikko.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko siis olemassa diagnoosia vai onko tämä pelkkää kateellista panettelua?

Usein sähäkämmät persoonat saa lähipiiristä kateutta osakseen, kun heillä on rohkeutta elää täysillä eikä pelota näkyä/kuulua 💃

Miksi olisin kateellinen siitä, että siskoni haukkuu, valehtelee, kieroilee, huijaa rahaa, on menettänyt luottotietonsa, on jatkuvasti ihan pihalla ja antaa miesten pompotella itseään miten sattuu?

Ap

Tässä viestin 1 kirjoittaja. 

Mä suosittelsiin, että jotenkin porukalla yrittäisitte saada siskoanne menemään  hoitoon. Mun mielestä ainakin kuulostaa siltä ettei kyllä lääkitystä käytä, tai jos käyttää niin väärin, tai lääkitys on hänelle vääränlainen. Eniten kuitenkin veikkaan ettei käytä lääkitystä. Onko teillä varmuutta siitä käykö sisko tosiaankin viikottain psykoterapiassa? Asuuko hän yksin? 

Kaikkea hyvää myös sulle, siskollesi ja teidän muille läheisille. :) Toivottavasti asiat kääntyisivät parempaan.

Käyttääkö siskosi muuten päihteitä? Ne yhdistettynä huonossa hoitotasapainossa olevaan bipoon ei kyllä ole hyvä yhdistelmä. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä viestin 1 kirjoittaja. 

Mä suosittelsiin, että jotenkin porukalla yrittäisitte saada siskoanne menemään  hoitoon. Mun mielestä ainakin kuulostaa siltä ettei kyllä lääkitystä käytä, tai jos käyttää niin väärin, tai lääkitys on hänelle vääränlainen. Eniten kuitenkin veikkaan ettei käytä lääkitystä. Onko teillä varmuutta siitä käykö sisko tosiaankin viikottain psykoterapiassa? Asuuko hän yksin? 

Kaikkea hyvää myös sulle, siskollesi ja teidän muille läheisille. :) Toivottavasti asiat kääntyisivät parempaan.

Käyttääkö siskosi muuten päihteitä? Ne yhdistettynä huonossa hoitotasapainossa olevaan bipoon ei kyllä ole hyvä yhdistelmä. 

Sisko asuu yksin ja käyttää kyllä paljon alkoholia, siis paljolla tarkoitan, että saattaa juhlia 5 päivääkin putkeen tai käy keskellä viikkoa juhlimassa, viikonpäivät eivät tunnu olevan este. Ainakin uskon, että hän käy terapiassa koska on monesti pyytänyt sinne kyytiä meiltä perheenjäseniltä.

Tämä tilanne räjähti käsiin ja silmät avautui vasta äskettäin, joten täytyy pitää palaveria perheen kesken ja yrittää kunnolla auttaa.

Ap

Mulla on lähipiirissä kaksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa - oma mieheni ja yksi hyvä naispuolinen ystävä. Kummankin kanssa oli hankalia ja raskaita jaksoja ennen kuin löytyi diagnoosi ja sopiva hoito. Sen jälkeen on ollut ihan ok -  välillä on kummallakin jaksoja, jolloin vointi vähän huonompi, mutta kun tietoisuus sairaudesta on ja on hyvä terpeutti ja psykiatri, jonka kanssa voi silloin miettiä, miten toimia, tarviiko lääkitystä muuttaa, mahdollisesti lyhyt sairaslomatöistä tms., elämä sujuu kuin minkä vaan kroonisen sairauden kanssa.

Siskosi suhteen vaikuttaa siltä, että hoito ei ole kunnossa. Käykö siskosi säännöllisesti psykiatrilla, onko lääkitystä tarkistettu milloin? Onko saanut terapiaa, jossa konkreettisesti mietitään a) mitkä on siskosi omat yksilölliset merkit siitä, että mania/hypomania tai depressio on iskemässä b) miten omalla käytöksellään ja ajattelullaan voi lieventää/ehkäistä sairausjaksoa?

Esim. mieheni kohdalla hypomaniat on pysyneet käytännössä täysin poissa vuosikausia, kun mieheni tajusi, että heti jos tulee epämääräisen "levoton" olo ja unirytmi meinaa liukua myöhäsemmäksi, pitää tietoisesti rauhoittaa työkalenteria, perua joksikin aikaa iltamenot, joissa paljon ihmisiä ja menoa ja meininkiä ja huolehtia sopivasti liikunnasta, joka auttaa unirytmin pitämisessä. Ylipäätään säännöllinen syöminen ja nukkuminen on omahoidon perusta ainakin mieheni tapauksessa.

Siskosi on vielä nuori, ehkä hänen on vaikea hyväksyä diagnoosia ja sen hoidon vaatimia elämänmuutoksia. Jos omaa hoitomotivaatiota ei ole, sairaus on vaikeasti hoidettava, jos hoitomotivaatio löytyy, monet pystyvät elämään ihan normaalia elämää ainakin suurimman osan ajasta. Tietysti on yksilöllistä. Joidenkin on vaikea löytää sopivaa lääkitystä.

Mutta oleellisin juttu olisi, että siskosi saa hoitoa ja hänellä on psykiatri, joka seuraa tilannetta säännöllisesti.

Mielenterveysseuran sivuilla on paljon tietoa ja sitä kautta voisi varmaan kysellä myös, onko jotain tukea/vertaistukiryhmiä tms. perheenjäsenille. Omalla kohdallani ainakin on auttanut se, että kävin mieheni kanssa yhdessä terapeutilla, jonka kanssa pohdittiin, miten voidaan vuorovaikutuksessa toimia niin, ettei pahenneta tilannetta, jos esim. hypomanian ensioireita vaan toimitaan niin, että saadaan tilanne tasaantumaan ja sama masennuksen "uhatessa".

Ok

Voisitte kysyä, suostuisiko siskosi ottamaan läheisimmän perheenjäsenen mukaan terapeutille muutaman kerran. Ja siis siinä tarkoituksessa, että läheiset oppisivat, miten voi paremmin tukea, kun sairaus oireilee.

Tuo alkoholinkäyttö on kyllä huono juttu, vaikka olisi joku lääkityskin, mutta useinhan se valitettavasti menee just niin, että kun sairaus ei ole hoidossa, alkoholi on vahvasti kuviossa eräänlaisena "omalääkkeenä", joka tietysti vaan vie sairautta pahemmaksi.

Ei ehkä ole kovin hyvä, että siskosi asuu yksin tässä vaiheessa, kun sairaus ei selvästikään ole hoidossa, mutta en tiedä, voiko tuolle asialle tehdä mitään - onko ketään sukulaista, joka voisi siskoasi jonkin kuukauden majoittaa ja suostuisiko siskosi sellaiseen järjestykseen.

Oman ystäväni kohdalla minä menen hänen luokseen asumaan pariksi kuukaudeksi siinä vaiheessa, kun oli saanut diagnoosin ja aloitti lääkityksen. Hän itse pyysi, koska koki ahdistavaksi olla iltaisin yksin ja mulle oli ok mennä, kun silloin olin vielä lapseton.

Tuo on sen verran rankka sairaus, että noin nuorena kuin siskosi ei varmaan ole kovin yksinkertaista yrittää pärjätä asian kanssa omin nokin.

Täällä edelleen tuon viesti nro 1 kirjoittaja. Aattelin nyt vaikka jatkossa laittaa viestieni perään "1" niin tietää sitten kuka kirjoittaa.

Siskosi alkoholin käyttö kuulostaa tosi runsaalta ja ainakin kuvailemiesi juttujen perusteella kuulostaa, että mania on todellakin meneillään ja kovana. 

Milloin sun siskolla on seuraava terapia-aika? Voisitko ehdottaa, että lähtisit/lähtisitte itse käynnille mukaan? Tietenkin pitäisi miettiä miten sen siskolle perustelee, nimittäin maniassa oleva saattaa tosiaankin tuollaisesta ehdotuksesta vetää herneet todellisesti nenään. Kuitenkin seillä terapiaistunnossa teidän olisi hyvä ja ns. turvallista siskollenne kertoa, että olette hänestä huolissanne. 

T: 1

Vierailija kirjoitti:

Onko siis olemassa diagnoosia vai onko tämä pelkkää kateellista panettelua?

Usein sähäkämmät persoonat saa lähipiiristä kateutta osakseen, kun heillä on rohkeutta elää täysillä eikä pelota näkyä/kuulua 💃

Emojisi ei näy tietokoneella!

Mulla näkyy, et oma vika. d: