Olisiko teistä ok että miehenne lähtee reissuun tyttökaverin kanssa?

Matkailu naispuolisen ystävän kanssa on ja on ollut aivan OK. Tunnen mieheni naispuoliset ystävät. 

Se, että mies vain kesken kaiken ilmottaisi lähtevänsä, ei käy. Olemme viisihenkinen perhe ja omista lomista keskustellaan ja ne sovitellaan perheen muuhun elämään. 

Tänne pitää saada se miesystävä-nainen nyt nopeasti puolustamaan tätä miestä. Koska kyllähän mies ja nainen pitää nähdä pääasiana vain ystävinä. Ei kahdestaan lomalle lähtö merkkaa mitään, vaikka molemmat olisivat vapaitakin, saati kun toinen on varattu. Hyi että, ap! Etkä sä tiedä miten loukkaavaa tuo on miestäsi kohtaan, että epäillään heti että heidän välillään olisi jotain. Eihän tämä tyttökaverinsa ole edes kiinnostunut miehestäsi, koska he ovat kavereita. Kaveruus on pyhä asia, jota ei voi rikkoa alkamalla yhtäkkiä kaveriaan haluamaan. Eiks nii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono 0/5

Minusta aika hyvä. Edes pikkuisen vaihtelua tavallisimpiin provohin. Lähes uskottava - huom. en ole lukenut ketjua enkä tiedä mitä aloittaja on siellä keksinyt. Mutta palastellaan aloitus:

"Mies vaan äsken ilmoitti että lähtevät viikon reissuun naispuolisen ystävänsä kanssa."

Mies vaan äsken ilmoitti? Onko mies työtön vai miten hänellä on mahdollisuus yhtäkkiä lähteä viikon reissuun? Miksi ilmoitti juuri äsken? Miksi aloittaja tuli nettiin pohtimaan asiaa sen sijaan että keskustelisi parhaillaan miehen kanssa asiasta? Kuinka pitkä suhde aloittajalla ja miehellä on? Yleensä, jos ollaan vakiintuneessa suhteessa, niin tiedetään toisen syys- ja muut lomat etukäteen ja on suunniteltu yhteiset ajanvietot viikkoa-paria pitemmälle. Jos taas on tuore suhde, niin eihän se silloin mikään "(minun) mies" ole vaan tapailukumppani.

"Nainen on sinkku enkä luota häneen vaikka mieheen luotankin."

Öööö... jos mieheen luottaa niin mitä ihmeen väliä sillä naisella on?

"En vain tykkää että hän pääse tällä tavalla "niskan päälle" "

Suhteessa on jotain taistelua valta-asetelmista vai mistä ihmeestä on kysymys?

Toivottavasti aloittaja hieman valaisee asiaa. Tai mikä vielä parempaa: puhuu sen miehensä kanssa näistä asioista.

Kirjaimellisesti ilmoitti kun ihmettelin miksi etsii pankkikorttiaan. Tekee kotona töitä joten pystyy lähtemään ja ovat suunnitelleet matkaa pidempään, kerran kännissä mainitsivat minulle asiasta mutta olen ohittanut ja unohtanut asian sittemmin. Miehen mielestä aloin kiukuttelemaan kun sanoin että en pidä ajatuksesta yhtään. En siis kieltänyt lähtemästä tms. Joten mies jatkoi lentojen varaamista ja minä tulin tänne purkamaan koska tiedän että tuo väittely ei johda mihinkään kun on kerta kerinnyt jo päättämään. Ehkä myös halusin ns tarkistaa että en pahoittanut mieltäni aivan turhasta . Olemme olleet vuoden yhdessä todella tiiviisti ja tosiaan kummankin työt antavat periksi ihan miten vain oikeastaan joten meillä ei ole perinteisiä lomia.

Ja kyllä, on varmasti kyse jostain ns valta-asetelmasta. En tykkää että mieheni käytös antaa naisille syyn ajatella että heillä olisi mahiksia.

Juttelemme usein kun alamme nukkumaan koska muuten teemme töitä koneilla joten mainitsen myöhemmin että harmittaa että en kelpaa matkaseuraksi, varsinkin kun on lähdössä poikienreissuun tämän matkan jälkeen. Ja että en pidä todellakaan ajatuksesta heistä kahdestaan reissussa, mitäpä muuta voisin sanoa? AP

Välillä tulen surulliseksi kun luen näitä. Mun paras kaveri on ollut lapsesta asti poika. Ikinä mitään ei ole tapahtunut meidän välillä. Ollaan reissattu pitkin maailmaa aika paljonki. On ollut seurustelukumppaneita molemmilla, jotkut hyväksyneet ysyävyytemme paremmin mitä toiset.

Tästä ns. Huonosti käyttäytymisestä. Mulla on sellainen kokemus, että jotkut naiset ovat ottaneet itseensä kaiken mitä olen sanonut tai tehnyt ja luullut, että yritä horjuttaa heidän asemaansa. Kamalinta on ollut kun ystäväni oli tehnyt ratkaisun ettei halua jatkaa naisen kanssa niin nainen syytti minua, että olin ystäväni päähän ajatukset laittanut, aivan kuin hänellä ei olisi omaa tahtoa tai ajatuksia. Olen myös kuullut eräältä hänen hoidoltaan, että minä olen syypää siihen, ettei ystäväni halua kenenkään kanssa mitään vakavaa. Totuus oli, että hänen sydämensä oli hyvinkin pirskaleina exänsä jäljiltä.

Asia ei ole niin mustavalkoinen mitä av-raati ajattelee.

Just näin! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän puun ja kuoren väliin pääse, jos siinä ei ole tilaa. Jos olisin epävarma tuollaisesta, ottaisin oman parisuhteeni tarkkailun alle enkä ketään kaverityttöä.

Ilman muuta lähtisi reissuun, jos haluaisi, eikä todellakaan tarvitsisi minun lupaani siihen.

Mitä ihmettä nyt ihmiset? Naiset?

Tämän kommentin kirjoittaja taitaa olla ainoa jolla järkevä ja terve ajatusmaailma.

Ystävät ystävinä, ja kyllä se suhteesta kertoo jos kavereita ja reissuja pitää rueta syynäämään ja niistä tuntemaan epävarmuutta.

Ap sanoo että luottaa mieheensä? Joten mikä on ongelma? Mikä oli ajatus että pahimmillaan kävisi? Pienempi ja hennompi nainen ottaisi miehesi väkisin reissussa? He huomaisivat että välillä on muutakin kun ystävyyttä?

Jos näin olisi tarkoitettu, kyllä se ajan ja paikan löytäisi!

Terve itseluottamus on seksikästä, ja siihen kun laittaa suhteen välisen luottamuksen, ei siihen väliin kuka ole tulossa!

Jos omilla, eri sukupuolta olevilla ystävillä, olisi ap: n kaltaisia tyttiksiä, olisin huolissaan ystävästä joka joutuu omistushaluisten ja itsetunto-ongelmien kanssa painiskelevan naisen kanssa varomaan... Ei miellyttävää elämää!

Pettäjämiehet nauravat partaansa vaimon puheille "luottamus on seksikästä".

Esim. rauhanturvaajat pettää lähestulkoon aina vaimoaan. Kuulin just Venäjällä työskentelevistä, perheellisistä suomalaismiehistä joista vain kourallinen, n. 5 % malttaa olla menemättä huoriin. Miesporukoiden Tallinnan ja Thaimaan matkat ei ole sitä että hotellihuoneessa luetaan karttaa.

Kotona istuu tyytyväinen ja luottavainen vaimo jolle miehen koiranpentumainen ja luotettavanoloinen käytös menee läpi.

Mikään ei ole niin luotaantyötävää kuin mustasukkaisuus, sori. Kielii heikosta itsetunnosta ja se ei sytytä.

Tietysti olisi ok, ei kai kukaan oikeasti parisuhteessa rajoita sitä, kenen kanssa toinen saa reissata (olettaen, että rahaa on ja joskus mennään yhdessäkin).

Meillä on avoin suhde, sanoisin että teet mitä teet kunhan on hauskaa. :) Ja ottaisin itse ilon irti viikon "vapaasta".

Jännä kun näitä kaverimiehiä/naisia ei ikinä voida kutsua kotiin tms kun oma puoliso on siellä. Aina pitää tavata jossain kapakassa tai sitten reissuun. Vähemmästäkin herää epäilys kun puoliso päättää lähteä jonkun mystisen "kaverin" kanssa ulos tai reissuun. Jos näihin tyyppeihin tutustuisi itsekkin, niin ei varmaan tuntuisi niin hämärältä. 

Apua, tällä logiikalla en varmaan saisi ikinä mennä reissuun kenenkään muun kuin puolisoni kanssa! Aika äkkiä olisi entinen puoliso, jos hän koettaisi rajoittaa tuolla tavalla.

t. bi-nainen

Vierailija kirjoitti:

Välillä tulen surulliseksi kun luen näitä. Mun paras kaveri on ollut lapsesta asti poika. Ikinä mitään ei ole tapahtunut meidän välillä. Ollaan reissattu pitkin maailmaa aika paljonki. On ollut seurustelukumppaneita molemmilla, jotkut hyväksyneet ysyävyytemme paremmin mitä toiset.

Tästä ns. Huonosti käyttäytymisestä. Mulla on sellainen kokemus, että jotkut naiset ovat ottaneet itseensä kaiken mitä olen sanonut tai tehnyt ja luullut, että yritä horjuttaa heidän asemaansa. Kamalinta on ollut kun ystäväni oli tehnyt ratkaisun ettei halua jatkaa naisen kanssa niin nainen syytti minua, että olin ystäväni päähän ajatukset laittanut, aivan kuin hänellä ei olisi omaa tahtoa tai ajatuksia. Olen myös kuullut eräältä hänen hoidoltaan, että minä olen syypää siihen, ettei ystäväni halua kenenkään kanssa mitään vakavaa. Totuus oli, että hänen sydämensä oli hyvinkin pirskaleina exänsä jäljiltä.

Asia ei ole niin mustavalkoinen mitä av-raati ajattelee.

Itsellänikin paljon miespuolisia kavereita ja tiedän että monet tyttöystävät suhtautuvat minuun varauksella, mutta tässä ei ole sellaisesta kyse. On baarissa yrittänyt houkutella mieheni lähtemään jatkoille ilman minua vaikka kaikki muut olivat tervetulleita. On tullut minun luokseni (ei meidän yhteiseen kotiin) kännissä ja muka sammunut minun sänkyyn joten olemme kolmistaan nukkuneet siinä sängyssä sitten, kun minulla ei ole kuin nojatuoleja olohuoneessa. Yrittää usein provoida minua ja koska olen häntä nuorempi niin koittaa ihan kun saada minut vaikuttamaan ihan idiootilta, vaikka itse on yksinhuoltaja entinen teiniäiti joka bilettää edelleen päälle kolmekymppisenä joka viikonloppu eikä ole kunnon töitä löytänyt. AP

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun näitä kaverimiehiä/naisia ei ikinä voida kutsua kotiin tms kun oma puoliso on siellä. Aina pitää tavata jossain kapakassa tai sitten reissuun. Vähemmästäkin herää epäilys kun puoliso päättää lähteä jonkun mystisen "kaverin" kanssa ulos tai reissuun. Jos näihin tyyppeihin tutustuisi itsekkin, niin ei varmaan tuntuisi niin hämärältä. 

Olemme tavanneet useampaankin kertaan ja olen ollut hänen luonaan ja hän meillä. AP

Mulla on harrastus, jonka parissa 90% on miehiä. Tulee tehtyä erilaisia reissuja tämän tiimoilta, joskus päiväseltään ja joskus päiviä/viikkoja ulkomailla. Usein ollaan isommalla porukalla, mikä on toki helpompaa. On rasittavaa ajatella, että kuitenkin jonkun tyttöystävää haittaa se, että olen mukana. Mulla on omakin mies, en halua teijän miehiä! Toiset äijät jättää kertomatta, että mukana on nainen ja osa pyytelee esim. pariskuntana oluelle, että tyttöystävä näkee millainen hirveä munahaukka olen. 

Mulle on aina oltu tosi reiluja, eikä koskaan tarvi miettiä, että kukaan alkaisi edes humalapäissään sikailemaan. Koskaan en ole näillä reissuilla myöskään nähnyt, että kukaan miespuolisista olis ollut  vieraan perässä, vaikka kai siellä tilaisuuksiakin olisi. Ehkä meillä on vaan selväpäistä sakkia.

Mutta joo, näissä puitteissa antaisin toki miehenikin mennä. Jos ihan yhtäkkiä jonkun mulle täysin vieraan naisen kanssa olisi menossa, niin oisin ehkä vähän kysymysmerkkinä. Vanhojen ystävien ja isomman porukan kanssa ilman muuta.

Ei olisi ok. Siinä se on...

Ja mitkäs oli vaihtoehdot? _ mies jättä työnsä tekemättä? 

Riippuu tilanteesta. Sun kuvailema juttu on kyllä vähän outo tällaisen epämustasukkaisenkin korvaan...

Mikä siinä muuten on että nämä naiset jotka ovat miesten hyviä ystäviä niin heitä ei juurikaan kiinnosta tavata miehen tyttöystävää, naisystävää, vaimoa? Miehen miespuoliset kaverit sen sijaan kelpaavat:) Mun mielestä ei ole mustasukkaisuutta sanoa ettei käy matkustelut ja reissaamiset vastakkaisen sukupuolen kanssa. Niinhän se suurimmassa osassa pettämisiä on syynä että tilaisuus tekee temppunsa. Eikä se todellakaan ole niin että tekis se temput muutenkin vaikkei reissulle pääsiskään.  Ei se yleensä mene niin. Todellakaan:)

Lomamatkalle, ei olisi ok, koska minä en ole koskaan ollut mieheni kanssa Suomen ulkopuolella lomamatkalla. Haluan itse. Saattaisin kyllä tuntea mustasukkaisuutta enemmän itse matkasta kuin naisesta. Mieheen voi luottaa, sillä olen ollut tilanteessa, jossa työkaveri yritti iskeä häntä tuloksetta. Mies tajusi sen siinä vaiheessa, kun nainen pyysi häntä muuttotalkoisiin ja sen jälkeen tupareihihn, mutta tupareihin kaikilla muilla olikin yllättäin este tulla. Mies oli lähtenyt kotiin. 

Oon joskus ollut se 2. nainen. Olin hulluna varattuun ukkomieheen. Onneksi mies älysi lopettaa. emme harrastaneet seksiä. Nyt ku ite oon onnellinen parisuhteessa niin arvostan parisuhteita. Kyllä se niin on että sinkuissaan akka ku akka ottaa varatun ukon. Naiset on katalia, voin sen ite jopa sanoa. Ja mua kaduttaa / ahistaa toi asia vaikka en ees pannu koska pussailin ja must se on saatanan yököttävää

milla kirjoitti:

Mulla on harrastus, jonka parissa 90% on miehiä. Tulee tehtyä erilaisia reissuja tämän tiimoilta, joskus päiväseltään ja joskus päiviä/viikkoja ulkomailla. Usein ollaan isommalla porukalla, mikä on toki helpompaa. On rasittavaa ajatella, että kuitenkin jonkun tyttöystävää haittaa se, että olen mukana. Mulla on omakin mies, en halua teijän miehiä! Toiset äijät jättää kertomatta, että mukana on nainen ja osa pyytelee esim. pariskuntana oluelle, että tyttöystävä näkee millainen hirveä munahaukka olen. 

Mulle on aina oltu tosi reiluja, eikä koskaan tarvi miettiä, että kukaan alkaisi edes humalapäissään sikailemaan. Koskaan en ole näillä reissuilla myöskään nähnyt, että kukaan miespuolisista olis ollut  vieraan perässä, vaikka kai siellä tilaisuuksiakin olisi. Ehkä meillä on vaan selväpäistä sakkia.

Mutta joo, näissä puitteissa antaisin toki miehenikin mennä. Jos ihan yhtäkkiä jonkun mulle täysin vieraan naisen kanssa olisi menossa, niin oisin ehkä vähän kysymysmerkkinä. Vanhojen ystävien ja isomman porukan kanssa ilman muuta.

Mä olin ennen töissä paikassa jossa suurin osa oli miehiä, monta vuotta olin siellä töissä. Niillä reiluilla työpaikan naisilla jotka olivat "kaveria" työpaikan miesten kanssa oli myös sutinaa ja "juttuja" näiden miesten kanssa. Tietysti julkisesti eivät koskaan olleet minkään munan perässä, salaa vaan:) Ja ne jutut alkoivat aina kaveruudesta ja miesten puolelta se usein olikin kaveruutta mutta sitä panosuhteeksi kehittymistä sain seurata sivusta useamman kerran ja se aina oli hyvin suunniteltu askel askeleelta juttu sen naispuolisen kaverin puolelta. yleensä ratkeaminen tapahtui sitten kännissä työpaikan juhlissa tai kun miehellä oli rankkaa vaimon kanssa ja repi huoliaan naispuoliselle "ystävälle". Naispuolisilla kavereilla on oiva tyyli "kuunnellessaan" saada mies tuntemaan että se vaimo tai tyttöystävä ei oikeasti miehestä ja miehen tarpeista välitä sillä sehän näissä on se taikasana "ei se susta oikeesti välitä" ja usien nämä pohdintasessiot varsinkin työmatkoilla alkavat naispuolisten ystävien viattomista kysymyksistä että hei onko sulla kaikki ok. Niinpä ongelmattomastakin suhteesta saadaan tehty ongelma hyvin nopeasti:) Olen nähnyt myös toki niitä juttuja joissa mies on ollut se kiinnostuneempi osapuoli ja ne on hyvin suoraviivaisia juttuja ne, ei niihen tarvittu koskaan mitään ryyppäjäisiä tai muita tekosyitä:)