Lue keskustelun säännöt.
olen hullu ja surkea äiti, minun pitäisi tappaa itseni .(
19.10.2016 |
en olisi IKINÄ tehnyt lapsia jos olisin saanut adhd-diagnoosin aikaisemmin ! olen aina ollut helposti kiivastuva, mutta koska minulla ei ole pikkusisaruksia en tiennyt yhtään miten kestäisin pikkulasten kanssa..
ja tässä sitä nyt ollaan. vuoden äiti, helvetti :( huudan päivittäin niin, että naapuritkin pitävät jo minua hulluna! en halua huutaa, mutta en osaa muutakaan.. mies aina hokee "ole jämäkkä. älä anna lasten pompottaa " ja tämä johtaa siihen, että karjun saadakseni aukroriteettiä .
nyt alan olla niin väsynyt, että minua ei enää kiinnosta.. olkoot siivoamatta huonettaan, pesemättä hampaita. jos mies ei ole kotona, lapset saavat elää kuin pellossa. en jaksa enää yrittää olla äiti, kun minusta ei siihen ole...
nuo lapset eivät tottele minua yhtään. puhun kuuroille seinille.
minun pitäisi tappaa itseni, lasten olisi parempi olla isänsä kasvatettavina :/
Kommentit (8)
Nyt se luuri kouraan ja neuvolaan juttusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tosissas oo noin itsekäs, että 'uhkailet' tappavas ittes. :D
Lohduttaa että en ole ainoa. Ennen hermojen menetystä olen yrittänyt kaikki keinot että saisin lapsen tottelemaan, pahimman uhmaiänkin purin hammasta kun rääkyi tunnin putkeen. Mutta kun ei, ei mikään mene enää perille. Muualla ollaan sitten niin enkeleitä ettei kukaan uskoisi millainen pikku hirviö on. Kotona naureskelee vain kielloille. Miten saada lapsi tottelemaan ja kunnioittamaan kun mikään keino ei auta, enkö vain osaa tätä vanhemmuutta vai mikä ihme tässä on niin vaikeaa? Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi vanhempana, että olen ihan masentunut.
Samaa taistelua se on monilla muillakin. Ota tavoitteeksi poistua huoneesta heti kun alkaa raivostuttamaan. Sitten kun olet rauhoittunut, voit palata komentamaan lapsia. Itsehillintä vaatii harjoitusta, iloitse pienistäkin edistysaskeleista äläkä takerru epäonnistumisiin.
Joo, yksi eläkkeelle jäänyt peruskoulun opettaja sanoi kerran, että huutaminen kasvatuskeinona menettää tehonsa ihan saman tien. Ja uskon häntä, sen verran on tuohon tullut sorruttua itsekkin vuosien varrella. Koitapa toista konstia: palkitseminen. Itsellekkin mukavampaa: eli laaditte listan asioista, jotka pitää päivän mittaan hoitua: vaatteet päälle, hampaiden pesu, sängyn petaus, aamiaisastioiden siivous, jne jne jne. Jokaisesta tehdystä hommasta saa jonkun merkin listaan ja kun merkkejä on vaikka 50kpl, lapsi saa jotain kivaa. Ja siis senhän ei tarvitse olla mikään pleikka 4:nen vaan vaikka uintireissu kahden äidin kanssa tai joku muu juttu tai viikkorahaa tms. Ja jos on tekemättä, on tekemättä, vaatii sulta paljon ja pitkää pinnaa & sietokykyä, mutta oikeasti, tässä on kyse sunkin onnellisuudesta, ei pelkästään niiden lasten. Ja niin kuin joku tuossa kommentoi: kun alkaa keittää yli, poistu paikalta. Todennäköisesti toimii paremmin kuin se huutaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, samanlaista se on muillakin. Koeta saada omaa aikaa vähintään kerran viikossa, että saat levätä. Huolehdi, että syöt itse hyvin. Nälkäkiukku iskee aikuisellekin. Uni on tärkeää, jos vain lapset nukkuu, niin lepää itsekin. Kehu lapsia ihan pienimmästäkin oikein tehdystä asiasta. Kysy perheneuvolasta lisää vinkkejä ja tukea.
Ekaksi, ennakoi; jos tiedät pinnasi olevan lyhyt nälkäisenä ja/tai väsyneenä, pidä huoli ettet päästä itseäsi sudennälkäiseksi jos edessä on jokin tilanne mikä vaatii erityishermoja tai tsemppaa itsesi ennakkoon kahvilla ja jollakin sokeripitoisella.
Tokaksi, valikoi taistelut; aivan pienistä ei tarvitse vääntää, pitäköön huoneensa sotkussa ja legot lattialla, mutta sinun vastuullasi on lapsen hygienia vielä pitkään joten hampaat pestään, piste. (Itse sanon vain, että mitään ei aloiteta, esim. lähdetä ulos tms. ennenkuin hampaat on pesty, ja painotan, kylmän rauhallisesti, että ne pestään, aina, siitä ei luisteta, koskaan, ikinä). Ja myös toteutan sen. Josta päästäänkin...
Kolmanneksi, jos uhkaat jotakin, toteuta se, AINA. Toki varoita ensin. Tämä on se tärkein juttu, mikä tuo sinulle auktoriteettia!! Älä lepsuile vaan tee niinkuin sanot! Esim. jos lapseni mäiskii kepillä leluautoaan rikki, sanon hänelle, että "Lopeta auton hakkaaminen, se hajoaa! Jos et lopeta niin otan kepin pois!" Jos hakkaaminen (rikkominen) tämän jälkeen jatkuu, otan kepin kylmän _rauhallisesti_ pois ja ilmoitan, että sen saa takaisin, kun uskoo mitä sanon. Tähän selitän myös usein, miten leluja ja tavaroita kuuluu käsitellä, ja jos haluaa rikkoa jotain, pitää keksiä jotain mikä on ok rikkoa, esim. hiekkalinna tai joku luonnonjuttu on ok tehdä ja rikkoa jos itse haluaa. Ja jos pyydän tai käsken lapsia tekemään jotakin, myös perustelen pyynnön tai käskyn AINA, jolloin lapsi tietää miksi jotakin pitää tehdä tai ei voi tehdä, eikä hänen tarvitse kapinoida mielestään mielivaltaista käskyä vastaan. Eli kuten miehesi sanoo, ole jämäkkä, pidä se mitä sanot, AINA.
Ja ymmärrän, että sinulla ei ehkä tällä hetkellä ole voimia toimia niinkuin olisi paras, joten kannattaa soittaa neuvolaan ja pyytää apua tilanteeseen! Ja muista, että joka päivä on aina uusi päivä.. Kukaan ei myöskään ole täydellinen äiti.
Perhetyöntekijä?