Tekeekö mielesi koskaan lipsauttaa jotain täysin "sopimatonta" uskovaisten seurassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä seurakunnassa. En ole hengellisen työn tekijä, vaan "toimistorotta". Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen. Työkaverini ovat uskovia, eivät sellaisia hihhuleita kiihkouskovaisia, mutta kuitenkin. Vitsejä ei ole tehnyt mieli laukoa - ja ainakin osa työkavereista ne varmasti ymmärtäisikin, ovat ihan rentoja tyyppejä - mutta joskus tekee mieli kysyä suoraan, että ihan oikeastiko te uskotte vai esitättekö vain työn puolesta.

Miksi kuulut kirkkoon jos et usko?

Seurakunnan työntekijöiden tulee kuulua kirkkoon.

Vanhaa tietoa. Tästä käytiin oikeutta taannoin, ja laki sanoi, ettei työntekijän uskonnollinen tausta saa vaikutta työllistymiseen yhtään millään alalla. Tosin en ymmärrä, miksi joku hakeutuisi seurakunnan palvelukseen, jos ei tunne siihen seuraan kutsumusta. Vähän kuin joku Odinin soturi olisi moskeijan huoltomiehenä.

Mitä tulee ap:n kysymykseen, ei tee mieli. En yleensäkään pyri provosoimaan ihmisiä, joiden tiedän pahoittavan mielensä jostain asiasta. En esimerkiksi lauo härskejä vitsejä mummolleni tai kiduta lapseni lempinallea tai kerro rasististista vitsiä ystävälleni, jonka puoliso on turkkilainen.

Seurakunnan kerhon vetäjän ainakin pitää kuulua kirkkoon. Onhan heillä oma koulutuksensakin lastenhoitajille, joten näitä kirkkoonkuuluvia kerhotätejä luulisi ainakin riittävän.

Oikeutta käytiin hautausmaan puutarhurista jolloin todettiin että siinä tehtävässä kirkon jäsenyydellä ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Mä kysyn aina että pystyykös niiden jumala luomaan niin suuren kiven ettei itse pysty sitä nostamaan. Tulee yleensä pirun hiljaista.

No totta kai tulee, kun järkyttyvät ja hämmentyvät typeryydestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä seurakunnassa. En ole hengellisen työn tekijä, vaan "toimistorotta". Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen. Työkaverini ovat uskovia, eivät sellaisia hihhuleita kiihkouskovaisia, mutta kuitenkin. Vitsejä ei ole tehnyt mieli laukoa - ja ainakin osa työkavereista ne varmasti ymmärtäisikin, ovat ihan rentoja tyyppejä - mutta joskus tekee mieli kysyä suoraan, että ihan oikeastiko te uskotte vai esitättekö vain työn puolesta.

Miksi kuulut kirkkoon jos et usko?

Seurakunnan työntekijöiden tulee kuulua kirkkoon.

Vanhaa tietoa. Tästä käytiin oikeutta taannoin, ja laki sanoi, ettei työntekijän uskonnollinen tausta saa vaikutta työllistymiseen yhtään millään alalla. Tosin en ymmärrä, miksi joku hakeutuisi seurakunnan palvelukseen, jos ei tunne siihen seuraan kutsumusta. Vähän kuin joku Odinin soturi olisi moskeijan huoltomiehenä.

Mitä tulee ap:n kysymykseen, ei tee mieli. En yleensäkään pyri provosoimaan ihmisiä, joiden tiedän pahoittavan mielensä jostain asiasta. En esimerkiksi lauo härskejä vitsejä mummolleni tai kiduta lapseni lempinallea tai kerro rasististista vitsiä ystävälleni, jonka puoliso on turkkilainen.

Seurakunnan kerhon vetäjän ainakin pitää kuulua kirkkoon. Onhan heillä oma koulutuksensakin lastenhoitajille, joten näitä kirkkoonkuuluvia kerhotätejä luulisi ainakin riittävän.

Kerhon vetämisen edellytys voi olla kirkon järjestämän koulutuksen hyväksytty läpikäyminen. Se ei estä kirkkoon kuulumatonta käymästä tuota koulutusta ja hakeutumasta kyseiseen työhön.

Vierailija kirjoitti:

Mä kysyn aina että pystyykös niiden jumala luomaan niin suuren kiven ettei itse pysty sitä nostamaan. Tulee yleensä pirun hiljaista.

Tuo on antiikin aikainen juttu eikä ole saanut vielä ketään tietämääni uskovaista hiljaiseksi.