Mitä tehdä, kun töissä ahdistaa jatkuvasti?

Hae lääkkeet. Ei töissä kuulu ahdistaa.

Lopeta ja etsi työ, missä viihdyt.

Älä mieti sitä CV:tä. Ei sen takia kannata uhrata mielenterveyttä, että joku juttu näyttää hyvältä CV:ssä.

Ota yhteyttä työterveyteen, jospa sieltä löytyisi apua.

Ongelman ratkaisu lähtee siitä, mikä siihen on syynä. Periaatteessa vaihtoehtoja on kaksi: sinä itse, eli odotatko ja vaaditko itseltäsi nyt liikaa ja siksi tulee tunne, että ei onnistu ja toinen vaihtoehto on työympäristö. Onko työpaikallasi selvästi tunnistettavissa sellaisia tekijöitä, jotka aiheuttavat sinulle ahdistusta?

Onko sinulla ollut muissakin työpaikoissa ja koulussa samanlaisia tunteita? Siihen auttaa ehkä terapia tai lääkkeet näin ensihätään. Ei se kuitenkaan normaalia ole, että tekee mieli mennä vessaan itkemään ja jo työpaikalle mennessä ahdistaa.

Vai onko työpaikassa jotain sellaista, joka ahdistusta aiheuttaa? Oletko puheväleissä työkavereitten kanssa, vai koetko sinä kilpailevasi heidän kanssaan? No, onhan se täysin selvää, että 3 kk:n jälkeen ei edes itseltään kannata odottaa yhtä hyvää tulosta kuin 3 vuotta tai kauemmin työssä olleilta.

Mikä ap:n työssä on se ahdistava asia? Mitä pelkäät, että tapahtuu?

Et tule jaksamaan tuollaista 9 kk:tta, joten tee jotain. Tuo ei kuulosta normaalilta. Ota yhteyttä työterveyshuoltoon, niin saat apua. Mitä teet hyvällä merkinnällä CV:ssä, jos et enää tuon määräaikaisuuden jäljiltä ole kunnolla työkuntoinen?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap:n työssä on se ahdistava asia? Mitä pelkäät, että tapahtuu?

Tässä on takana yhdistelmä vaativaa työilmapiiriä ja omaa kohtuutonta vaatimustasoani. Pelkään yksinkertaisesti, että mokaan kiireessä ja saan kritiikkiä niskaani tai minut irtisanotaan.

Olen koko ajan kahden vaiheilla: tiedän, että minun pitää vähän kovettua työelämää varten, jotta pärjään. Edellisessä työpaikassani minulla oli todella hyvä olla. Toisaalta en kehittynyt, koska aina taputeltiin olalle, mistään ei kritisoitu. Uudessa paikassa sanotaan todella suoraan, jos tekee väärin.

Sitten taas toisaalta on todella raskasta jatkuvasti taistella ja järkeillä, että tämä tekee hyvää, jaksa vielä vähän... tiedän että täältä talosta on moni lähtenyt burn outin takia, ja minullakin on takanani yksi moinen, samaa en enää halua uudestaan.

Jos takana on jo yksi burnout, välitä itsestäsi ja lähde pois töistä.

Varasin itselleni ajan psykiatrille ensi viikolle. Mietin, auttaisiko oman vaatimustason laskeminen ja lepäily, vai pitääkö lähteä pois. Minusta tuntuu että olen ajanut itseni nyt loppuun, aivot eivät enää toimi täydellä terällä enkä enää suoriudu niin kuin pitäisi. 

Kun ajattelenkin irtisanoutumista, tuntuu ihanalta, pystyn kuvittelemaan valtavan helpotuksen. Mutta minua pelottaa hirveästi, että pilaan urani enkä enää saa mistään töitä. 

Äkkiä yhteyttä työterveyshuoltoon ja vaikka parin viikon saikku näin alkuun, jotta saat miettiä jaksamistasi ja tulevaisuuttasi! Koska sinulla on määräaikainen sopimus, ei sitä taida olla kovin helppo purkaa. :/

Oikeasti onko tärkeintä elämässä että näyttää hyvältä cv:ssä? Vai elää elämää, jossa on 90% hyvä olla. 10% menee siihen että ihan kaikkeen elämässä ei voi vaikuttaa.

Hei Surumielinen

Joku jo vastasikin, ettei töissä olon kuulu ahdistaa kaiken aikaa ja että CV merkintä tuskin lienee minkä tahansa hinnan arvoinen.

Mietin myös, miten tilannetta töissä voisi helpottaa ilman irtisanoutumista.

Lain mukaan esimiehen tehtävä on huolehtia, että työntekijä pystyy suoritumaan tehtävistään. Onko mahdollista, että saisit enemmän tukea esimieheltäsi esim. tehtävänkuvauksen uudelleenorganisoinnin tai jonkin muun elementin suhteen? Työterveys voi myös olla tukenasi kolmikantakeskusteluissa.

Töissä varmaan jokaisella on ajoittain uuvuttavia vaiheita, mutta jos vain mietit, miten selviät seuraavat 9kk eteenpäin, mielestäni se kuulostaa siltä, että jotain on muututtava. Minkä seikan on muututtava? Mitä muutosta itse toivot /näet mahdollisena? 

Onko työsopimuksessasi irtisanomispykälä, kun on muuten määräaikainen? Ei kai kukaan enää tee noin pitkää määräaikaista työsopimusta ilman irtisanomisehtoa, jos vaikka saisi vakituisen työpaikan ennen nykyisen sopimuksen päättymistä.

Työterveys on nyt se ensimmäinen paikka, johon kannattaa mennä jo tänään.

Se jo selvisikin, että tilanne on yhdistelmä sekä omaa vaatimustasi että työpaikan ilmapiiriä. Itsellesi sinä voit tehdä jotain, mutta tuskin paljonkaan työpaikalle.

Sekin on kyllä totta, että mikä tahansa työ on alussa hankalaa mutta helpottuu sitten, kun sen oppii.Toisaalta pahin vaihe voi tulla muutaman kuukauden kuluttua, kun totuus työstä, työpaikasta ja työntekijästä paljastuu puolin ja toisin.

En siltikään ymmärrä, miksi halusit määräaikaisen. Vakituinen on aina parempi. Määräaikaisesta työsopparista ei pääse niin vain kävelemään, kun nimet on alla. Vaaditaan työnantajan suostumus siihen,  että voit irtisanoutua kesken sopparin. Jälkiviisaus nyt on turhaa, mutta olisit itse voinut vaatia esim. 6 kk koeaikaa, jos sinulle tarjottiin vakituista sopparia. Koeajalla voi ottaa loparit vaikka heti, se ei koske pelkästään työnantajaa. Vakituisesta pääsee helpommin lähtemäänkin, sillä siinä on vain 1-2 kk irtisanomisaika, se ei sido sinua esim. 9 kk ajalle kuten määräaikainen.

Työ on vaativaa ja kritiikki suoraa. Miten aiot sen CV-merkinnän hyödyntää, jos et kestä muutamaa kuukautta siellä? Jatkossakin työsi tulee varmasti olemaan vastaavan lailla vaativaa.

Mene sinne työterveyteen ja pyydä päästä psykologille juttelemaan, mutta en suosittelisi mitään työterveyskokousta esimiehen kanssa, kun pestisi on määräaikainen ja lyhyt. Monessa paikassa kysytään suosittelijaa ja olisi hyvä jättää hyvä kuva itsestään.

Onko sulla kiltin tytön syndrooma? Miksi pelkäät kritiikkiä? Pelkäätkö myöntää, että tuli tehtyä moka? Minä myönnän ihan iloisesti, ilmoitan ottavani opikseni ja kysyn, miten korjataan ja miten se olisi pitänyt tehdä? Erehtyminen on inhimillisistä, ja pahoittelemalla selviää useimmiten monesta sotkusta. Ei maailma kaadu, jos vähän mokaa. Paitsi jos vahingossa painaa ydinasenapin laukaisijaa.

Vierailija kirjoitti:

En siltikään ymmärrä, miksi halusit määräaikaisen. Vakituinen on aina parempi. Määräaikaisesta työsopparista ei pääse niin vain kävelemään, kun nimet on alla. 

Tähän haettiin nimenomaan määräaikaista. Ei siis edes tarjottu vakituista. Halusin hyvää työkokemusta, mutta tämä paikka ei ole linjassa omien arvojeni kanssa eikä muutenkaan sitä mitä palavasti haluan tehdä, siksi määräaikaisuus.

En todellakaan aloittaessani ajatellut, että täällä olisi NÄIN vaativa meininki. Tein virhearvion, sillä en ikävä kyllä ole ennustaja. Luulin, että kestäisin enemmän ja olisin jo lujempi.

Vierailija kirjoitti:

 Työ on vaativaa ja kritiikki suoraa. Miten aiot sen CV-merkinnän hyödyntää, jos et kestä muutamaa kuukautta siellä? Jatkossakin työsi tulee varmasti olemaan vastaavan lailla vaativaa.

Tässäpä tiivistit aika lailla sen dilemman, jonka kanssa kamppailen - lähteäkö vai ei. Kumpikin tuntuu niin huonolta vaihtoehdolta.

Vierailija kirjoitti:

 Onko sulla kiltin tytön syndrooma? Miksi pelkäät kritiikkiä? Pelkäätkö myöntää, että tuli tehtyä moka? Minä myönnän ihan iloisesti, ilmoitan ottavani opikseni ja kysyn, miten korjataan ja miten se olisi pitänyt tehdä? Erehtyminen on inhimillisistä, ja pahoittelemalla selviää useimmiten monesta sotkusta. Ei maailma kaadu, jos vähän mokaa. Paitsi jos vahingossa painaa ydinasenapin laukaisijaa.

Kyllä, minulla on kiltin tytön syndrooma ja huono itsetunto. Otin myös tämän työpaikan vastaan, koska haluan oikeasti opetella kestämään kritiikkiä. Olen tehnyt kovasti töitä sen eteen, mutta silti tuntuu, että uuvun. Jossain vaiheessa epämukavuusalueesta ei enää ole hyötyä, vaan se kääntyy itseään vastaan.

Yritän jaksaa juuri tuon ajatuksen voimin - ettei mitään kovin kamalaa voi tapahtua, vaikka mokaisinkin.

Ota pullo mukaan. Pieni moukku välillä ja hengittelet kaikessa rauhassa 

Ei naisista ole hiekkojen hermojensa kanssa työelämän huipulle. Tässä se taas nähdään...