Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei sittenkään lapseton - mitä tehdä?
lapsettomuuseiollutkaantotta
20.10.2016 |
Eli tilanne on nyt sellainen, että minut on nuorempana todettu lähes hedelmättömäksi, eli raskauden mahdollisuus on todella pieni. Tässä olen vuosien mittaan asian hyväksynyt ja vaikkakin yritimme aiemmin sen aikaisen pitkän parisuhteen aikana tehdä lasta, lopulta hyväksyin asian, en voi koskaan tulla raskaaksi. Yritimme n. vuoden ajan, kunnes endometrioosini takia jouduin keskussairaalaan osittaisen suolitukoksen takia (Endo oli aiheuttanut minulle kiinnikkeitä suoliston ympärille) Tuolloin minulle määrättiin Cerazetet ja lopulta erosinkin tuosta parisuhteesta. Cerazette ei kuitenkaan oikein minulle passannut, mutta jatkoin sen syömistä uuden suolitukoksen perusteella. Varasin lopulta liian usein esiintyvän vuodon takia ajan lääkärille, jotta minulle asennettaisiin kierukka. Aloin n. 4 kk sitten seurustelemaan miehen kanssa, jonka kanssa keskustelimme lähes heti alusta minun lapsettomuudestani ja siitä, että jos joskus sitä yritettäisiin se tulisi olemaan todella vaikeaa. Tämä mies hyväksyi asian ja oli oikeastaan sitä mieltä, ettei hän lapsia välttämättä halua. Noin 8 viikkoa sitten kuitenkin vuoto loppui kokonaan vaikka edelleen olin näillä samoilla pillereillä. Ihmettelin asiaa ja lopulta tulin siihen tulokseen, että haluan kuitenkin kierukan, koska se sopi minulle aikoinaan hyvin ja muutenkin se tuntui paremmalta vaihtoehdolta, kun ei tarvinnut joka päivä ottaa tarkalleen oikeaan aikaan pilleriä.
Tarkoituksena oli laittaa kierukka seuraavien menkkojen aikoihin. Laskeskelin normaalia kiertoani ja menkkojen olisi pitänyt alkaa n. 2,5 viikkoa sitten. Ajattelin tämän kuitenkin olevan ihan normaalia, sillä cerazette saattaa aiheuttaa menkkojen poisjäännin. Jokin minussa sai kuitenkin asiaa epäilemään ja lisäksi halusin, että kierukka asennetaan mahdollisimman pian (hormooniton aika olisi saattanut aiheuttaa uusien kiinnikkeiden synnyn, joten pitkä menkaton aika ei käynyt). Tein tänä aamuna testin ja yllätyksekseni se näytti plussaa. Heti neuvolan soittoajan alettua soitin hoitajalle, jonka kautta sain lopulta ajan ultraukseen, jossa tuo raskaus varmistettiin. Olen siis todella raskaana 6:lla viikolla.
Enkä todella tiedä mitä tehdä, kerroin tälle seurustelukumppanille saman tien asiasta, kun siitä tiedon sain, sillä hänellä on oma oikeutensa sanoa mielipiteensä ja ylipäätänsä tietää asiasta. Mies ei kuitenkaan onneksi juossut kirkuen karkuun vaan suhtautui asiaan kypsästi. Päätimme, että päätös tehdään yhdessä. Päätös on kuitenkin omalta puoleltani todella vaikea, enkä osaa suhautua asiaan yhtään. Taloustilanteeni on todella huono, eikä sen kummempi ole tällä miehelläkään. Meillä ei ole kummallakaan minkäänlaisia valmiuksia saada lasta, enkä halua pakottaa ketään vastentahtoaan isäksi. Enkä myöskään halua joutua tilanteeseen, että hän joutuisi maksaa elareita lapselle monia vuosia vaikkei tätä ollut alunperin halunnutkaan.
Toisaalta se kaikkein pahin on tämä tunnepuoli. Nuorempana olin täysin varma, että haluan äidiksi, myöhemmin surin lapsettomuuttani, kunnes hyväksyin asian. Se tässä kaikkein pahimmalta tuntuukin, että entä jos jossain vaiheessa oikeasti haluankin lasta ja en sitä saa, mutta minulla on takana kokemus, jossa olen keskeyttänyt raskauden. Kuinka paljon tulen tuossa vaiheessa asiaa katumaan? En oikeasti tiedä mitä tehdä, sillä järki sanoo toista ja tunteet toista ja ne tunteetkin puhuu kahta asiaa. Halusin purkaa tätä oloa, sillä vaikka asiasta miehelle kerroinkin tuntuu, että jollain tasolla en osaa hänelle kaikkia tuntoja purkaa. Enkä missään nimessä halua häntä painostaa asiassa mihinkään suuntaan vaan annan hänen tehdä päätöksensä ilman sitä, että hän joutuu miettimään minun tunteitani tuon lapsettomuuden suhteen. Tämä on kuitenkin hänen elämänsä ja pahimmillaan saatan pilata sen.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli samankaltainen tilanne. Nuorempana vähän kipuilin asian kanssa ja totesin lopulta, että en lapsia edes halua, se tuntui vain pahalta silloin että ei itse saanut tehdä sitä päätöstä ja siksi kai kipuilinkin. Kuparikierukka petti sitten vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja puolisoni kanssa päädyimme yhdessä tuumin aborttiin ja sterilisaatioon.
Onnea raskaudesta. Mulla on tunne, että sinun kantasi tiedät jo itsekin, vaikka järkisyin vielä asiaa haluatkin pohtia.
Jos minä olisin sinä, niin pitäisin lapsen. Ja eikös se ollut jotenkin niinkin, että raskaus saattaa helpottaa endimetrioisia.
Miten muuten tollasesta asiasta voi päättää yhdessä. Jos toinen haluaa keskeytyksen ja toinen ei, niin kun sitten toisen tahtoon taivutaan, niin kuinka voi sanoa, että päätös on yhteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aah tosiaan unohdin iän kokonaan aloituksesta, eli 27 vuotias ja mies on 28, joten iän puolesta ei olla liian nuoria.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla tai miehellä tukiverkkoa
Molemmilla meillä löytyy samalta paikkakunnalta tukiverkosto
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin sinä, niin pitäisin lapsen. Ja eikös se ollut jotenkin niinkin, että raskaus saattaa helpottaa endimetrioisia.
Miten muuten tollasesta asiasta voi päättää yhdessä. Jos toinen haluaa keskeytyksen ja toinen ei, niin kun sitten toisen tahtoon taivutaan, niin kuinka voi sanoa, että päätös on yhteinen.
Lähinnä ehkä tuolla, että päätös tehdään yhdessä tarkoitan sitä, että molempien mielipiteet tuodaan esiin ja punnitaan yhdessä mikä on se järkevin päätös. Tokihan naisena minulla on oikeus tehdä lopullinen päätös, mutta en halua tehdä sitä ilman kuulematta miestä, enkä missään nimessä halua pakottaa häntä ottamaan vastuuta jostain sellaisesta mitä hän ei halua, varsinkaan kun en ole itsekkään ihan täysin varma mitä haluan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin tulla kertomaan kuulumiset, vaikka keskustelu ei enempää jatkunutkaan. Raskaus keskeytyi, joka huomattiin ultrassa tänään kun sydänääniä ei enää löytynyt ja sikiön kehitys oli loppunut. Toisaalta olen surullinen, toisaalta taas helpottunut. Nyt odottelenkin kohdun tyhjennyksen alkamista.
-ap
Pitäkää lapsi ja onnea jo etukäteen molemmille.
Kyllä suomessa ihmisistä huolta pidetään, älä huoli vaan nauti raskaudesta ja tulevasta äitiydestä.
Asiat kyllä varmasti järjestyy.
Monille ihmisille ei koskaan olisi juuri se oikea aika saada tai hankkia lapsia.
Se järjestetään .
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsette nauttimaan vauvaperheen arkea 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap, ikävää että jouduit avaamaan vanhat haavat tällä tavalla. Ehkä kuitenkin näin on parempi,koska tunnuit olevan aika epävarma asiasta. Monilla on tapana sanoa, että lasta ei koskaan kadu, mutta kyllä sitäkin tapahtuu. Jokainen tuntee omat voimavarat itse parhaiten. Jos joskus jossain muussa elämäntilanteessa haluat lapsen niin se on mahdollista. Perinteinen tie äidiksi ei ole se ainoa. Halaus.
Onnea 😄 Kyllä minusta tuntuu että katuisit myöhemmin jos et pidä lasta. Noin hyvää tuuria ei välttämättä toiste käy. Olet ennen aina halunnut lapsen, et tietenkään tee aborttia. Sexon sinun lapsesi, ajattele, ihanaa😃 Etkä tod ole ainoa äiti Suomessa jolla taloudellinen tilanne ei ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, km voi aiheuttaa voimakastakin surua, vaikka taustalla olisi ollut aborttipohdintojakin. Reaktioita voi tulla viivellä 2-3 kk kuluttua tai 12 kk kuluttua. Se on täysin normaalia! Voimia!
Alue: Aihe vapaa
Heippa, rauhoituppas nyt. Sun seurustelukaveri kuulostaa näinkin lyhyessä viestissä mukavalta :) ottakaa vauva vastaan ja katsokaa mitä syntyy. Kukaan ei koskaan ole valmis äidiksi tai isäksi rahallisesti tai henkisesti. Ne tulee ajan myötä. Onko sulla tai miehellä tukiverkkoa? Lapsi on kuitenkin aika ihana yllätys sulle joka sitä joskus halusit. Kaiken ei tarvitse elämässä mennä niin kuin muilla menee. Tehkää elämästänne omanne näköistä.