Vauvanhoito on helvettiä

Sä et vaan osaa ja et saa apua tarpeeksi.

Eipä tähän voi todeta kuin Lordin sanoin: my heaven is your hell.

Miksi tuollaiset ihmiset saavat edes lapsia?

On kyllä huutava vääryys.

Ei kai kukaan sua tuohon pakottanut?

Anna adobtioon ja jatka rilluttelua.

Hae apua jos tuntuu pahalta. Mielialat on synnytyksen jälkeen todella ailahtelevaisia ja jos ahdistaa niin parempi hakea apua kuin antaa asioiden mennä liian pitkälle ja kohta jotain oikeesti pahaa voi sattua.

Onneksi oon vela.

Hae apua jos tuntuu tuolta, ettet pysty yhtään iloitsemaan lapsista! Varmasti pn hullun rankkaa kaksosten kanssa mutta sun ajatukset voi viitata synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Juu niid help.

Rauhoituhan vähän! Missä tukiverkosto ja lapsen isä? Ota kaikki mahdollinen apu vastaan. Voit myös aloittaa pulloruokinnan ja lopettaa imetyksen. Säästät itseäsi ja lapsetkin nukkuvat pitempiä pätkiä. Et ole huono äiti vaikka et imettäisikään! Olen itsekin kaksosten äiti ja usko pois, sekin päivä koittaa kun ymmärrät että kaksosesi ovat kalleinta mitä sinulla on :)

Vierailija kirjoitti:

Onneksi oon vela.

Ja onneksi aina voi syytttää synnytyksen jälkeistä masennusta.

Okei tossa kun mainittiin kaksoset, aloin ymmärtää :D

Itse taas rakastan olla 7kk vauvani kanssa kotona ja aina oon ihmetelly mikä saa joillakin pään hajoamaan. Jos imetyskoneena olo alkaa ottaa päähän, voit antaa vaikka välillä korviketta. Sillä pysyy vauvatkin pidempään kylläisenä. Ja älä todellakaan ota syyllistäviä kommentteja ruokkimisesta kuuleviin korviisi!! Pullomaitoa voi antaa myös isä jolloin sinä saat levätä.

Tsemppiä <3

Kyllä mulle kelpaisi, väsymystä lukuunottamatta. Tosin näin lapsettomana on helppo sanoa, tositilanteessa voisikin olla ihan eri ääni kellossa.

Onkohan sun vauvoilla kaikki hyvin jos huutavat ja oksentavat 24/7?

Toivon, että olet huono provo. Tulee ihan pahamieli sun vauvojen puolesta 😢

Jos et tiennyt niin vauvat kakkaa, meillä tuli kakka 12 kertaa päivässä, nyt 6kk ikäisenä joka toinen tai kolmas päivä. Vauvoilla ei ole samanlaista rytmiä kuin aikuisilla. Kukaan ei ikinä ole väittänyt, että äitiys on helppoa. Se raskasta työtä joka ei lopu koskaan, itse en vaihtaisi päivääkään. Hae apua neuvolasta, sen avulla sinun on mahdollista saada perhetyötä ja kotipalvelua- riippuen missä päin asut. Tai tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus, parempi sekin kun, että vauvoille sattuu jotain kun et jaksa.

Tsemppiä! Mulla oli samoja tunteita, vaikka vain yksi vauva kerrallaan. Näin kahden lapsen äitinä olen vankasti sitä mieltä että vauva-aika on perseestä. Inhosin sitä. Ihan eri asia kun tulee vähän ikää ja taitoja ja komminikointikykyä lisää. Sitten helpottaa 🙂 Hang in there! Ja pyydä apua.

Hei, ota homma rennommin! Mä olen täysimettänyt lapsiani, vaikka maidontulo ei oo huimaa. Tunti-tunti periaatteella. Eli tunti imetystä ja tunti väliä. Siis noin suurinpiirtein, en kato kelloa vaan on itsekseen muotoutunut sellaiseksi. Ja AINA sängylle imettämään ja itte samalla unta palloon. Vuorokaudessa tulee melkein kakstoista tuntia unta ja lopun aikaa voi nauttia siitä oksitosiinipilvestä, mikä tulee kun unelias vauva käyttää sua tuttina. Muutaman viikon ajan kyllä imettää pelkkää verta, mutta kun rinnat tottuu, niin kaikki käyt kuin tanssi! Levännyt ja iloinen äiti! Siinä kestää ne väliajan puklut ja paskatkin!

Neljätoista luki vähän huonosti, sulla onkin kaksoset. Mutta eiköhän siidenkin kanssa onnistu jotenkin asettumaan sängylle "emakoksi" röhnöttämään. Hommaa semmonen iso kaareva imetystyyny. Ja sit ku sä imetät sen tunnin ni mies varmaan vaihtaa vaippoja sen toisen tunnin...

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä! Mulla oli samoja tunteita, vaikka vain yksi vauva kerrallaan. Näin kahden lapsen äitinä olen vankasti sitä mieltä että vauva-aika on perseestä. Inhosin sitä. Ihan eri asia kun tulee vähän ikää ja taitoja ja komminikointikykyä lisää. Sitten helpottaa 🙂 Hang in there! Ja pyydä apua.

Kiitos. Luulen myös että on varmaan lisää äitejä jotka eivät jaksa tätä vauva-arkea, mutta siitä ei saisi puhua. Pitäisi olla niin onnellinen ja blaa blaa blaa. Helvettiä tää on. Apuja saan jo jonkinverran, mutten riittävästi. Olen puhunut jo neuvolassa ym. On kotipalvelua ym. Ei auta tähän helvettiin. Kun ei ole mitään positiivisia tunteita noita kohtaan. Ihan kuin paskahuussia lapioisi yötä päivää paskalla palkalla ja yksinäisyydessä.

Elämä on valintoja.

Mulla ei ole koskaan tullut mitään "pilveä". Mua ahdistaa ja itkettää koko imetys. Pullosta saavat jo varmaan puolet.

Niinpä. Tein paskan valinnan ja yritän tässä varoittaa muita. Itse luulin että tulee joku ylitsevuotava äidinrakkaus näitä kohtaan mistä niin usein kuulee. Ei tule.

Voi että, ihan varmasti on rankkaa kaksosten kanssa! Mulla oli samoja fiiliksiä kun oma vauvani oli samanikäinen, koska hän oli terveydellisten ongelmien takia todella itkuinen ja nukkui huonosti. Ensimmäiset 3 kk oli tuskaa! Me oltiin miehen kans molemmat ihan poikki silloin. Jossain vaiheessa alkoi pikkuhiljaa helpottamaan, ja sieltä väsymyksen alta se pohjaton äidinrakkaus lopulta kuoriutui esiin. Nykyään saatan itkeä onnesta, kun katson lastani. <3 Halusin vain sanoa että sä ET ole mitenkään huono äiti, vaikka sulla nyt onkin tuollaisia fiiliksiä. Ota kaikki mahdollinen apu vastaan ja mee sieltä missä aita on matalin. Pulloruokinta, tutit, aktivoivat lelut ym. voivat helpottaa arkea. Ei sun tarvi koko ajan touhottaa ja olla aktiivinen, läsnäolo riittää. Johdonmukainen ja lämmin hoiva tekee kyllä sunkin lasten kohdalla tehtävänsä ja kohta huomaat, ettei sun tarvikaan tehdä läheskään niin paljon koko ajan. Kiinteiden aloittaminen helpottaa aikanaan vaipparuljanssiin. Hirveästi voimia ja tsemppiä, älä jää yksin!