Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö mielesi koskaan lipsauttaa jotain täysin "sopimatonta" uskovaisten seurassa?
18.10.2016 |
Välillä mieleeni tulee vitsejä, jotka uskaltaisin ei-uskovaisten seurassa sanoa ihan ääneen, mutta uskovaisten seurassa jätän sanomatta. Onneksi en kärsi tourettesta.
Kommentit (24)
Useinkin. Anoppi on tosi uskonnollinen ja mua ärsyttää, kun miehen mielestä meidän pitäisi hissutella omassa kodissamme silloin kun hän on käymässä. Ei siis voi katsoa esim. illalla telkkaria, koska se on syntiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro meille tänne bravuurivitsisi?
Olen töissä seurakunnassa. En ole hengellisen työn tekijä, vaan "toimistorotta". Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen. Työkaverini ovat uskovia, eivät sellaisia hihhuleita kiihkouskovaisia, mutta kuitenkin. Vitsejä ei ole tehnyt mieli laukoa - ja ainakin osa työkavereista ne varmasti ymmärtäisikin, ovat ihan rentoja tyyppejä - mutta joskus tekee mieli kysyä suoraan, että ihan oikeastiko te uskotte vai esitättekö vain työn puolesta.
Olen uskovainen. Minua huvittaa, kun jotkut pyytelevät seurassani anteeksi jos kiroilevat... Sanon yleensä, että ei tarvitse minun takia sensuroida puhettaan, voi olla ihan oma itsensä. Niin kuin Raamattu sanoo, että enhän minä ole veljeni vartija, jokainen vastaa omasta käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä seurakunnassa. En ole hengellisen työn tekijä, vaan "toimistorotta". Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen. Työkaverini ovat uskovia, eivät sellaisia hihhuleita kiihkouskovaisia, mutta kuitenkin. Vitsejä ei ole tehnyt mieli laukoa - ja ainakin osa työkavereista ne varmasti ymmärtäisikin, ovat ihan rentoja tyyppejä - mutta joskus tekee mieli kysyä suoraan, että ihan oikeastiko te uskotte vai esitättekö vain työn puolesta.
Miksi kuulut kirkkoon jos et usko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä seurakunnassa. En ole hengellisen työn tekijä, vaan "toimistorotta". Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen. Työkaverini ovat uskovia, eivät sellaisia hihhuleita kiihkouskovaisia, mutta kuitenkin. Vitsejä ei ole tehnyt mieli laukoa - ja ainakin osa työkavereista ne varmasti ymmärtäisikin, ovat ihan rentoja tyyppejä - mutta joskus tekee mieli kysyä suoraan, että ihan oikeastiko te uskotte vai esitättekö vain työn puolesta.
Miksi kuulut kirkkoon jos et usko?
Seurakunnan työntekijöiden tulee kuulua kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä seurakunnassa. En ole hengellisen työn tekijä, vaan "toimistorotta". Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen. Työkaverini ovat uskovia, eivät sellaisia hihhuleita kiihkouskovaisia, mutta kuitenkin. Vitsejä ei ole tehnyt mieli laukoa - ja ainakin osa työkavereista ne varmasti ymmärtäisikin, ovat ihan rentoja tyyppejä - mutta joskus tekee mieli kysyä suoraan, että ihan oikeastiko te uskotte vai esitättekö vain työn puolesta.
Miksi kuulut kirkkoon jos et usko?
Seurakunnan työntekijöiden tulee kuulua kirkkoon.
Eikö uskonnonvapaus koske seurakunnan työntekijöitä? Sen ymmärrän, että papin pitää kuulua kirkkoon, mutta mitä merkitystä on toimistotyöntekijän vakaumuksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä seurakunnassa. En ole hengellisen työn tekijä, vaan "toimistorotta". Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen. Työkaverini ovat uskovia, eivät sellaisia hihhuleita kiihkouskovaisia, mutta kuitenkin. Vitsejä ei ole tehnyt mieli laukoa - ja ainakin osa työkavereista ne varmasti ymmärtäisikin, ovat ihan rentoja tyyppejä - mutta joskus tekee mieli kysyä suoraan, että ihan oikeastiko te uskotte vai esitättekö vain työn puolesta.
Miksi kuulut kirkkoon jos et usko?
Seurakunnan työntekijöiden tulee kuulua kirkkoon.
Vanhaa tietoa. Tästä käytiin oikeutta taannoin, ja laki sanoi, ettei työntekijän uskonnollinen tausta saa vaikutta työllistymiseen yhtään millään alalla. Tosin en ymmärrä, miksi joku hakeutuisi seurakunnan palvelukseen, jos ei tunne siihen seuraan kutsumusta. Vähän kuin joku Odinin soturi olisi moskeijan huoltomiehenä.
Mitä tulee ap:n kysymykseen, ei tee mieli. En yleensäkään pyri provosoimaan ihmisiä, joiden tiedän pahoittavan mielensä jostain asiasta. En esimerkiksi lauo härskejä vitsejä mummolleni tai kiduta lapseni lempinallea tai kerro rasististista vitsiä ystävälleni, jonka puoliso on turkkilainen.
Samaahan muut tekevät esim kasvissyöjien, femakkojen, kommareiden jne tykönä vieraillessa. Siinä vaan istutaan ja kunnellaan mielenterveyspotilaitten juttuja ja niiden elämää ylevämpiä perusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säkitettyjä naisia nähdessäni tekee mieli sanoa jotain, joten kyllä.
No ei tule kyllä mieleen. Tapanani ei ole provosoida ihmisiä tahallaan. En homobaarissa lipsauttele homovitsejä tahallaan, en lapsettomien seurassa heittele typeriä vitsejä siitä, että ei ole ollut oikea mies panemassa jne....
Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka luulevat osoittavansa suurtakin vitsikkyyttä tai fiksuutta "lipsauttelemalla" toisten vakausmista tai elintapaa loukkaavia vitsejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko ap että uskovaiset eivät ole tottuneet näihin oman elämänsä stan up -koomikoihin?
Kiitos Jeesus ruuasta, kokki voi haistaa paskan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen uskovainen. Minua huvittaa, kun jotkut pyytelevät seurassani anteeksi jos kiroilevat... Sanon yleensä, että ei tarvitse minun takia sensuroida puhettaan, voi olla ihan oma itsensä. Niin kuin Raamattu sanoo, että enhän minä ole veljeni vartija, jokainen vastaa omasta käytöksestään.
:-) Muistat kai kuka kysyi ja missä tilanteessa onko veljensä vartija ja muistat varmaan myös oliko kyseinen kyselijä oikeassa kysymyksineen. Vähänkö olet pinnallisesti Raamattusi lukenut, jos tuollaiseen näkemykseen olet tuosta kohdasta jäänyt.
Mä kysyn aina että pystyykös niiden jumala luomaan niin suuren kiven ettei itse pysty sitä nostamaan. Tulee yleensä pirun hiljaista.
En koe tarvetta ehdoin tahdoin loukata toisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä seurakunnassa. En ole hengellisen työn tekijä, vaan "toimistorotta". Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen. Työkaverini ovat uskovia, eivät sellaisia hihhuleita kiihkouskovaisia, mutta kuitenkin. Vitsejä ei ole tehnyt mieli laukoa - ja ainakin osa työkavereista ne varmasti ymmärtäisikin, ovat ihan rentoja tyyppejä - mutta joskus tekee mieli kysyä suoraan, että ihan oikeastiko te uskotte vai esitättekö vain työn puolesta.
Miksi kuulut kirkkoon jos et usko?
Koska kirkkoon kuuluminen oli vaatimuksena työpaikkailmoituksessa. En tiedä sen laillisuudesta, eikä tullut mieleenkään ruveta asiasta riitelemään. Olin työtön pienellä paikkakunnalla, missä ei työpaikoista ollut varsinaisesti mitään ylitarjontaa. Onnenpotku oli, että sen työn sain. Kirkkoon kuuluminen oli pieni hinta vakituisesta virasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä seurakunnassa. En ole hengellisen työn tekijä, vaan "toimistorotta". Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen. Työkaverini ovat uskovia, eivät sellaisia hihhuleita kiihkouskovaisia, mutta kuitenkin. Vitsejä ei ole tehnyt mieli laukoa - ja ainakin osa työkavereista ne varmasti ymmärtäisikin, ovat ihan rentoja tyyppejä - mutta joskus tekee mieli kysyä suoraan, että ihan oikeastiko te uskotte vai esitättekö vain työn puolesta.
Miksi kuulut kirkkoon jos et usko?
Seurakunnan työntekijöiden tulee kuulua kirkkoon.
Vanhaa tietoa. Tästä käytiin oikeutta taannoin, ja laki sanoi, ettei työntekijän uskonnollinen tausta saa vaikutta työllistymiseen yhtään millään alalla. Tosin en ymmärrä, miksi joku hakeutuisi seurakunnan palvelukseen, jos ei tunne siihen seuraan kutsumusta. Vähän kuin joku Odinin soturi olisi moskeijan huoltomiehenä.
Mitä tulee ap:n kysymykseen, ei tee mieli. En yleensäkään pyri provosoimaan ihmisiä, joiden tiedän pahoittavan mielensä jostain asiasta. En esimerkiksi lauo härskejä vitsejä mummolleni tai kiduta lapseni lempinallea tai kerro rasististista vitsiä ystävälleni, jonka puoliso on turkkilainen.
Seurakunnan kerhon vetäjän ainakin pitää kuulua kirkkoon. Onhan heillä oma koulutuksensakin lastenhoitajille, joten näitä kirkkoonkuuluvia kerhotätejä luulisi ainakin riittävän.
Vierailija kirjoitti:
Tosin en ymmärrä, miksi joku hakeutuisi seurakunnan palvelukseen, jos ei tunne siihen seuraan kutsumusta.
Kenties säännöllisen kuukausipalkan takia? Nykyään pitää ottaa se työ, millä suinkin saa itsensä elätettyä. Kutsumus on ylellisyyttä, mihin ei ainakaan minulla ole varaa.
Mistä tunnistat uskovaisen?